Mullon semmonen vähän erikoinen tilanne nyt päällä. Erosin avomiehestäni reilu vuosi sitten.Luulin, että tämä ero olisi loppullinen ja aloin elämään sen mukaisesti. Tuli joitakin pieniä säätöjä/laastareita, että pääsisin eroon tuosta inhottavasta ikäväntunteesta silloista exääni kohtaan. Tämä auttoikin, mutta en ikinä ottanut mitään tuntemuksia mukaan näihin säätöihin. Jos huomasin, että toinen osapuoli ei pitänyt sopimusta siitä, että on vain hauskanpitoa niin laitoin pelin poikki.
Tuli sitten eräänä kauniina päivänä eräs tyyppi vastaan josta en alunperin tykännyt yhtään. Meillä oli kummallakin suuri inhontunne toisia kohtaan ja tuotiin se kyllä myös hyvin esille toisillemme ja kaikille muillekin, jotka meidän seurassa ikinä olikaan.
Kuitenkin jossakin vaiheessa meille sattui pieni ”onnettomuus” ja päädyttiin samaan paikkaan ja samalle patjalle yöksi. Tästä voikin päätellä mitä siis mitä tapahtui. Tämä samainen sanotaan nyt vaan, että ”onnettomuus” alkoi sattua aina useammin uudestaan jos oltiin jossain iltaa viettämässä samassa porukassa. Alettiin jopa tuleen toimeen muutenkin :D
Sovittiin jossain vaiheessa, että meillä on vaan tosiaan sitä hauskanpitoa, ei missään nimessä mitään muuta. Ollaan, mutta ei kuitenkaan.
Alettiin viettään paljo aikaa yhessä,kateltiin leffoja,muuten vaan istuskeltiin ja juteltiin kaikesta taivaan ja maan päällisistä asioista,kahviteltiin,nukuttiin pelkästään yhessä ja olihan tietty sitä seksiäkin. Eli aivan huipun rentoa hommaa. Ja tietty huomasin ihastuneeni. Ja samanlaista tunnetta sain tältä tyypiltä myös itseltään. Menin tästä paniikkiin ja laitoin pelin poikki.Koska olen niin kovin järkevä ihminen.
Meän välit kärsi tästä. Muutenki tämä tyyppi alkoi muuttua ihan omituiseksi. Sillä alko meneen kiinnostus ihan kaikkea kohtaan. Saatto vaan istuskella kotona eikä halunnu nähä ketään. Opiskelut kärsi ym. Syyn sain kuulla tyypiltä iteltään, että oli just saanu kuulla, että on pannu paksuksi jonku sen hoidon ja tää hoito aikoo pitää sen lapsen vaikka tyyppi itse ei isäksi olisi missään nimessä vielä halunnut.
No kuitenkin, meän välit meni ton keskustelun jälkeen olemattomiksi. Ei nähty moniin kuukausiin eikä tosiaan ollut meikästä kiinni.
Aloin ”unohtaan” koko tyypin ja muutin eripaikkakunnalle opiskelujen takia. Aloin seurusteleen uudestaan tuon vanhan avomieheni kanssa ja meillä menee oikeen hyvin.
No kuitenkin. Tämä tyyppi on nyt saanu sen lapsen. Ja sehän soitti mulle ensimmäisten joukossa että sai pojan ja oli maailman onnellisimman kuulonen. Ja mä olin todella onnellinen siitä, että kuin onnelliselle ja ylpeälle se kuulosti. Mutta meille sattui tässä pari kk:ta sitten kuitenkin tuo ”onnettomuus” ja tää tyyppi tosiaan soittelee mulle useasti (en edes viitti aina vastata) ja kertoo kaikenlaisia juttuja kuten esim.että mulla ei pitäis seurustella ton nykyisen kanssa.mulla pitäis tulla takas sinne kaupunkiin ym. ihan kaikkea tommosta, mutta ei se tosiaan sano sitten kuitenkaan, että sillä olisi mua kohtaan jotain tunteita. Mutta, kun mulla on edelleen sitä kohtaan. Ja mullon useasti sitä ikävä. Ja samaan aikaan mullon hyvä olla nykyisenä kanssa.
Meillä jäi asiat ihan kesken enkä tiiä mitä teen nyt. Tai mitä kannattais?Vai kannattaako tehä yhtään mitään ja antaa vaan asioitten olla näin?
Toivon, että jaksatte lukea tän sepostuksen ja neuvoa mua, kun meinaa järki aina välissä lähteä näitten tuntemusten takia.Huoh,kiitti jo etukäteen jos joku vaivautuu :)
Tuli sitten eräänä kauniina päivänä eräs tyyppi vastaan josta en alunperin tykännyt yhtään. Meillä oli kummallakin suuri inhontunne toisia kohtaan ja tuotiin se kyllä myös hyvin esille toisillemme ja kaikille muillekin, jotka meidän seurassa ikinä olikaan.
Kuitenkin jossakin vaiheessa meille sattui pieni ”onnettomuus” ja päädyttiin samaan paikkaan ja samalle patjalle yöksi. Tästä voikin päätellä mitä siis mitä tapahtui. Tämä samainen sanotaan nyt vaan, että ”onnettomuus” alkoi sattua aina useammin uudestaan jos oltiin jossain iltaa viettämässä samassa porukassa. Alettiin jopa tuleen toimeen muutenkin :D
Sovittiin jossain vaiheessa, että meillä on vaan tosiaan sitä hauskanpitoa, ei missään nimessä mitään muuta. Ollaan, mutta ei kuitenkaan.
Alettiin viettään paljo aikaa yhessä,kateltiin leffoja,muuten vaan istuskeltiin ja juteltiin kaikesta taivaan ja maan päällisistä asioista,kahviteltiin,nukuttiin pelkästään yhessä ja olihan tietty sitä seksiäkin. Eli aivan huipun rentoa hommaa. Ja tietty huomasin ihastuneeni. Ja samanlaista tunnetta sain tältä tyypiltä myös itseltään. Menin tästä paniikkiin ja laitoin pelin poikki.Koska olen niin kovin järkevä ihminen.
Meän välit kärsi tästä. Muutenki tämä tyyppi alkoi muuttua ihan omituiseksi. Sillä alko meneen kiinnostus ihan kaikkea kohtaan. Saatto vaan istuskella kotona eikä halunnu nähä ketään. Opiskelut kärsi ym. Syyn sain kuulla tyypiltä iteltään, että oli just saanu kuulla, että on pannu paksuksi jonku sen hoidon ja tää hoito aikoo pitää sen lapsen vaikka tyyppi itse ei isäksi olisi missään nimessä vielä halunnut.
No kuitenkin, meän välit meni ton keskustelun jälkeen olemattomiksi. Ei nähty moniin kuukausiin eikä tosiaan ollut meikästä kiinni.
Aloin ”unohtaan” koko tyypin ja muutin eripaikkakunnalle opiskelujen takia. Aloin seurusteleen uudestaan tuon vanhan avomieheni kanssa ja meillä menee oikeen hyvin.
No kuitenkin. Tämä tyyppi on nyt saanu sen lapsen. Ja sehän soitti mulle ensimmäisten joukossa että sai pojan ja oli maailman onnellisimman kuulonen. Ja mä olin todella onnellinen siitä, että kuin onnelliselle ja ylpeälle se kuulosti. Mutta meille sattui tässä pari kk:ta sitten kuitenkin tuo ”onnettomuus” ja tää tyyppi tosiaan soittelee mulle useasti (en edes viitti aina vastata) ja kertoo kaikenlaisia juttuja kuten esim.että mulla ei pitäis seurustella ton nykyisen kanssa.mulla pitäis tulla takas sinne kaupunkiin ym. ihan kaikkea tommosta, mutta ei se tosiaan sano sitten kuitenkaan, että sillä olisi mua kohtaan jotain tunteita. Mutta, kun mulla on edelleen sitä kohtaan. Ja mullon useasti sitä ikävä. Ja samaan aikaan mullon hyvä olla nykyisenä kanssa.
Meillä jäi asiat ihan kesken enkä tiiä mitä teen nyt. Tai mitä kannattais?Vai kannattaako tehä yhtään mitään ja antaa vaan asioitten olla näin?
Toivon, että jaksatte lukea tän sepostuksen ja neuvoa mua, kun meinaa järki aina välissä lähteä näitten tuntemusten takia.Huoh,kiitti jo etukäteen jos joku vaivautuu :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aluks kannattaa varmaan miettii mitä oikeesti ite haluut! Mihin tulokseen nyt sit tuutkaan niin kannattaa puhuu asiasta...sillon ei jää ainakaa loppu elämäks miettimään että mitä ois voinu tapahtuu! Mut ei kannata käydä pitää mitään pelejä kahden jätkän kans..siitä kärsii kaikki!
Mulla itselläni on vähän samanlainen tilanne. Erottiin avokin kanssa ja rupesin sitten pyörimään yhden toisen jannun kanssa. Sovittiin tän jannun kanssa, että ei tehdä siitä meidän jutusta mitään vakavempaa, sillä olinhan juuri eronnut pitkästä suhteesta.. Lopulta palasin takasin avokin luokse ja nyt ollaan taas vuoden päivät yhdessä oltu. Olen nyt kuitenkin ruvennut miettimään tätä toista jannua, että minkälaista elämäni olisi hänen kanssaan. Tiedän, että hän vieläkin tahtoisi minut "takaisin". Toisaalta mun on hyvä olla tässä nykyisessä suhteessa, mutta toisaalta vielä kun olen nuori, haluaisin elää ja kokea kaikkea.. Eli tiedän siis mistä puhut.
Itse asetin rajan itselleni. Jos vielä toukokuun viimeinen päivä haihattelen tämän jannun perään pistän tämän suhteen poikki ja katson minne se elämä vie.
Ei tässä eletä kuin kerran ja sillon elämästä pitää tehdä sitä mitä itse haluaa.
Minulla se outo tilanne vasta onkin...
Tapailen satunnaisesti itseäni nuorempaa ns toyboyta. ja lisäks tätä itseäni vanhempaa miestä jolla on vielä naisystävä.
Huh huh.
ja lapseni isän kanssa on yhteenpaluuaikeita.tosin en tiedä koska ja tuleeko mitään.
Niin,en tiedä mitä tässä tekis:D
välillä itkettää,välillä naurattaa:D
on se hyvä jos on seksuaalisesti vetävä ett kaikki on kiinnostuneet yhtäaikaa.siinä ei ole iästä asiat kiinni vaan karismasta ja vilkkaudesta.mua ahdistaa toisinaan kun on joku mies kuviossa,niin sit on mustasukkasuutta ja vientiä olisi joka suunnalta-sit jos ei oikein ketään hemmoa kuviossa,niin tyhjä fiilis...levoton olo. mulla on nuoruudesta asti aina tullut joku mies kuvioon-eli en oo ollut ilman seksiä koskaan kuukautta kauempaa....ja vaik näin vanhempana nyt tallailen ja tapaan erästä miestä vakituisesti niin silti usea mies on aidosti kiinnostunut minusta.lähinnä seksuaalisesti.laidasta laitaan hemmoa,vartijasta kaduntallaajaan.olen aika erikoinen luonteeltani ja miehenkin pitäs olla samanhenkinen.sallia vapaa kulkijan osa ja antaa vapautta toisellekin....joku on kuviossa ok mut jos seilaa yksin niin tyhjä fiilis---