Hitto, että ottaa kaaliin oikein urakalla. Voisin pistää palasiksi kaikki tavarat just nyt. Miesystävän kanssa tuli riitaa ja taas sama juttu. Melko harvoin riidellään nykyään, mutta sitäkin raastavammin.
Hän on aluksi hiljaa, ei puhu muuta kuin v****ilee ja pilkkaa. Sitten kun mä lopuksi suutun, niin alan huutaa, koska tunnen sen niin epäreiluksi. Hän käyttää todellisiä vikoja tällaisissa tilanteissa. Esim jos en oikeasti osaa vaikka esim. ommella tai ruotsinkieltä, kuten hän (on äidinkieli hänellä) Sellainen asiaankuulumaton pilkka on sietämätöntä.
Yleensä ja ainoa riidan aihe on minun vinoilu hänen uskolisuudesta. Miehelläni on kolme pahaa kiinni jäämistä reilu vuosi sitten ja on myöntänyt ne ja ei kestä yhtään jos heitän siihen suuntaan, että onks siellä joku toinen nyt kuvioissa tms, kun jutut esim. puhelimessa hänellä jonkun kaverin kans alkaa olla outoja. Hän ei kestä sitä mikä muistuttaa menneestä.
Tietysti mun pitäisi olla hiljaa, mutta joskus tulee esiin epäusko, koska pettämiset oli alussa niin repivä. Hän muulloin hokee rakastavnsa minua nykyään ja on muuttunut paljon läheisemmäksi ja huolehtivaisemmaksi. Ja kai minäkin häntä (nyt on vaikea tunnustaa edes sitä) rakastan.
Riidan jatkuessa minä kertaan hänen pilkkaansa, möyhennän sanon sanojaan ja raivo kasvaa minussa. Uhkaan pakata ja sanon sellaisia asioita jotka harmittaa myöhemmin. SIINÄ vaiheessa hän vaikenee ja ei vastaa enää mihinkään kun yritän kysyä että mitä hän tarkoittaa sillä ja sillä.
Oma ongelmani on etten pääse tästä vihasta irti kun suutun. Suunnittelen jo mielessäni miten lähden ja että minua et enää kohtele näin.
Siinä hän alkoi sitten lotraa kaljan kanssa urakalla ( en koskaan ole juomisesta häntä moittinut, vaik hän juo melko paljon kun juo) ja mä sanoi että haluaako hän, että lähden. Hän sanoi että EN, mutta silti jatkoin että et näköjään minua tarvitse, koska hän ei vastannut enää mihinkään ja lähdin vihapäisääni autolla jonnekin reiluksi tunniksi. Hetken päästä huomasin hänen ajavan taksilla ohitseni jonnekin. Ajoin kotiin ja yritin soittaa hänelle moneen kertaan. Hän laittoi viestin että ei halua puhua, menee kaverille.
Tämä raivostutti minua vielä enemmän. Hän pakenee. MIKSI HÄN EI VOI TULLA LUOKSENI JA PUHUA MUNULLE ja kertoa mitä haluaa ja mitä toivoo. Lepyn täuysin kauniista puheista. Tällainen riitdan jättäminen auki repii ihan sikana.
Nyt ollaan jo sunnuntain puolella ja hän tuli puolen yön aikaan ja nukkui olohuoneen sohvalla.
Keitin kahvit ja puurot ja herätin hänet aamupalalle kauniisti. Ei vastausta, ei kiitosta kahvista. ( en ollut samaan aikaan pöydässä) Hän pakeni taas yläkertaan nukkumaan sanomatta mitään.. Sain JÄLLEEN raivarin, koska olin ilmaa hänelle. Juoksin ylös ja tein kaikkeni etten uhkaillut häntä kaikella mahdollisella. Olisin jo varmaan muuttanut pois tällaisten riitojen jälkjeen ellei se olisi niin työlästä tavaroineen kaikkineen. Olen aiemmi yrittänyt mennä kauniisti vaan viereen, vaikka hän ei puhu mitään ja pakenee, mutta hn ei pidä siitä, hän saattaa sanoa, mitä v**tua sä haluat? Hän ei ota vastaan sovittelua.
Minua raivostuttaa hänen tyylinsä kävellä minun ylitsen. Hän vielä sanoi siinä että sinunhan piti tulla kotiin vasta kun hän soittaa minulle...olin sanonut hänelle niin kiukuspäissäni kun illalla lähdin. Siinä se vaan makas krapulassa tyynenä ja sanoi äkäisenä ettei jaksa riidellä,.. Enhän minäkään mut oksennan sisuskaluni ulos, koska jään tyhjän päälle tällaisen riidan jälkeen. Haluan että asiat puhutaan selväksi, En kestä näitä saman kaavan mukaan meneviä riitoja. Hänelle olen yhden tekevä 2-3 päivää tällaisen jälkeen, vaikka ei edes katsottaisi toisiamme.. Hän ei tule koskaan tekemään sovintoa. Se olen minä. Kerran lähdin siskoni luokse ja kolmen päivän päästö hän laittoi viestin " Aiotko vielä tulla tänne vai mitä sä meinaat?" Ihan niin kuin olisin unohtanut vaan tulla. Menin takas pitkän rasittavan väittelyn ja myönnytyksen jälkeen. Mikä tätä miestä vaivaa teidän mielestänne...vai minuako tässä vaivaa joku? Ollaan jo keski-ikäsiä "kakaroita" ja yleensä meillä on hauskaa yhdessä ja ollaan melkein koko aika yhdessä. Hän ei halua tavata kavereitaan ja niitäkin on vain yksi. Minun kavereitaan ja sukulisia kylläkin, onneksi edes niitä. Hänellä vanhempiinsa repivän riitaiset välit ja pitää vuodenkin taukoja tapaamisessa, samoin siskoonsa. Pitäsikö hänen antaa vaan olla..?.En ymmärrä miksi saan raivareita jokseenkin pienistä.asioista. Elämä on...vai?
Hän on aluksi hiljaa, ei puhu muuta kuin v****ilee ja pilkkaa. Sitten kun mä lopuksi suutun, niin alan huutaa, koska tunnen sen niin epäreiluksi. Hän käyttää todellisiä vikoja tällaisissa tilanteissa. Esim jos en oikeasti osaa vaikka esim. ommella tai ruotsinkieltä, kuten hän (on äidinkieli hänellä) Sellainen asiaankuulumaton pilkka on sietämätöntä.
Yleensä ja ainoa riidan aihe on minun vinoilu hänen uskolisuudesta. Miehelläni on kolme pahaa kiinni jäämistä reilu vuosi sitten ja on myöntänyt ne ja ei kestä yhtään jos heitän siihen suuntaan, että onks siellä joku toinen nyt kuvioissa tms, kun jutut esim. puhelimessa hänellä jonkun kaverin kans alkaa olla outoja. Hän ei kestä sitä mikä muistuttaa menneestä.
Tietysti mun pitäisi olla hiljaa, mutta joskus tulee esiin epäusko, koska pettämiset oli alussa niin repivä. Hän muulloin hokee rakastavnsa minua nykyään ja on muuttunut paljon läheisemmäksi ja huolehtivaisemmaksi. Ja kai minäkin häntä (nyt on vaikea tunnustaa edes sitä) rakastan.
Riidan jatkuessa minä kertaan hänen pilkkaansa, möyhennän sanon sanojaan ja raivo kasvaa minussa. Uhkaan pakata ja sanon sellaisia asioita jotka harmittaa myöhemmin. SIINÄ vaiheessa hän vaikenee ja ei vastaa enää mihinkään kun yritän kysyä että mitä hän tarkoittaa sillä ja sillä.
Oma ongelmani on etten pääse tästä vihasta irti kun suutun. Suunnittelen jo mielessäni miten lähden ja että minua et enää kohtele näin.
Siinä hän alkoi sitten lotraa kaljan kanssa urakalla ( en koskaan ole juomisesta häntä moittinut, vaik hän juo melko paljon kun juo) ja mä sanoi että haluaako hän, että lähden. Hän sanoi että EN, mutta silti jatkoin että et näköjään minua tarvitse, koska hän ei vastannut enää mihinkään ja lähdin vihapäisääni autolla jonnekin reiluksi tunniksi. Hetken päästä huomasin hänen ajavan taksilla ohitseni jonnekin. Ajoin kotiin ja yritin soittaa hänelle moneen kertaan. Hän laittoi viestin että ei halua puhua, menee kaverille.
Tämä raivostutti minua vielä enemmän. Hän pakenee. MIKSI HÄN EI VOI TULLA LUOKSENI JA PUHUA MUNULLE ja kertoa mitä haluaa ja mitä toivoo. Lepyn täuysin kauniista puheista. Tällainen riitdan jättäminen auki repii ihan sikana.
Nyt ollaan jo sunnuntain puolella ja hän tuli puolen yön aikaan ja nukkui olohuoneen sohvalla.
Keitin kahvit ja puurot ja herätin hänet aamupalalle kauniisti. Ei vastausta, ei kiitosta kahvista. ( en ollut samaan aikaan pöydässä) Hän pakeni taas yläkertaan nukkumaan sanomatta mitään.. Sain JÄLLEEN raivarin, koska olin ilmaa hänelle. Juoksin ylös ja tein kaikkeni etten uhkaillut häntä kaikella mahdollisella. Olisin jo varmaan muuttanut pois tällaisten riitojen jälkjeen ellei se olisi niin työlästä tavaroineen kaikkineen. Olen aiemmi yrittänyt mennä kauniisti vaan viereen, vaikka hän ei puhu mitään ja pakenee, mutta hn ei pidä siitä, hän saattaa sanoa, mitä v**tua sä haluat? Hän ei ota vastaan sovittelua.
Minua raivostuttaa hänen tyylinsä kävellä minun ylitsen. Hän vielä sanoi siinä että sinunhan piti tulla kotiin vasta kun hän soittaa minulle...olin sanonut hänelle niin kiukuspäissäni kun illalla lähdin. Siinä se vaan makas krapulassa tyynenä ja sanoi äkäisenä ettei jaksa riidellä,.. Enhän minäkään mut oksennan sisuskaluni ulos, koska jään tyhjän päälle tällaisen riidan jälkeen. Haluan että asiat puhutaan selväksi, En kestä näitä saman kaavan mukaan meneviä riitoja. Hänelle olen yhden tekevä 2-3 päivää tällaisen jälkeen, vaikka ei edes katsottaisi toisiamme.. Hän ei tule koskaan tekemään sovintoa. Se olen minä. Kerran lähdin siskoni luokse ja kolmen päivän päästö hän laittoi viestin " Aiotko vielä tulla tänne vai mitä sä meinaat?" Ihan niin kuin olisin unohtanut vaan tulla. Menin takas pitkän rasittavan väittelyn ja myönnytyksen jälkeen. Mikä tätä miestä vaivaa teidän mielestänne...vai minuako tässä vaivaa joku? Ollaan jo keski-ikäsiä "kakaroita" ja yleensä meillä on hauskaa yhdessä ja ollaan melkein koko aika yhdessä. Hän ei halua tavata kavereitaan ja niitäkin on vain yksi. Minun kavereitaan ja sukulisia kylläkin, onneksi edes niitä. Hänellä vanhempiinsa repivän riitaiset välit ja pitää vuodenkin taukoja tapaamisessa, samoin siskoonsa. Pitäsikö hänen antaa vaan olla..?.En ymmärrä miksi saan raivareita jokseenkin pienistä.asioista. Elämä on...vai?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hulluja olette molemmat. Toisinsanoen, täydellinen pari. Toivottavasti asutte omakotitalossa. Muuten käy sääli naapureita.
Juh :DDD ! Niinhän me sovitaan. Kumpikin on itsepäinen. Melko hyvä vastaus :P
Jätä se mies. Taitaa käydä kuksimassa jonkun vosun luona. Miehesi vaikuttaa aika etäiseltä ja kylmältä sinun suhteen. Ansaitset paljon parempaa.
Et saa mieheltä sitä, mitä tarvitset ja kaipaat: rakkautta, hellyyttä, välittämistä, ymmärrystä ja arvostusta.
Kuten itsekin toteat, miehesi pettää, valehtelee,vittuilee, kävelee ylitsesi, on ylimielinen, pakottava, itsekäs, kiittämätön eikä arvosta sinua.
Parisuhdeterpia tai ero. Muutos kun ei enää tule omilla eväillä. Olette juuttuneet kaunaan ja riitelytapoihinne.
Itse lähdin vastaavasta tilanteesta. Ja ikävöin miesystävääni vieläkin, vaikken enää koskaa halua palata noihin riitoihin ja arvottomuuden tunteeseen, ajatukseen että minä, tunteeni ja tarpeeni eivät ole sille rakkaimalleni tärkeitä. Illan pimeinä hetkinä toivon ja rukoilen mielessäni ihmettä tapahtuvaksi -ja samalla tiedän ettei sitä tule koskaan tapahtumaan. Liikaa loukkauksia ja pahaa mieltä, ja nyt kun ero on tehty ja tavarat pakattu ja viety pois, ovi on laitettu kiinni lopullisesti. Vaikka minä haluaisin, hän ei pysty, halua tai jaksa enää suhdettamme, ei ainakaan niin, että hänen täytyisi muuttua ja kasvaa. Ja minä puolestani siedän entistä vähemmän huonoa kohtelua, mykkäkouluja ja haukkumisia. Vaikka rakastankin, välitän nyt entistä enemmän itsestäni.
Kiitos suorista ja rohkaisevista vastauksista.