Koska ne tunteet oikein kuolevat?

Sitä vaikeampaa, mitä pidempi suhde/liitto on ollut takana.
Sitä vaikeampaa, mitä syvemmin on tuntenut toista kohtaan.
Sitä vaikeampaa on, mitä vanhempi on erotessa.

Pitää ymmärtää, että muistot jäävät ja tunteet aikanaan haalistuvat.

Ymmärrän sinua hyvin, sillä itse olen ollut koko elämän kestävässä liitossa erotessa ja taidan kuulua siihen "yhden miehen nainen"-kastiin, enkä paljoa elättele edes toiveita, että enää ketään löytäisi...varsinkin, kun täällä lukee, miten raadollista seuranhaku pahimmillaan voi olla.

Toivoahan aina saa ja sitä toivon sinulle ja itselleni :-)

Huh huh, odottaa tunteiden kuolemista??
Tottakai voi ilmoittaa tunteistaan hänelle jota kaipaa, mutta kannattaa miettiä tarkkaan miten sen tekee.

Jos se on oikeeta rakkautta, ei ne tunteet kuole koskaan!

"Hänellä on jos uusi elämä, ja uskon hänen oleven onnellinen. Siksi ei tulisi mieleenikään häiriköidä häntä ja hänen uutta kumppaniaan soittamalla ja kertomalla tunteistani."

Aivan. Oikea rakkaus toimii rakkaan parhaaksi eikä omaksi hyväksi.

Seurustelin miehen kanssa 3 vuotta ja hänen exänsä ei kanssa ilmeisesti ollut päässyt oikein yli.
Erosta oli mennyt yli vuosi kun tapasin miehen. Yli vuoden tämä naikkonen piinasi suhdetta jatkuvilla yhteydenotoilla, kaipaavilla viesteillä ja menneiden muistelulla.. Viestejä tuli lähes joka päivä, kaikki sävyltään samanlaisia. Välillä tuli kyllä mieleen onko viestien lähettäjä ihan henkisessä tasapainossa... Tiesi että mies seurustelee. Tulin lopputulokseen ettei varmaan luovuta koskaan ja lopetin suhteen. Mies oli myöskin todella lapsellinen koska ei pystynyt sanomaan exälleen riittävän tehokkaasti "ei kiitos". Ymmärtääkseni mies oli vähän antanut ymmärtää jotain.. En asian todellista laitaa tiedä. Heidän suhteensa päättymisestä oli siis kaiken kaikkiaan aikaa yli 3 vuotta kunnes exä huomasi omat "piilossa" olleet tunteensa.

Nyt erostamme aikaa yli puoli vuotta, eivät ole palanneet yhteen edellisen kanssa. Mahtaa exää ottaa pattiin kun kaikkia asioita ei aina voi korjata. Kiitos vain hänelle, teki elämästäni yhtä helvettiä. Osa siitä kyllä kuuluu myös miehelle.

Itselläni ei KOSKAAN olisi pokkaa toimia noin. Tottakai voi jotenkin viestittää että muistelee tms, mutta pommittamiseen ei kannata ryhtyä. Äkkiä pilaa monta elämää kerralla kun oikein epätoivoiseksi heittäytyy. Tämä tietysti on vain minun mielipiteeni mutta kannattaa kyllä harkita kaksi kertaa ennen kuin yhteyttä entiseen heilaan otat.. Varsinkin jos tiedät että on perheellinen/seurustelee. Sinkkujen kohdalla asia onkin sitten aivan toinen :)

Tavallaan kiitän tuota exää, avasi silmäni muissakin suhdetta koskevissa epäkohdissa. Helpotti paljon päätöstä. Toivottavasti tuo exä vielä jonain päivänä pääsee sinuiksi itsensä kanssa, pitkä on elämä jos ei pääse asian yli.

Mites, jos laittaisit hänelle viestin? Pyytäisit ensiksi vaikka kahville kaupungille ja katsot, kuinka reagoi.. Ei kannata ehkä tässä tilanteessa alkaa heti ensimmäisessä yhteydenotossa kertomaan kaikista tunteistaan.

Kirjettä, tekstaria tai mailia kehiin...