Hei kaikki miehet, kaipaisin näkökulmaanne minua pari vuotta kiusanneeseen asiaan omassa parisuhteessani.
Ja toivoisin tietenkin saavani suht asiallisia vastauksia :D
Eli aihe on tämä:
Suhteemme alusta asti mieheni on ollut arka esittelemään minua kavereilleen, kuitenkin ajan kanssa (en vaatinut enkä sanonut asiasta mitään) hän esitteli minut lähimmille kavereilleen, joiden kanssa olen tullut hyvin toimeen. Muutimme uudelle paikkakunnalle vuosi sitten opiskelujen perässä ja mies on teekkari. Bileitä siis riittää ja ystäviä on kertynyt, mutta en ole saanut yksiinkään bileisiin kutsua mukaan. En ole myöskään tavannut YHTÄKÄÄN mieheni kaveria täällä, vain edellisen kotikunnan kavereita. Ihmetyttää, koska olen tietääkseni mukava ihminen, hiukan ujo ehkä mutta en kauhean, ja tiedän olevani nättikin joten miehellä ei luulisi olevan syytä hävetäkään tai mitään...?
Lisään vielä sen, että itse olen yleensä pyytänyt miestäni mukaan jos olen mennyt kavereiden kanssa juhlimaan, tosin nyt viimeaikoina olen tietoisesti jättänyt pyytämättä kun on alkanut ärsyttämään. Jos vaikka sillä heräisi..?
Auttakaa hämmentynyttä ymmärtämään muuten ihanaa ja arvostavaa ja hauskaa miestä. Pettämisen haluaisin kuitata heti pois ehdotuksista, sillä ainakin aiempiin miehiini verrattuna nykyinen vaikuttaa 200% luotettavammalta.. Ja luulisin myös itse harjaantuneeni moisen vainuamisessa...
Kiitos jo etukäteen! :)
Ja toivoisin tietenkin saavani suht asiallisia vastauksia :D
Eli aihe on tämä:
Suhteemme alusta asti mieheni on ollut arka esittelemään minua kavereilleen, kuitenkin ajan kanssa (en vaatinut enkä sanonut asiasta mitään) hän esitteli minut lähimmille kavereilleen, joiden kanssa olen tullut hyvin toimeen. Muutimme uudelle paikkakunnalle vuosi sitten opiskelujen perässä ja mies on teekkari. Bileitä siis riittää ja ystäviä on kertynyt, mutta en ole saanut yksiinkään bileisiin kutsua mukaan. En ole myöskään tavannut YHTÄKÄÄN mieheni kaveria täällä, vain edellisen kotikunnan kavereita. Ihmetyttää, koska olen tietääkseni mukava ihminen, hiukan ujo ehkä mutta en kauhean, ja tiedän olevani nättikin joten miehellä ei luulisi olevan syytä hävetäkään tai mitään...?
Lisään vielä sen, että itse olen yleensä pyytänyt miestäni mukaan jos olen mennyt kavereiden kanssa juhlimaan, tosin nyt viimeaikoina olen tietoisesti jättänyt pyytämättä kun on alkanut ärsyttämään. Jos vaikka sillä heräisi..?
Auttakaa hämmentynyttä ymmärtämään muuten ihanaa ja arvostavaa ja hauskaa miestä. Pettämisen haluaisin kuitata heti pois ehdotuksista, sillä ainakin aiempiin miehiini verrattuna nykyinen vaikuttaa 200% luotettavammalta.. Ja luulisin myös itse harjaantuneeni moisen vainuamisessa...
Kiitos jo etukäteen! :)
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tulee mieleen omat opiskeluajat. Silloinen avovaimo oli lähes aina mukana vanhan kaveripiirini bileissa ja tuli hyvin juttuun kaikkien kanssa. Mutta opiskelijakavereiden bileet olivat aina leimallisesti opiskelijabileitä. Kellään muullakaan ei ollut mukana mies- tai naisystäväänsä, vaikka moni seurustelikin.
Jotkut kovaäänisemmät sinkut tuntuivat vastustavan kumppaneiden mukaan ottamista. Se olisi mukamas tarkoittanut sitä, että kotona lymyää pirttihirmu, joka haluaa mukaan vain kyttäämään ja pilaamaan hyvät bileet.
Muistan myös tuon saman ilmiön! Oli lähes noloa ehdottaa toimia toisin, vaikka rakkaimmat perheystävät jäivät juuri noilta harvoilta parillisilta bileiltä..
Kiitos vastauksesi!
Olenkin juuri miettinyt tuota että tuovatko muutkin aveceja juhliin.... Sitseihin tietääkseni monet tuovat, mieheni ei ole ainakaan vielä pyytänyt. Tosin kovin moniin sellaisiin hän ei ole vielä osallistunutkaan.
Sikäli sääli, että oma yliopistoni järjestää hirmu vähän bileitä, ja olisi kiva päästä mukaan. Toisaalta tiedän että mieheni kaverit jotka ovat myös kotoisin edelliseltä paikkakunnalta ja tunnen heidät siksi, ovat pyytäneet omia kavereitaan mukaan bileisiin, tyttöystäviä kyseisiillä kavereilla ei tietääkseni ole. Joten meinaa hiukan harmittaa kun tietää ettei ulkopuolisten mukaan tuominen ole kuitenkaan ongelma.
Ei sua voi kukaan auttaa ymmärtämään sun miestä.
Miksi olette parisuhteessa?
:D niin, toki tuon voi käsittää noinkin.
Mutta olemme siis parisuhteessa sen tähden että juttu luistaa, huumori sopii hyvin yhteen, pidämme toistemme luonteista ja seksi sujuu. Kaipa tuota voisi rakkaudeksikin kutsua.
Tämä osa miehessäni on minulle kuitenkin arvoitus. Suhteen alussa en halunnut ruveta tivaamaan syitä, nyt taas en halua 'pilata' mieheni juhlamieltä kyselemällä, sillä jos asialle on jokin täysin järkevä syy, hänellä olisi kysymykseni takia kuitenkin fiilis, että minua harmittaa kun en pääse mukaan. Siksi siis kyselen täällä miehisiä mielipiteitä jotta voisin naisena ymmärtää tilannetta vähän paremmin.
Tiedän että mieheni tarvitsee ylipäätään aika paljon tilaa itselleen. Se ei minua haittaa koska olen samanlainen: ahdistaisi jos kaikki pitäisi tehdä yhdessä. Mutta silti mielestäni olisi jo kohteliastakin esitellä toinen ystävillensä. Mutta voihan se toisaalta olla että mies pelkää, että jos hän tutustuttaa minut kaveriporukkaansa, tunkisin sitten joka bileisiin ja iltamiin mukaan? :D
Tämä on kuitenkin vain omaa ajatuskulkua. oikeastaan tämä kirjoittaminenkin jo auttaa jäsentämään ajatuksia. :)
varmaan puhua miehen kanssa jostain ihan oikeastakin asiasta, kuten esimerkiksi tästä.
kannattaa alkaa pihtaamaan kunnes pääset bileisiin mukaan 8-)
No mikset sä voi sitä ääneen sanoa sille miehelles, että sua harmittaa kun et pääse mukaan? Ei se nyt mun mielestä ole mitään ilonpilaamista tai jos on, niin pienestä on ilot kiinni sitten. Jos ei kumppaninsa ajatukset kiinnosta kuulla, ilman että fiilikset laskee.
Minusta olis paljon reilumpaa puhua suoraan miltä susta tuntuu, kun alkaa tekemään oikuttelivia juttuja. Kuten jättää mies kutsumatta mukaan sun kemuihin. Jos se nyt kauheesti rupee kiukuttelemaan sun tuntemuksista, niin voithan sä sitten sanoa. Että miltä hänestä tuntuu ajatus jäädä sun kemuista ulos. :-)
Niinno, jos tollasta mutua nyt miettii, että mies pelkää sun änkevän sitten kaikkiin juhliin. Niin eikös toikin olis asia mistä vois puhua ja sopia? Voithan sä ilmaista itseäsi ja kertoa, ettei sun tarkoitusperät ole änkeä joka paikkaan mukaan. Haluat tutustua hänen kevereihinsa ja olla joskus mukana ehkä juhlimassa.
Automaattisissa oletuksissa piilee se vaara, että toinen ajatteleekin ihan erilailla mitä oletat. Ja turhaan piinaat ittees oletuksillas. :-)
Monet opiskelijabileet on kuin ne firman pikkujoulut, jolloin paha sitä on keskenään sopia.
No niin mut sillon, kun voi. Niin eihän siitä tarvi hiljaa vaieta ja murehtia ittekseen.
Sitten taas mä olen aina valinnut mielummin kumppanini, kun ne bileet. Jos on tilanne ollut se, että kumppanille tulee pahamieli mun menemisestä johokin mihin ei pääse mukaan. Mä oon niin kiltti. :-) Tai sitten mun ei ole oikeesti tehnytkään mieli juhlia. Ainakaan ilman kumppania. ;-)
No minulla on aina ollut kumppani, joka on ymmärtänyt asian realiteetit. Minä olen aina nimenomaan halunnut ottaa kumppanini mukaan kaikkiin kissanristiäisiin, mihin se vain suinkin on ollut soveliasta. Niinpä jokainen on fiksuna naisena ymmärtänyt, että joka paikkaan ei vain voi lähteä mukaan.
Asia erikseen sitten, jos ei itseä huvita joihinkin karkeloihin mennä ylipäätään. Valitettavasti työelämässä on sellaisiakin tilaisuuksia, joihin on pakko mennä, vaikkei huvittaisikaan.
Mulla ei ole onneksi ollut koskaan sellaista tilannetta, etten saa itse valita juhliani ja tilaisuuksia. Paitsi joku joulujuhla töissä tms. työpalaveri. :-) Toki sen tietäen mun kumppanit on varmaan vedonneetkin muhun. Ne jotka on. Yleensä mua ei ole kukaan estänyt koskaan menemästä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. :-)
Eli jäljelle jää, etten mä ole oikeasti juhlia kaivannutkaan. Tai ainakaan en niin paljoa, että jos on mahkuja valita lähteekö kumppani mukaan vai jäänkö mä kotiin. Mä oon valinnut lähes aina jäädä kotiin. ;-)
No muutaman kerran olen repässyt ja menny tyttöjen kanssa. Mut mä en ole muutenkaan mikään juhlija tyyppi, ollut koskaan. Toki semmoset perhejuhlat omassa porukassa on ihan kivoja. Sillä musta ei ole mitenkään hankalaa valita jäädä kotiin edes sinkkuna ollessa.
Aika normaalia meininkiä, että kumppanit ei ole poika-tai tyttöporukoissa mukana, kun biletetään. Ei aina, vaikka olis sekaporukkakin, jos on kyse tietystä inside-piiristä, vaikka opiskeluporukasta.
Mulla oli aikanaan niin, että alkuaikoina mies halusi mut aina mukaan kaveriporukkansa (vain miehiä) mennessä baariin tms. Mutta jo ekalla kerralla huomasin myrtyneitä ilmeitä.. En ollut toivottu, kun muillakaan ei ollut tyttöystäviä mukana. Jäin sitten pois jossain vaiheessa, vaikka mies vakuutti että voisin hyvin olla mukana. Kaveritkin muuttuivat sitten taas iloisiksi ja alkoivat suhtautua muhun hyvin "etkoilla" meillä, kun tiesivät että toi ei enää ole tunkemassa äijäporukkaan mukaan baariin :P
Minä otan kumppanin mukaan välillä, mennessäni ulos kaveriporukassa, jossa enemmistö on miehiä, mutta tyttöporukkaan mukaan tuo ei ole koskaan halunnut :P
Tännehän on tullut vastauksia! Kiitos siitä.
Ymmärrän kyllä tuon että aina ei porukkaan sovi. Itsekin tykkään kyllä bilettää tyttöporukalla. jotenkin vaan kummastuttaa että koko kaksivuotisen suhteemme aikana miekkoseni on tainnut pyytää minut kerran mukaan bileisiin ja nyt täällä uudessa kaupungissa ei kertaakaan. Puhuminen on siksi jokseenkin hankalaa, että mies on hyvin vahvasti suorittajatyyppiä joka ahdistuu heti jos ei pysty olemaan mieliksi. Siksi tämä hienovaraisuus. :) ja kyllä: hän työstää asiaa parhaillaan ja yrittää saada varmuutta itseensä tässä asiassa. Mutta en tahdo turhan tähden häntä ahdistella. Mutta onko teillä muilla kokemuksia teekkaribileistä ja siitä onko sinne tavallista tuoda aveckeja? :)
puhutte kyllä asiaa, ehkä voisin varovaisesti kysellä onko sinne mahdollista päästä mukaan ja että olisi hauska tutustua kavereihin... :) olen vaan itsekin siinä määrin kiltti, etten tahdo toista turhaan ahdistella.
Ahdistella?Elät miehen kanssa ja ei halua sinua mukaan menoihinsa.
Oletko sinä tyytyväinen > jos et mitä siitä seuraa ennen pitkää?
PETOS ja vierasta patukkaahan siitä seuraa! :D