Minulla on sellainen vähän erikoinen ongelma että siskoni eivät pidä kumppanistani. En tiedä kuinka erikoinen ongelma se on, mutta hyvin kiusallinen ja nakertava se ainakin on. Minä ja mieheni rakastamme toisiamme ja sovimme hyvin yhteen, mutta on sitä kivaa pitää jotain perhetapaamisia kun kyräillään huoneen toisesta päästä toiseen...
Ei se muuten mitään haittaisi, mutta siskoni ovat olleet minulle aina hyvin läheisiä ja tärkeitä. Tuntuu, että mieheni takia en voi enää keskustella heidän kanssaan enää kunnolla tai paremmin.
Syy erimielisyyksiin johtuu tannoisesta riidasta joka käytiin mieheni ja siskojeni välillä. Nyt olen sitten tässä jumissa ristitulessa. Itse asiassa minulla ja minun miehelläni oli seurustelussamme pidempi tauko jonka jälkeen olemme taas palanneet yhteen, mutta siskoni eivät vielä tiedä tästä...
Kaikkein, KAIKKEIN raivostuttavinta on kun minua syytetään sitten aivan kaikesta mikä heidän välillään tapahtuu. Eikö kukaan tajua että minä elän omaa elämääni enkä halua olla erotuomarina HEIDÄN ongelmissaan. Ja vielä miten muka siskoni tietävät paremmin millaisen miehen haluan? Minä luulen että osaan ajatella itsekin.
Siis kuinka kerron siskoilleni selkeästi, kysymyksiä jättämättä ja sen lisäksi mahdollisimman kivuttomasti että minä olen itseni ja oman rakkauselämäni keisari?
Ei se muuten mitään haittaisi, mutta siskoni ovat olleet minulle aina hyvin läheisiä ja tärkeitä. Tuntuu, että mieheni takia en voi enää keskustella heidän kanssaan enää kunnolla tai paremmin.
Syy erimielisyyksiin johtuu tannoisesta riidasta joka käytiin mieheni ja siskojeni välillä. Nyt olen sitten tässä jumissa ristitulessa. Itse asiassa minulla ja minun miehelläni oli seurustelussamme pidempi tauko jonka jälkeen olemme taas palanneet yhteen, mutta siskoni eivät vielä tiedä tästä...
Kaikkein, KAIKKEIN raivostuttavinta on kun minua syytetään sitten aivan kaikesta mikä heidän välillään tapahtuu. Eikö kukaan tajua että minä elän omaa elämääni enkä halua olla erotuomarina HEIDÄN ongelmissaan. Ja vielä miten muka siskoni tietävät paremmin millaisen miehen haluan? Minä luulen että osaan ajatella itsekin.
Siis kuinka kerron siskoilleni selkeästi, kysymyksiä jättämättä ja sen lisäksi mahdollisimman kivuttomasti että minä olen itseni ja oman rakkauselämäni keisari?
Vastaukset 4
Vanhimmat
en oikein osaa auttaa mutta meilläkin on sama tilanne kehkeytymäisillään... osa perheestä ei pidä siskon miehestä ja osa pitää ja se tuonut pikkuhiljaa konflikteja että esimerkiksi joulukin ihan jännittää tuleeko mitään enää siitäkään...
se on totta että sinä itse tiedät millainen mies on sinulle hyvä mies ja niinkin kuin haluaisit siskojesi hyväksyvän hänet perheeseen voi olla ettei sitä tule koskaan, silloin keskityt siihen että sinulla on upea mies ja että tiedät sen itse.
oletko nuorin näistä siskoista tai sieltä päästä? itseäni esimerkiksi näin 3-kymppisenä pidetään edelleen lapsena joka ei tajua mistään mitään, minut nähdään edelleen pikkusiskona, iltatähtenä... kovin taitaa olla tällainen yleistä onko se sitten sisarusten jotain hierarkia-taistelua. onko siskoillasi kumppaneita, että olisivatko kateellisia onnestasi? voisitko heille näyttää tämän viestin? kirjoittaa vaikka kirje? se antaisi kaikille aikaa ajatella omaa käyttäytymistään omassa rauhassa eikä hyökättäisi samantien vastaan puolustamaan omaa kantaa ja se sitten pahentaisi tilannetta..
näitä nyt tässä tuli mieleen näin äkkiseltään, koita jaksaa et ole yksin. nyt ainakin ymmärrän tämän luettuani omaa siskoani paremmin(sitä jolla on kyllä minusta ihan hyvä mies juuri hänelle).
Olen tosiaan nuorin ja molemmat siskoni ovat olleet nyt pääasiassa sinkkuja. Voihan kyse olle myös kateellisuudesta, mutta uskallan silti epäillä sitä. Voi kuitenkin olla, että siskot katsovat vain oikeudekseen määräillä ja päättää minun asioistani vanhempina ja "viisaampina".
Voisin periaatteessa kirjoittaa asiasta, koska suoraan puhuminen tuntuu turhalta sillä se pääasiassa aiheuttaa turhan kärkevää puolustelua ja riitelyä heti alkuunsa. Toivon vain että he oppisivat joskus katsomaan asiaa minunkin kannaltani...
Kiitos vastauksesta. On tosiaan helpottavaa tietää, ettei ongelma oli ainutlaatuinen.
tuo voi olla oikea vastaus että sinua vanhempina muka tietäisivät asioista, ja että sopiiko miehesi sinulle ja heidän perheeseen...
aika varmaan näyttää hyväksyykö he miehesi perheeseen, tiedän tosiaan miten sydäntäsärkevää voi olla että oman elämänvalintojesi takia rakkaat ja varmasti läheisimmät ihmiset kuin sisarukset ns. hylkäävät.
oletteko yrittäneet selvittää tuota riitatilannetta uudelleen miehesi ja siskojesi kanssa ihan istumalla porukalla alas? voisiko sitä yrittää keskustella ja puhdistaa ilmaa, onko se riita jäänyt ns.ilmaan niin siksi käyttyäydytään niin lapsellisesti sinua ja miestäsi kohtaan? harmi että he eivät kunnioita sinua ihmisenä joka osaa tehdä omat valintansa elämässään.. teoilla sen osoittaa että minä kyllä ihan hyvin pärjään itsekin, en ole se pikkusisko enää.
ole hyvä vain aiemmasta vastauksestani, täältä jostain päin toivotaan että asia selviäisi oikeaan suuntaan.
Käske ukkoos polkaseen kerran tai pari niitä vanhapiikasiskojas. Eiköhän siitä men suu messingille. Uuh aah...