Olen seurustellut miesystäväni kanssa 2 vuotta..ja asutaan nyt ulkomailla,koska mieheni on täältä kotoisin (maalla niin ei väliä nyt tässä tapauksessa)..
Muutettiin tänne maaliskuun lopulla..aluksi tietyski kaikki oli uutta ja jännittävää..
..mutta nyt on jo totuus tullut ilmi, ettei tämä nyt olekkaan ihan sellaista kun olin sen kuvitellut olevan. Tunteet miesystävääni kohtaan ei ole muuttunut mihinkään,mutta muuten tämä eläminen on tosi hankalaa..en ole edelleenkään saanut täällä pahemmin kavereita,tunnen itseni usein tosi yksinäiseksi..kommunikoimme myös keskenämme englanniksi ja myös se vähän raastaa kun ei osaa sitä englantia niin hyvin kun suomea,aika usein saattaa jossain asiassa tulla kielimuuri,ärsyttävää kun ei saa asoita ilmaistua ihan sillä tavalla kun ne haluaisi.
Ja en voi olla töissä täällä,kun en puhu paikallista kieltä..ja miesystävälläni on ollut melkein koko tämän ajan todella niukasti töitä..Ei tosin tultukkaan asumaan tänne "lopullisesti" mutta vois asiat silti hieman paremmin mennä.
Nyt olen sitten alkanut miettimään että olisiko vaan parempi erota,ja asua omissa maissamme..koska hän tuskin taas saisi suomessa kovin nopeasti töitä ammattinsa takia,ja sen ettei puhu suomea..ja minun tuloillani suomessa ,tuskin pystyisimme elämään,kun tiukkaa teki jo yksinkin asuessa.
Ajatukset on niin sekaisin..
En oikeasti osannut uskoa ,että tää tulee olemaan näin hankalaa..ennen kun sen vasta koki..
Ollaan myös hirveen erillaisia ihmisiä..ihan eri kiinnostuksen kohteet..musiikki ja harrastukset..ensin sillä ei ollut mitään väliä,eikä vaikuttanut suhteeseen mitenkään,mutta nyt senkin on huomannut kuinka tärkeitä ne yhteiset kiinnostuksen kohteet on,kun täällä voisi edes niistä saada enemmän iloa irti,kun olisi asioita joita voisi tehdä yhdessä..mutta nekin menee niin ristiin..tottakai asioissa voi aina välillä joustaa,ja tehdä silti jotain mistä ei niin pidä,mutta eihän se nyt silti ole sama..Välillä tekisi mieli vaan huutaa kun jään kotiin yksin jumittamaan..silloin se ikävä suomeen kasvaa niin isoksi.
Tuntuu ,että täällä mulla ei ole oikeaa elämää..kaikki päivät tuntuu samanlaisilta päivästä toiseen.
Niinkun jo sanoin ajatukset on niiin sekaisin,siksi tulin tänne avautumaan ,ja toivon että joku osaisi antaa jotain mielipidettä,"neuvoa" tähän asiaan.
Ja toivon että kommentit olisivat suht asiallisia..tottakai saa mielipiteen sanoa vaikka se vähän negatiivisempi olisikin.
Olipa ihana purkaa sydäntä tänne..hyvälle ystävälle olen asiasta myös avautunut,mutta olisi se kiva kuulla tuntemattomienkin mielipiteitä tai kokemuksia asiasta..olen nimittäin niin hukassa tällä hetkellä.. :/
Muutettiin tänne maaliskuun lopulla..aluksi tietyski kaikki oli uutta ja jännittävää..
..mutta nyt on jo totuus tullut ilmi, ettei tämä nyt olekkaan ihan sellaista kun olin sen kuvitellut olevan. Tunteet miesystävääni kohtaan ei ole muuttunut mihinkään,mutta muuten tämä eläminen on tosi hankalaa..en ole edelleenkään saanut täällä pahemmin kavereita,tunnen itseni usein tosi yksinäiseksi..kommunikoimme myös keskenämme englanniksi ja myös se vähän raastaa kun ei osaa sitä englantia niin hyvin kun suomea,aika usein saattaa jossain asiassa tulla kielimuuri,ärsyttävää kun ei saa asoita ilmaistua ihan sillä tavalla kun ne haluaisi.
Ja en voi olla töissä täällä,kun en puhu paikallista kieltä..ja miesystävälläni on ollut melkein koko tämän ajan todella niukasti töitä..Ei tosin tultukkaan asumaan tänne "lopullisesti" mutta vois asiat silti hieman paremmin mennä.
Nyt olen sitten alkanut miettimään että olisiko vaan parempi erota,ja asua omissa maissamme..koska hän tuskin taas saisi suomessa kovin nopeasti töitä ammattinsa takia,ja sen ettei puhu suomea..ja minun tuloillani suomessa ,tuskin pystyisimme elämään,kun tiukkaa teki jo yksinkin asuessa.
Ajatukset on niin sekaisin..
En oikeasti osannut uskoa ,että tää tulee olemaan näin hankalaa..ennen kun sen vasta koki..
Ollaan myös hirveen erillaisia ihmisiä..ihan eri kiinnostuksen kohteet..musiikki ja harrastukset..ensin sillä ei ollut mitään väliä,eikä vaikuttanut suhteeseen mitenkään,mutta nyt senkin on huomannut kuinka tärkeitä ne yhteiset kiinnostuksen kohteet on,kun täällä voisi edes niistä saada enemmän iloa irti,kun olisi asioita joita voisi tehdä yhdessä..mutta nekin menee niin ristiin..tottakai asioissa voi aina välillä joustaa,ja tehdä silti jotain mistä ei niin pidä,mutta eihän se nyt silti ole sama..Välillä tekisi mieli vaan huutaa kun jään kotiin yksin jumittamaan..silloin se ikävä suomeen kasvaa niin isoksi.
Tuntuu ,että täällä mulla ei ole oikeaa elämää..kaikki päivät tuntuu samanlaisilta päivästä toiseen.
Niinkun jo sanoin ajatukset on niiin sekaisin,siksi tulin tänne avautumaan ,ja toivon että joku osaisi antaa jotain mielipidettä,"neuvoa" tähän asiaan.
Ja toivon että kommentit olisivat suht asiallisia..tottakai saa mielipiteen sanoa vaikka se vähän negatiivisempi olisikin.
Olipa ihana purkaa sydäntä tänne..hyvälle ystävälle olen asiasta myös avautunut,mutta olisi se kiva kuulla tuntemattomienkin mielipiteitä tai kokemuksia asiasta..olen nimittäin niin hukassa tällä hetkellä.. :/
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksi muutit sinne ilman töitä, kielitaitoa...ilman mitään täysin riipuvainen miehestä!? no, ihmekös tuo kun valitat täällä yksinäisyyttä.
Se nyt vaan on niin yksinkertaista, että ostat lentolipun Suomeen ja alat elämään sitä omaa elämääs niin ei tarvitse sitten olla onneton ja valittaa.Olipa lapsellinen päätös lähteä tuntemattomaan.
Opiskele kunnon ammatti ja hanki parempi palkkainen työ niin miehesi voi olla elättinäs täällä.
Miksi en olisi lähtenyt? Kun on nuori,niin silloin mun mielestä kannattaa ottaa riskejä,ja kokeilla uusia asioita. Tässä tapauksessa se oli väärä valinta,mutta enhän sitä olisi tiennyt ellen olisi tullut tänne.
Ja välillä joutuu tekemään uhrauksia ,jos haluaa olla toisen ihmisen kanssa..tällä kertaa se ei ollut hyvä valinta omalta kannaltani,mutta siinä mielessä en kadu,että ainakin yritin.
"Opiskele kunnon ammatti ja hanki parempi palkkainen työ niin miehesi voi olla elättinäs täällä."
yksi:Ensinnäkin työni on kunnollinen ..ainut että sillä nyt ei ihan kahta ihmistä elätetä,jos pitää vuokrakin asunnosta maksaa..
Ja toiseksi: En halua,että joudun elättämään miestä! Eikä kyllä miehenkään tarvitsisi joutua elättämään naista..mutta miesystävälläni ei ole sen kanssa mitään ongelmaa,(jota kyllä ihmettelen) ja kun tässä tapauksessa ei tilanteelle voi muutakaan. Mutta en halua ,että sama tilanne jatkuisi edelleen suomessa..kummankin kannalta.
Mutta kun en kyllä olisi valmis luopumaankaan ihmisestä jota rakastan..mutta niinkai seonkun sanotaan ,että aina ei pelkkä rakkaus riitä? :/
lähdit siis suin päin suhteeseeen sen kummempia miettimättä, muutit ulkomaille kun toinen pyysi. Ja toisella ei ole des kunnolla töitä ja itelläs eiole töitä joten tulevaisuus mietityttää. Jos et ole ennellinen siellä niin sitten sun pitää palata suomeen jotta voi olla onnellinen ja tehdä töitä. Tääl suomes sulla on varmaan ystäviäkin joiden kaa henkata.
En ole lähtenyt minnekkään suin päin... ! Oltiin yhdessä yli vuosi ennen kun muutettiin tänne,ja muutto oli molempien idea,ei ainoastaan mieheni. (ei tarvitse tulla noin kommentoimaan kun et edes tiedä millä tavalla se meijän päätös tänne muuttamisesta on syntynyt...)
Ja tottakai tultiin siinä toivossa tänne,että myös minäkin voisin löytää jotain töitä,mutta se osottautuikin hankalammaksi kuin osattiin odottaa.
Ja suomessa olo aikaa on hieman vaikea selittää että miten siellä tavattin..ja tapailtiin,kun ei asuttu yhdessä.. kun en viitsi nyt tässä ammatteja paljastaa ja niin pois päin. mutta tänne muutto tuntui kaikkein yksinkertaisimmalta ratkaisulta..eipä se sitten ollutkaan.
Moi ! Todellisuus tulee vastaan aika pian! Lyhyesti: ei tuossa näy positiivista jatkossa; kukin vaan omaan maahansa!! Eikä tunnu olevan paljoakaan yhteistä joten ei pohjaa mille rakentaa ja jos ei ole joustoa niin.. Huh, selkeä tilanne minun mielestä; toimeksi vaan !! Oppia ikä kaikki!! Ei kait ole lapsilaumaa mukaan otettavana?? Oma maa mansikka, varmaan muillekin kun suomalaisille !!
Kaikkea hyvää Sinulle, rohkeasti eteenpäin; kerran se kirpaisee !!!