Olen kahden lapsen äiti, ensimmäinen lapseni on kohta kahden vuoden ja toinen vasta 3kk. Meillä ollut miehini kanssa ollut riitoja yms. Mutta eränäänä viikonloppuna miehini meni iltaaviettämään kavereidensa kanssa. Ennen lähtöään meillä oli pientä sana harkkaa, Yöllä mieheni sitten soitti että saako tulla kotiin, oli ensinnäkin valehellut minulle missä oli. Käynyt baarissa käyttänyt minun rahoja yli 100e. En halunnut että olisi tullut kotiin kun en kännistä ihmistä viitsinyt ottaa kotiin ja olisi kummiskin tullut riitaa. No miehini sitten päätti mennä yhden tutun muijan luo yöksi ja siellä sitten hässineet. Seuraavana päivänä meille tuli taas riitaa kun hän ei suostunut tulemaan sovittuun aikaan kotiin että pääsisin kauppaan. Hän sitten päätti jäädä kyseisen muijan luo ja oli siellä koko viikonlopun.. Sunnuntaina tuli kotiin, oli outo ja tajusin että nyt ei ole kaikki hyvin. (kun sen verran kauan on ollut niin näkee toisesta jo heti että kaikki ei ole hyvin) Kysyin että oletko tehnyt jonkun kanssa jotain mieheni ei pystynyt vastaamaan mitään ja tajusin että nyt se pahin peloni oli tullut toteen. Suutus päissäni lähdin pois kotoa ja sain kaameat raivot häneltä kun lähdin. Loppujen lopuksi tulin takaisin ja juteltiin hetki ja hän myönsi tehneensä jotain. Hän lähti töihin ja minä jäin muksujen kanssa kotiin ja murehtimaan asioista. Ollaan saatu kyllä puhuttua asioista mutta miehini vaan kylmästi ilmotti että on tunteita sitä muijaa kohtaa ja ei tiiä kenen kanssa olisi vai olisko kenenkään. Sanoin että voin antaa mahdollisuuden myös lastenki takia että koitettaisiin mutta miehini oli päättänyt pysyä päätöksessään. Yöllä kun nukuttiin kummiskin samassa sängyssä miehni yhtäkki otti minusta kiinni sanosi että sä olet parempi kun se toinen nainen. Mulla oikeasti tuntus niin pahalta ku eka sanoo toista ja sit onkin minua ottamassa. Nyt ollaan siinä tilanteessa et mieheni on muuttamassa yhteisestä kodista pois joka tuntuu niin pahalta ettei tunnu olevan mitää toivoa huomsesta ja jaksamisesta. Hän myös teki selväksi sille yhen illan panolle että rakastaa minua mutta ja eikä halua menettää perhettään. Mutta luulen että tämä muija kuvittelee saavansa minun mieheni itselleen ja varmaan tuleekin koittamaan sitä.. En tiedä mitä teen koko tilanteen kanssa kun tuntuu että kaikki seinät kaatuu päällä ja sitten pitää vielä olla lasten kanssa.. ja kun ota selvää mitä kaikke he ovat tehneet siellä ja onko miehelläi tunteita toista kohtaan. meillä kun on niin vaikea puhua toisillemme ainakin tälläsitä asioista. Mitä teen, haluan jatkaa ja unohtaa kaiken mutta silti tuntuu niin pahalta.. :/ :/ jos jollakin on kokemusta tai auttavaa kättä niin olisin hyvinkin kiitollinen siitä..
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Teidän suhde on ollut jo pitkään jumissa. sen näkee jo siitä miten kirjoitat.
Olisi hyvä jos saisitte ajan perheterapeutille. Siellä autettaisiin teitä puhumaan toisillenne.
Sun äijä on kuitenkin sua pettänyt, joten älä ota siitä itsellesi syytä. Se on ollut hänen valinta. Sekin on hänen valinta, että muuttaa pois ja jättää sinut ja lapset. On myös mahdollista, että menee sen toisen luokse.
Tuntuu, että sinä tarvitse apua ja kuuntelijaa. Lastenkin kanssa on varmasti vaikeaa, kun pitäisi jaksaa eikä jaksa. Ottaako miehesi tilanteesta mitään vastuuta?
kyllä ottaa, mutta välillä tuntuu kun olisin yksin koittamassa jatkaa tätä suhdetta eteenpäin.. mutta luulen että asumus ero tekee ainakin hyvää meille. saa kummatkin sitten miettii et mitä todella haluaa. olen huomannut et mieheni "uskalla" olla saman lainen ku enen oli ku tosiaan pelkää että satuttaa mua vaan.. ja muutenkin on sanonut mulle et jos mä pettäisin sitä ni se ei antais ikinä anteeksi ja varmaan ihmettelee tosiiaan ku mä olen valmis antamaan anteeksi.. Tällä hetkellä en edes aattele sitä tekoo mitä on tehyt vaan kaikkee muuta.. et kui on välillä niin kylmä ja tunteeton mua kohtaan mutta kai se on vaa niin et pelkää satuttavansa mua..
On selvää että miehesi näemmä kaipaa jotakin etkä sinä riitä. Voi olla että kukaan ei riitä. Sen olisi kuitenkin pitänyt sulle tarpeistaan kertoa ennenkuin lähtee vieraisiin. Sun pitää sille kans kertoa omat tarpeesi. Se on niinkuin parisuhteessa toisen velvollisuuskin että kumpainenkin voi sitten tahoillaan miettiä pystyykö ja haluaako edes näitä toisen tarpeita täyttää. Riitely ei ole oikeutus pettämiseen. Nyt tuntuu taatusti pahalta mutta parasta on kuitenkin ottaa selkeä etäisyys toisiinsa. Joko mies miettii oikeasti haluaako olla siinä teidän kuviossa tai käyttää sen ajan sähläämiseen eikä pysähdy miettimään. Tästä voisitte kyllä sopia ja sanot sille että mikäli mielii kotiin takaisin on sen syytä tajuta että tuo pesäero ei tarkoita sinun puoleltasi sitä että nyt ollaan vapaana hässimään muita. Takaisin ei ole tulemista jos tyyppi niin ajattelee. Lapsista teette myös sopimuksen että molemmat saa vapaata olla itekseen sillä sun pitää pysähtyä oikeesti miettiin haluatko itse jatkaa miehen kanssa. Sinun pitää tuntea olevasi riittävä. Tunnetko niin? Luotatko? ja ennen kaikkea saatko ja voitko olla ihan oma itsesi ja tuntea että sinua sellaisena myös rakastetaan? Mies miettiköön samoja toisaalla. Sinun ei kannata miettiä kenestä mies mahtaa tykätä ja ketä haluta vaan mieti mitä itse haluat. Se tieto on sinulle tärkeämpi kuin se mitä toinen haluaa. Sanot että samaa mies miettiköön ja sovitte sitten rehellisesti kertovanne toisille mitä haluatte ja tarvitsette. Sitten on vain uskottava toisen sanaan. Se joka valehtelee omista tarpeistaan ikävä kyllä kärsii ihan itse. Nyt tuskin haluat että mies jää siihen notkumaan kun ei selkeästi tiedä mitä haluaa. Olette samassa veneessä ette voi auttaa toisianne.
ja jatkan vielä siitä anteeksiannosta että se joko tulee tai ei tule mutta sinun on oikeasti tunnettava sydämessäsi asti se että mies katuu ja on pahoillaan eikä miehen suuttuminen kyllä edesauta sitä tunnetta. Sen ei pidä hyökätä jos on pahoillaan vaan olla hiton nöyrää. Jos sä epäilet sen välittämistä siitäkin huolimatta että se sanoo välittävänsä susta et luota. Se ei ole hyvä. Joka riidassa tulee eteen samat kuviot ja anteeksianto tarkoittaa sitä että sinä et koskaan sen jälkeen saisi käyttää tätä pettämistä aseena riidoissanne. Se jää taakse. Anteeksi antamiseen ei riitä pelkkä halu antaa anteeksi vaan sun tunteesi ja koko kroppasi kertoo sulle sen oletko antanut anteeksi. Kuuntele itseäsi. Usko että monet asiat on tarkoitettu jotta sinä oppisit myös jotakin ennenkaikkea itsestäsi. Kriisit ovat myös mahdollisuuksia kasvaa ihmisenä paremmaksi ja kriisien jälkeen huomaa vasta miten paljon hienoja asioita elämässä onkaan. Jos ei ikinä loukattaisiin eikä olisi kipuja ei tajuaisi mitä se on kun kaikki on hyvin.
Kolmen lapen yh:na voin vain ihmetellä miten ajattelit pärjtä ilman miestäsi jos ei kahden kanssa pääse kauppaan???? Oletko oikeasti niin avuton ja miehestäsi riippuvainen. Sinuna pitäisin kiinni kynsin hampain miehestä, kun et tule pärjäämään yksin,. TAI sitten otat itseäsi niskasta kiinni, päätät parjätä tuli mitä tuli ja annat miehesi rauhassa miettiä mitå haluaa. Jos haluaa sen toisen niin´sillehän sinä et mahda yhtään mitään tai jos haluaa sinut ja lapset niin aika näyttää pysyykö hän kaidalla tiellä, vai jatkuuko pettäminen selkäsi takana. Mitä olette valmiita tekemään suhteenne eteen???
Minun tarinani on se että olin aivan rikki ja hajalla kun mies kovaa kyytiå oli hommamassa lapsillemme äitipuolta. Jätti naisen ja kuitenkin lähetteli miestejä missä kertoo rakastavansa vain häntä ja hänen on pakko jäädä perheensä luo. Meni vuosi, päivääkään ei mennyt ettenkö olisi miettinyt sitä naista mieheni kanssa. Aloin käydä terapiassa ja pikku hiljaa pääsin elämän syrjästä kiinni.
Ei todellakaan olisi voinut uskoa mieheni jatkaneen samaan maliin, ,koska meillä meni oikeasti hyvin, saatiin 3. lapsi, talo, koira jne. Pikku hiljaa alkoi tulemaan merkkejä miehen touhuista selkäni takana.
Kiitos terapian olin kyllin vahva jättämään hänet, talon, omaisuuden...kaikki. Mies jatkaa entiseen malliin naiset vaihtuu.
Oman elämän rankin kokemus on se, että on vaan pakko pärjätä omillaan, rahallisesti, ajallisesti. Yksinäisyys on todella raskasta. Vaikka mies tapaa lapsiaan viikottain, ei hänellä ole läheskään yhtä paljon vastuuta lapsista. Minähän jaksan, kestä ja hoidan kaikki asiat. Mutta eroa en kadu, en hetkeäkään.
Hienosti kirjoitettu ja oivallettu "entinen rouvanen"Se on vain joillekkin oman itsensä kuvitteleminen EI ROUVANA kova pala, silloin mieluummin antaa anteeksi aina ja aina, kuin että olisikin jätetty rouvanen.
Ukkomiehen kertomaa minulle oli, että vaimo inhosi yh-huoltajia, koska oli omassa perheessään nähnyt huonoja esimerkkejä.
VOIN SANOA, ETTÄ YH-TAI YHTEISHUOLTAJA OLEMINEN ON TUHAT KERTAA PAREMPAA KUIN OTTAA TAKAS UKKO, JOKA ON SUHTEESSA TOISEN NAISEN KANSSA, SE ON NIIN ITSELLE VAPAUTTAVAA, KUN EI TARVITSE KOKO AJAN MIETTIÄ UKON MENOJA JA EPÄILLÄ.
KOSKA: JOS SUN MIES VAIMOT ON LÄHTENYT VIERAASEEN SUHTEESEEN TAI KÄY VAIN PANEMASSA VIERAISSA, EI SE SUA RAKASTA PÄTKÄÄKÄÄN.
HELPPOUDESTA SE ON SIINÄ, JA KÄYTTÄÄ SUN NAIVIUTTA JA HYVYYTTÄ HYVÄKS.
LOPPUJEN LOPUKS OVAT PETTÄVÄT MIEHET JOTKA EIVÄT USKALLA EROTA TODELLA LOOSERS, LOOSERS LOOSERS.....EI OIKEITA MIEHIÄ. KUN TULEE TOSIPAIKKA ELÄMÄSSÄ ETEEN, KATSO VAIKKA, PASKOVAT HOUSUIHIN.
TÄMÄ JOHTUU LAPSUUDESTA, JOKO ISÄ TAI ÄITI EI HOITANUT ROOLIAAN OIKEIN, JA HUOM, VAIKKA EROAA VOI SILTI OLLA HYVÄ ISÄ JA ÄITI. JOS SIIS TARPEEKSI JÄRKEÄ PÄÄSSÄ.
Ja ajattele ENT.ROUVANEN; sinulle vielä jopa peukuttavat nämä anteeksantaneet vaimot.--peukut alas, eikö ole aika hurjaa? Hurjaa on, että naista, joka uskaltaa jättää pettäjän sorretaan ja pettävää ukkoa puolustetaan.
Naiset, mikä teidihin on mennyt ja moraaliinne?
Jaatteko tekin itteenne noin, ja ukkonne antaa aina vaan anteeksi?
Ja ajattele limalissu vauhdissa jälleen. Hurjaa on, että tästä häiriintyneestä kakkosesta ei pääse eroon ollenkaan. Eikö ole aika hurjaa, että lasten sängyssä nainut kakkonen kyselee toisten moraalin perään?
Anteeksi. onko se nainen pakkaantunut sinne lasten sänkyyn väkisin? Ehkä mies kantoi sen Lissun sinne samalla kun oli kalu naisen sisällä..ja siinä rakastelessa väsyivät niin ja nukahtivat mies naisen sisällä edelleen mehut kinttuja pitkin alas valuen? Ja nainen huomasi vasta herättyään, että hei minne kampesit rakas minut viime yönä? Entä jos vaimo parauttaakin nyt bemarilla pihaan? Ei haitannut miestä , rakastelu jatkui...Mies sanoi, että eroprosessi on menossa, ja oikeesti olisi hyvä jos vaimo vihdoin tajuais...
Siis kyllä se mies on itse vienyt naisen kotiinsa, kutsunut, esitellyy kodin ja jatkorakennusken jossa ei itse tulisi asumaan ja vituttaen sitä rakentaa....voi sua vaimo, etkö tajua!? Sinua kusetetaan.
Siis se kakkonen vietiin sinne vaimon kotiin ihan väkisin? On se hurjaa kun ei silä kakkosellakaan ollut omaa tahtoa vaan miehen kalu sitäkin ohjaili?
Selitellä sä osaat mustankin valkoiseksi. Eikö sua edes hävetä lapsen sängyssä paneskelu? Vapaaehtoisesti sinne menit, vaikka miten selittäisit. Sulla ei ole minkäänlaista moraalia vieläkään. En sinuna puhuisi vaimon kusettamisesta. Sua on kusetettu ja sä parka et sitä tajua.
Etkö koskaan voi myöntää, että olit tosi tyhmä luottaessasi pettävään mieheen?
Anna tulla vaan, kerro lisää kotioloistasi. Sinustahan nämä eniten kertoo. Viime storissasi olit kännissä, siinä se rakkaus. Luoja ketä kusetetaan. Holhoukseen kuuluisit, narusta vedettävä.
"Mutta luulen että tämä muija kuvittelee saavansa minun mieheni itselleen ja varmaan tuleekin koittamaan sitä.. "
TÄMÄ PISTI ENITEN SILMÄÄN.
SIIS LUULETTEKO TE VAIMOT JOIDEN MIEHEN PANEE MUITA TAI EIVÄT VAAN PANE VAAN ANTAVAT ITSENSÄ RAKASTUA, ETTÄ TOINEN NAINEN VAAN KUVITTELEE ANASTAVANSA MIEHES SULTA, TAI ETTÄ ALKAIS KILPAILLA MIEHESTÄ?
ONKO TOSIAAN NÄIN? SUN MIESHÄN SE ON JOKA ON SINUA PETTÄNYT JA TUOSTA KOKO STOORISTA KÄY TÄMÄ TYYPILLISIN SYY SELVILLE-TE ETTE VASTAA TOISTENNE TARPEITA, ETTE OLE MOLEMMAT SAMALLA TASOLLA. MIEHES KAIPAA JOTAKIN MUUTA. ELKÄÄ NYT KIRJOITTAKO TÄNNE, ETTÄ MIES KAIPAA VAIHTELUA PLÄÄPLÄÄÄ,.,KUN KERRAN PERHE PERUSTETTU, TULEE SEN MIEHEN OLLA KYPSÄ HUOLEHTIMAAN LAPSISTA, MUTTA, JOS EI OIKEESTI OLE SINUUN VAIMO TYYTYVÄINEN JA YHTEISELO EI OLE RAKKAUTTA, NIIN MIKSI ET TAJUA SITÄ?
ANNA SEN MENNÄ, MITÄ NOPEAMMIN SITÄ PAREMPI. MUTTA ANNA OLLA LASTEN KANSSA JA SEURATA KEHITYSTÄ.
ITSE TIEDÄN MYÖS TUOLLAISEN PETTÄVÄN AVIOMIEHEN, TOINEN PÄIVÄ KERTOI NÄINJA TOINEN NÄIN. HERRANJUMA, HÄN ON RIKKONUT AVIOLIITN PYHYYDEN. VAI VOITKO KUVITELLA OLEVASI MIEHEN KANSSA JOKU PÄIVÄ
ONNELLINEN
EI VAIN
TYYTYVÄINEN
`
USKO POIS, NÄÄ ON KAKSI IHAN ERI ASIAA. TYYTYVÄINEN VOI OLLA HYVÄN VAIKKA TUOLINKIN KANSSA JOLLA EI OLE SYDÄNTÄ, ONNELLINEN EI.
Minkäköhän takia täällä nämä kakkoset aina puolustelee näitä pettäviä miehiä?
Ja jos pettävän miehen vaimo puolustaa miestään, on vaimo onneton luuseri ja roikkuja?
Eiköhän avioliitto ole kahden kauppa. Jos mies ei ole vaimoonsa tyytyväinen, ei varmasti ole haitaksi miehen katsoa myös peiliin ja miettiä omaa osaansa liitossa. Mikä ei toimi, miksi, mitä voisi asian eteen tehdä? Näin tekee kypsä aviomies - tai vaimo.
Jos pettämisen jälkeen tämä pettäjä on valmis katsomaan siihen peiliin ja halua muuttaa itseään ja toimintatapojaan, samoin kuin petetty myös pystyy toteamaan omien toimintatapojensa muutostarpeita (kuitenkin niin, että ei ota syytä pettämisestä itselleen, sillä pettäjä on pettämiseen syyllinen, se on ollut pettäjän valinta), ei siinä kannata kakkosen lähteä haukkumaan kumpaakaan osapuolta siitä, että muka roikkuvat ja riippuvat liitossa, joka ei toimi.
Avioliitto ja sitoutuminen liittoon on tahdon asia, ei aina ole kivaa ja ihanaa, kuten kakkosen kanssa ehkä onkin, kun arki ei ole kuvioissa. Silloin kun liitossa ei olekaan niin ihanaa ja tunteet toista kohtaan eivät ole niin ruusuiset, silloin pitää laittaa se tahto peliin ja selvitä sen tahdon avulla vaikeista ajoista.
Tällä en todellakaan tarkoita sitä, että pitäisi fyysisen pahoinpitelijän tms. kanssa selvitä aina. Joskus ero on parempi ratkaisu.
Mutta jokaisen, joka avioon menee, pitäisi tajuta, että ei se siitä mihinkään parane, jos ei mitään tee ja vain odottaa, että asiat luistavat ihanasti vuodesta toiseen. Suhteen eteen pitää kuitenkin tehdä töitä ja myös ymmärtää, että tulee aikoja, jolloin toisen naama todella ärsyttää - mutta että sekin menee ohi, ymmärtää vain sen, että se on ohimenevä vaihe.
Jokaisen pitäisi myös ymmärtää se, että onni ei ole kiinni toisesta ihmisestä vaan itsestä. Täytyy pystyä tulemaan toimeen itsensä kanssa ja tehdä onnellisia asioita itsekseen myös, ei voi odottaa, että joku muu tuo onnen elämään. Silloin vasta voi olla oikeasti onnellinen, jos on jo itsekseen onnellinen ja bonusta tulee siitä, kun vierellä on ihminen, joka myös ymmärtää tämän saman asian.
Silloin kumpikaan ei vaadi toista tekemään itseään onnelliseksi ja itseasiassa onnea syntyy myös siitä, että voi olla vapaasti toisen kanssa ilman liikoja odotuksia. Hyvää yhdessäoloa, joka syntyy erillisyydestä yhdessä.