Jos molemmat haluavat alkaa suhteeseen, mutta toinen pitkittää suhteen alkamista siitä syystä, että toinen ei ole koskaan elänyt elämässään ns. "omaa aikaa". Eli on aina ollut joko suhteessa tai muuten tiiviissä vastuuttavassa ihmissuhteessa? Ei siis aivan täysin koskaan elänyt itselleen omaa elämää vaikka muuten itsenäinen onkin.
Onko eettisesti väärin olla itse alkamatta suhteeseen syistä, jotka ovat toisen elämään liittyviä ja tavallaan siinä poljetaan toisen elämästä itsemääräämisoikeutta vai poljetaanko? Että tekeekö toisen elämästä johtopäätöksiä, että hänelle tekisi hyvää elää edes yksi-kaksi vuodenaikaa aivan itselleen vaikkei hän itse olisi sitä mieltä.
Vaikka itse haluaisikin suhteeseen, mutta näkisi sen vain toisen elämään hyväksi, että sitä suhdetta ei nyt juuri olisi. Tai että se olisi vasta sen jälkeen kun toinen olisi elänyt itsensä kanssa?
Sekavaa, mutta mitä mieltä olette?
Onko eettisesti väärin olla itse alkamatta suhteeseen syistä, jotka ovat toisen elämään liittyviä ja tavallaan siinä poljetaan toisen elämästä itsemääräämisoikeutta vai poljetaanko? Että tekeekö toisen elämästä johtopäätöksiä, että hänelle tekisi hyvää elää edes yksi-kaksi vuodenaikaa aivan itselleen vaikkei hän itse olisi sitä mieltä.
Vaikka itse haluaisikin suhteeseen, mutta näkisi sen vain toisen elämään hyväksi, että sitä suhdetta ei nyt juuri olisi. Tai että se olisi vasta sen jälkeen kun toinen olisi elänyt itsensä kanssa?
Sekavaa, mutta mitä mieltä olette?
Vastaukset 3
Vanhimmat
En oikein ymmärtänyt, mutta ei ole väärin olla alkamatta suhteeseen, eikä ole väärin asettaa ehtoja suhteen edellytykseksi. Ei siinä poljeta kenenkään itsemääräämisoikeutta jos joku ei halua suhteeseen, tai jos joku asettaa ehdon suhteelle, että toisen pitää ensin erota, tai toisen pitää ensin eläää jonkin aikaa itsekseen, tms. Mutta onhan se selvää ettei se mitään valoisaa lupaa jos kyseisenkaltaisissa asioissa on isoja erimielisyyksiä.
ei ole toisen omalta näkökulmalta väärin, jos OMISTA syistään jättää alkamatta, mutta onko väärin eettisesti jos TOISEN elämästä vetää ne syyt omalle toiminnalleen? Ei siis perustele asiaa omasta näkökulmasta vaan omasta näkökulmasta liittyen toisen elämään. Tavallaan päättää toisen sellaisesta asiasta, joka ei liity omaan elämään ja johon nimeomaan toisella pitäisi olla sanottavaa.
Vaikka toinen itse ei näkisi sellaista tarvetta suhteen aloittamattomuudelle?
Jos joku kokee ettei aika ole oikea suhteen aloittamiselle, johtuen toisen elämään liittyvistä syistä, ja hän kertoo asian, niin milestäni hän toimii eettisesti oikein.