Olen kampaillut epäilyksieni kanssa jo useampi vuosi. En tiedä olenko vainoharhainen, mutta yksi ominaisuudetsani on sellainen, että jos ihminen valehtelee minulle päin naamaa kerran ja saan sen selväksi vaikka kuinka pitkän ajan kuluttua, en voi enää luottaa hänelle. Tämä ei koske lapsia, mutta aikuisia, ustäviäni ja miestäni. En luota miehelleni, mutten ole mustasukkainen. Minua eniten häiritsee yhteiselämä ihmisen kanssa, joka sattaa kertoa minulle rakkaudesta esim. sen jälkeen kuin on ollut uskoton...
Minulla on hyvä mies. Ok näköinen, kädentaitoinen, joustava. Mutta hän valehteli minulle erilaisista asioista yhteiselomme aikana. En voi luottaa hänelle. Toisaalta närästää ajatus siitä, että saattapi hän työpaikalla muhia jonkun kanssa, mutta toisaalta ajattelen, jos saan tietää... mitä sitten? Olenko valmis just tällä hetkellä eroon? Meillä on useampi lapsi, talous ja suhdejutut ok. Voihan ne olla parempikin, mutta ihan hyvällä tasolla kaikki.
Laitan tämän pohdinnan tänne, koska luin täällä jonkun miehen ajatuksen etsivään. Ajatus viehätti ja lähdin tutkiskelemaan, miten voin saada asian selväksi. Jossain vaiheessa kuitenkin isoäitini "neuvot", joita pidin koko ikäni aivan tyhminä, alkoivat avautua: mitä varten sinun pitäisi saada ikäviä yllätyksiä? Kun olet tulossa kotiin soita aina 20 min ennen tuloasi miehellesi, että olet tulossa, niin vältät ikävyyksistä.-sanoi isoäitini. "Jos haluat erota, voit erota ilman, että sinun tarvitse tietää ikäviä asioita, jos et halua erota, mitä varten ne ikävät jutut sinulle tarpeen?-oli isoäitini mielipide." Jos on tarkoitus asioiden paljastua, ne paljastuvat. Pääasia että itse tiedät mitä tahdot. Tulevaisuus näyttää miten asiat loppujen lopuksi järjestyvät, et voi tietää niitä etukäteen. Ajattelemalla ja murehtimalla tulevaisuutta päästät nykyisyyden ohi ja elämäsi menee ohi... oli hänen viesti minulle. Jossain vaiheessa jopa riitelin näistä mielipiteistä, eihän ne voi olla oikeita, ei elämä mene näin...
jatkuu...kun oli liian pitkä :)
Minulla on hyvä mies. Ok näköinen, kädentaitoinen, joustava. Mutta hän valehteli minulle erilaisista asioista yhteiselomme aikana. En voi luottaa hänelle. Toisaalta närästää ajatus siitä, että saattapi hän työpaikalla muhia jonkun kanssa, mutta toisaalta ajattelen, jos saan tietää... mitä sitten? Olenko valmis just tällä hetkellä eroon? Meillä on useampi lapsi, talous ja suhdejutut ok. Voihan ne olla parempikin, mutta ihan hyvällä tasolla kaikki.
Laitan tämän pohdinnan tänne, koska luin täällä jonkun miehen ajatuksen etsivään. Ajatus viehätti ja lähdin tutkiskelemaan, miten voin saada asian selväksi. Jossain vaiheessa kuitenkin isoäitini "neuvot", joita pidin koko ikäni aivan tyhminä, alkoivat avautua: mitä varten sinun pitäisi saada ikäviä yllätyksiä? Kun olet tulossa kotiin soita aina 20 min ennen tuloasi miehellesi, että olet tulossa, niin vältät ikävyyksistä.-sanoi isoäitini. "Jos haluat erota, voit erota ilman, että sinun tarvitse tietää ikäviä asioita, jos et halua erota, mitä varten ne ikävät jutut sinulle tarpeen?-oli isoäitini mielipide." Jos on tarkoitus asioiden paljastua, ne paljastuvat. Pääasia että itse tiedät mitä tahdot. Tulevaisuus näyttää miten asiat loppujen lopuksi järjestyvät, et voi tietää niitä etukäteen. Ajattelemalla ja murehtimalla tulevaisuutta päästät nykyisyyden ohi ja elämäsi menee ohi... oli hänen viesti minulle. Jossain vaiheessa jopa riitelin näistä mielipiteistä, eihän ne voi olla oikeita, ei elämä mene näin...
jatkuu...kun oli liian pitkä :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
mutta... aioin miettimään, kun suunnittelin kuinka saan miestäni "puhtaille vesille". Olenhan tietenkin kysynyt asiasta häneltä, ja kuten kaikki hän kiihtyy ja huutaa ja nimittelee vainoharhaiseksi ja mustasukkaiseksi. Klassiset merkit. Rupesin ajattelemaan, mitä, jos saan selville, mitä teen? Ylpyteni ei anna minun jatkaa, minun on vaikeaa muutenkin pysyä suhteessa, jossa en voi luottaa täysin toiselle. Mutta jos paljastuisi jotain niin suurta... minun olisi pakko jättää miestäni. Haluanko mä jättää miestäni? Sen ajatuksen kanssa kampailin jo 5 vuotta. Vastaukseni on - en, en halua, jos ei ole pakko. Rakastan häntä. Jos saisin tietää pettämisestä ja kuitenkin haluaisin pitää miestäni... tekisin meitä kumpaakin hulluksi. Olisimme kärsineet kumpikin. Joten onnellisen tietämättömänä jään luottamaan siihen, että "kakka aina veden pinnalle nousee, vaikka kuinka sitä merenpohjaan hautoo". Ja jos on tarkoitus paljastua niin ne asiat paljastuvat.
Jos taas haluaisin jättää miestäni, olisin jättänyt häntä ilman mitään todisteita. Ihan vain luottamuspulan takia.
Pettäminen ei ole mitenkään yksiselitteinen juttu. Ja ulkopuolisen ihmisen kanssa seksiä harrastamisessa en henkkoht. näe mitään pahaa, jos kummallekin puoliskolle se käy. Voin jopa suostua, että mies kävisi silloin tällöin tarvitteassa vieraissa "höyryt" päästämässä, mutta salailu ja valehteleminen on sitä todellista pettämistä. Eli petetään toisen luottamusta välittämättä hänestä ja hänen mielipiteist. Pettäjä assosioituu mielessäni räkään. Eli ei ole selkärankaa kertoa omista tarpeista, sopia toisen kanssa asioista ym, vaan mennään sit selän takana näitä tarpeita tyydyttämään välittämättä toisen mielipiteestä.
Olen kysynyt mieheltäni kaikista asioista avoimesti kuten myös kertonut kaikki asiat avoimesti. Minusta ei koskaan tule pettäjää, vaikken ulkopuolisia suhteita pois suljekaan.
Miettikää uskottomuudesta puolisoaan epäilevät myös asenteitanne. Yritetäänkö me epäilevät ikään, kuin omistaa meidän puolisoamme, kuten omaisuutta? Kuten sielutonta tavaraa? Kun kerran oot luvannut olla mun kaa, niin sun pitää olla mun kaa... vaikka olen muuttunut, olet muuttunut, olemme muuttuneet.... ehkä vähemmän tarpeitamme tyydyttäviksi. Olet luvannut ja sun pitää luopua omista tarpeista... Itselläni kyllä (jos salaa nyt vain täällä myönnän) näitä ajatuksia on. Yritän kasia ne pois. Emme voi omistaa ketään. Eikä kukaan voi omistaa meitä. Jos haluamme voimme jatkaa pettävien puolisoidemme kannsa (vastine täällä ainiaan vaahtovalle kakkoselle), jos emme haluaa emme jatka. Jos tiedämme pettämisestä tulemme tekemään meille ainoan oikean valinnan, jos emme tiedä, niin miksi meidän pitäisi tietää? Erota voimme tietämättäkin pettämisestä.
Keskitytään omaan henkkoht. elämään ja teemme itseämme onnellisiki, nautitaan kun voimme ja ollaan murehtimatta tulevaisuudestaan, sitä ei vielä ole olemassakaan :), menneisyyttä - sitä ei enää ole olemassakaan vaan eletään nykyisyydessä. Itse aion kertoa puolisolleni kuinka tärkeä hän on ja kuinka välitän hänestä. Ehdoitta. Välitän vaikken ehkä hyväksyis asioita, joita häne mahd. tekee. Rakastan häntä.
Oli aikas sekava, mut toivottavasti joku poimi jotain pohdittavaa itselle. Minua helpotti :). Itselleni tämän kautta aivoja onnistuneesti siis pesin :D
Mies, joka vaimoaan epäilee, oletko miettinyt tasan tarkasti mitä varten nuo tiedot sinulle?
Jokainen saa elää tyylillään, mutta omalla kohdallani pään laittaminen pensaaseen olisi huonoin vaihtoehto. Mitä järkeä on elää valheessa? Toisaalta, ihmisten prioriteetit ovat erilaisia. On kai ihmisiä, joille avoimuus ei ole ihmissuhteessa niin tärkeää. Ja sitten on minunlaisia, joille avoin kommunikointi on se tärkein juttu.
Niinpä, itselleen voi selitettä asioita miten haluaa, peittää niitä, jättää ajattelematta. Mutta joskus ne sieltä kuitenkin nousevat pintaan, niin pettäjällä kuin myös sellaisella puolisolla, joka ei halua tunnustaa itselleen sitä tosiasiaa, että puoliso pettää. Mitä hyötyä siitä on, että asiaa ei käydä läpi? Ei mitään.
AP - miksi sinun olisi PAKKO jättää miehesi, jos saat tietään hänen uskottomuudestaan? Ei kukaan sinua pakota tekemään sitä ratkaisua. Siitä voi päästä yli, jos haluaa tehdä töitä sen eteen. Mutta asia ei ratkea pään pensaaseen laitolla.
Jotenkin tuntuu, että ap ei halua nähdä totuutta itsensä vuoksi. Epäilee miestään, ei haluaisi elää miehen kanssa, joka valehtelee, mutta itseasiassa ap valehtelee jo itselleen. En usko, että hän oikeasti haluaa ajatella noin, mutta yrittää uskotella itselleen, että pettäminen ei sitten oikeasti haittaakaan. Kyllä se haittaa, jos ihmisellä on vähänkään tunteita edes itseään kohtaan.
"onko pää pensaassa" jos saan tietää pettämisestä minun on pakko jättää mies. Itsetuntemukseni on hyvä, erittäin. Tunnen itseäni ja tiedän, että jos saan tietää pettämisestä niin tulen jättämään miestäni. Mutta en ole valmis jättämään häntä. Hän on loistava isä, loistava mies, loistava kumppani. Miksi minun tulisi särkeä tätä kaikkea? Silloin, kuin joku kakonen tulee kertomaan minulle, silloin teen päätökseni ja jätän, mutta turhaahan se on epäillä ja myrkyttää suhde (se ei todellakaan voi hyvin, kun toista täytyy epäillä koko aika) vaikkei mitään ole paljastunutkaan?
Siis onhan se minullekin todella tärkeää! Siis avoimuus!
Mutta, mutta... kaikki on suhteellista...Myös avoimuus... Luit ehkä pohdintojani huonosti, mutta yritin tuoda esiin sen, että turhaan sitä epäillä ja jahdata ketään, jos ei ole valmis ratkaisuihin... Ja jos on valmis toisesta luopumaan, niin siihen ei tarvi kokea mitään niin iköävää, kuin pettäminen, siihen riittää että tajuaa elävänsä valmiiksi valheessa, kun tarvitsee epäillä toista... Ja antaa olla, luopua ja jatkaa omaa elämää ja etsiä onnellisuuden. Mutta jos ei ole valmis toisesta luopua, niin mitä varten nämä draamat sitten? Petät-et rakasta ym? Ja jos oot valmis antamaan anteeksi, niin miksi täytyykin yrittää salapoliisina etsiskellä?
Avoimuudesta vielä Esimerkiksi olisinko halunnut kuulla jos mieheni olisi avoimesti kertonut, että pettää koska olen repsahtanut, väsynyt, ei jännittävä, huono rakastaja ym. En. Haluaisitko sä?
Ei esim. repsahtaneisuudelle mitään voi, no voi yrittää laittautua ym, mutta tietyt seikat eivät korjaannu. Mutta jos ne tietyt seikat ovatkin puolisolle nämä kaikista tärkeimmät? Rakastammeko puolisoitamme ehdoin? Eli sinun ON PAKKO OLLA HARRASTAMATTA SEKSIÄ KENENKÄÄN MUUN KANSSA, vaikka minä olen viehätystäni menettänyt.
Ja minä en todellakaan pettäjiä puolusta. Kuten sanoin, ne ovat mielessäni rään kaltaisessa asemassa. Sanon vain, että kaikki paljastuu aikoinaan, jos on tarkoitus paljastua ja oma mielenterveys on tärkeää.
Jos toinen sua pettää et elää avoimessa suhteessa, etkä koskaan ole elänytkään! Vaikka kuinka tärkeää se sinulle on! Jos et luota kumppaniisi - suhteesi (ja minunkin) ei ole avoin, et tunne tarpeeksi avoimuutta kumppanistasi. Jos avoimuus sinulle on kaikesta tärkein prioriteeteissäsi, sinun tulisi erota heti! "Totuuden" selvittämisessä ei ole mitään järkeä ja ongelma ei ole toisessa, jota epäilet, vaan teissä kummassakin (siis tarkoitan myös itseäni ja omaa tilannettani vaikk kirjoitan sinä muodossa), koko suhde on p....a.
Vai onko tämä todellain meidän mielestä niin, että vaikka kaikki olisi huonosti ja toinen olisi onneton suhteessa, hänen tulisi luopua omista tarpeista koska hän on joskus tehnyt virheen ja luvannut olla huonossa ja hyvässä? Haluamme olla se virhe? Vai kannattako meidän ehkä keskittyä siihen kuinka saisimme suhde toimimaan tai sitten tosiaankin erottais. Mutta näissä epäilyissähän ei ole mitään järkeä, myrkytämme vain itseämme ja kumppanin?
Huom. miekin kampailen epäilyksieni kanssa, joten en yritä kenellekään kertoa kuinka tulisi toimia, vaan ainoastaan pohdin. miten elämäni olisi oikein jatkaa.