Luin tuosta yhdestä ketjusta ilmeisesti miehen vastauksen jonka mukaan mies haluaa tuntea olevansa naistaan parempi ja tämän yläpuolella, esim. ulkonäön ja älykkyyden suhteen ja valitsee siksi vaimoksi vähän vaatimattomampia tapauksia. Jotenkin olen ihmetellyt samaa...Naispuolisesta kaveripiiristäni omasta mielestäni kaikista parhaat tyypit (sanavalmiit, älykkäät, hauskat, kauniit) eivät tunnu millään löytävän miestä, mutta kaikilla tylsimyksillä kyllä on ukko. Itse olen ihan näyttävä nainen ja naamakin nätti. Mutta olen myös aika älykäs, koulutettu ja hyvässä ammatissa. Olen deittaillut monenlaisia miehiä ja jotenkin vaan aina päädytään siihen samaan kilpailuasemaan...Mies alkaa jotenkin kadehtia saavutuksiani tai tulee epävarmaksi ja mustasukkaiseksi, ja sitä kautta ilkeäksi. En korosta itseäni, vaan yritän pikemminkin usein olla vähemmän kuin olen, ettei miehelle tule paha mieli ja voisi tuntea itsensä "mieheksi". En oikeasti välitä vaikka mies olisi paljon vähemmän koulutettu tai tienaisi paljon vähemmän kuin minä. Mutta kuitenkin haluan että hänellä on itsetunto kunnossa eikä häiriinny minun palkastani. Onko olemassa miehiä jotka oikeasti haluavat suhteen tasa-arvoisen ihmisen kanssa?
Miehen tarve olla naisen "yläpuolella"?!
LiikaaKaikkea
8408
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllähän tuo on perinteisen miehen mallin kannalta ongelmallinen tilanne, jos nainen on koulutetumpi, sosiaalisesta staukseltaan parempi, älykkäämpi, verbaalisesti lahjakkaampi, määrätietoinen ja vieläpä enemmän tienaava. Vaikeahan siinä on sitten näytellä perheen päätä ja tuntea olevansa mies. Sitten otetaan käyttöön naurettavat keinot miehisyyden pönkittämiseksi. Täysin tasa-arvoinen suhde ilman valtataistelua on loppujen lopuksi aika harvinaista. Meidät suomalaiset miehet on kasvatettu huonoon itsetuntoon. Tunnemme olevamme hyviä vain saavutustemme tai muiden ominaisuuksiemme ansiosta saamamme hyväksynän kautta. Moni sanoo haluavansa tasa-arvoisen kuhteen, mutta käytännössä tilanne on toinen.
Häveten täytyy tunnustaa, että olen monta kertaa jänistänyt suhteen kaltaisesi naisen kansssa. Yhden kanssa uskaltauduin naimisiin ja menetin loputkin itsetunnon rippeet.
niin että paremmin koulutetut/fiksummat ihmiset ovat tarkempia valikoimaan/ hankkivat lapsia myöhäisellä iällä, jos ollenkaan.
Oppimattomat perustavat perheet nuorella iällä.
"mies haluaa tuntea olevansa naistaan parempi ja tämän yläpuolella, esim. ulkonäön ja älykkyyden suhteen ja valitsee siksi vaimoksi vähän vaatimattomampia tapauksia. "
Tällaisella miehellä on mielestäni jo lähtökohtaisesti itsetunto ongelmia.
Ainakin itse kokisin sellaisen tilanteen oudoksi, jossa minä olisin se suhteen paremman näköinen osapuoli. XD
Ja esim mitä varallisuuteen tulee, ni yksi lysti tienaako nainen enemmän kuin minä. Itselle kun se raha/materia ei ole top-5:ssä motivaattorina työhön. Enempi muut arvot ratkaisee...
Muutenkin tilanne, jossa pariskunta keskenään kilpailee "paremmuudesta" on mielestäni jotenkin sairas. Pariskunnan tulisi tukea toisiaan ja toimia yhtenä yksikkönä sen sijaan, että kilpailevat keskenään.
Haluan muutenkin olla ylpeä naisestani. Joten ainakin minulle passaa vallan mainiosti kaunis ja älykäs nainen ja saa tienata reippaasti enemmän kuin minä. ;D
Itse olen ollut jo kymmenen vuotta naimisissa itseäni koulutetumman ja paremmassa työasemassa olevan naisen kanssa. Eikä se ole koskaan ollut minulle mikään ongelma. Olen kyllä itsekin ihan ok fiksu eikä meiltä ole koskaan ole ollut mitään vaikeuksia löytää yhteisiä puheenaiheita. En vain itse ole ollut koskaan mitenkään eteenpäinnpyrkivä vaan opiskelut ovat jääneet kesken ja olen jäänyt varmaan vähän mahdollisuuksiani alempaan työhön. Mutta siis kuitenkinihan ok työssä ja vakituisesti.
Ja olen aina ollut iloinen että vaimoni on menestynyt työelämässä. Se mahdollistaa meille paljon paremman tulotason ja elämisen kuin meillä muuten olisi mahdollista. Ei se ole minulta pois jos vaimoni on fiksu ja menestyvä, päinvastoin. Voin olla ylpeä hänestä ja siitä että otti minut vaikka olisi varmaan saanut monta muuta menestyvämpääkin miestä.
Eikä meillä näy tuo ero arjessa oikein mitenkään. Ihan tasaveroisina pidetään toisiamme eikä tuloeroista yms. puhuta. Ja työasiat puhutaan kotona molemmin puolin vaikka ollaan ihan erilaisilla aloilla.
Naisetkin usein haluavat paremmin ansaitsevaa, pitempää, vahvempaa, itsetietoisempaa, kokeneempaa miestä. Syvällinen kulttuurioletus.
Sitten pelistä putoavat "yläpään" naiset ja "alapään" miehet.
"Onko olemassa miehiä jotka oikeasti haluavat suhteen tasa-arvoisen ihmisen kanssa?"
Mitähän tuollaisella kysymyksellä tarkoitetaan käytännössä. Älä muuten peittele älykkyyttäsi, ei siitä mitään hyötyä ole.
Minä olen mieheni pomo niin töissä kun kotonakin. Se ei ole miehelle ongelma mutta minulle itselleni se vähän on. Pitäisi pikkuhiljaa alkaa antamaan sitä arjen vastuuta miehelle kun en millään jaksaisi enkä kerkiäisi hoitamaan kaikki asioita mitkä vaatii päätösten tekoa. Mies on taitava teknisesti ja urheilullinen enkä voi onneksi niissä hänen kanssaan kilpaillakkaan mutta kaikki isot päätökset on minun vastuullani. Toisaalta se syö myös seksuaalista kemiaa sillä se vaatii kyllä mieheltä vähän enemmän vahvoja puolia jotta homma toimii. Yritän olla alistuvampi sillä osa-alueella jotta lämpenen sillä en todellakaan halua viedä kaikilla osa-alueilla. Seksissä täytyy tuntea että mies vie vaikka osat välillä vaihtuisikin fiiliksissä.
Noinhan se tapaa olla, että nainen haluaa että miehellä on päätöksentekokykyä ja -halua. Ja tiettyä aloitteellisuutta. Kaikki sellainen "supertasa-arvo joka paikassa" -koohotus ei useimpien yksityiselämässä pidä paikkaansa.