Miten olette käyttäytyneet kun kumppani on työpaineiden takia stressaantunut ja poissaoleva? Haluaisin olla tukena, mutta en tiedä mikä olisi paras keino. Antaako mieluummin tilaa, tukea vai hemmottelua? Itselläni alkaa pukata lievää kaamosmasennusta ja sitä ei auta kun näkee toisen niin syvällä stressiahdistuksissaan. Tunnen syvää empatiaa, mutta en tiedä miten helpottaisin tilannetta.
Entä te ketkä olette stressaantuneita jostakin tietystä syystä, miten toivoisitte kumppaninne toimivan? Jääkö teille yhtään jaksamusta/kiinnostusta parisuhteelle?
Entä te ketkä olette stressaantuneita jostakin tietystä syystä, miten toivoisitte kumppaninne toimivan? Jääkö teille yhtään jaksamusta/kiinnostusta parisuhteelle?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen omassa suhteessa se useammin työasioista stressaava osapuoli, ja työmäärät tuppaavat välillä olemaan aika hirvittäviä. Omalla kohdallani toimii tuo tilan antaminen parhaiten, mutta kuitenkin niin, että toinen pienillä huomionosoituksin osoittaa olevansa läsnä.
Muistan kerran kun tulin rättiväsyneenä ja vittuuntuneena kotiin rankan työrupeaman jälkeen. Avokki oli ostanut uuden Car Magazinen ja antoi luvan kanssa rojahtaa sohvalle sitä selailemaan, toi vielä oluen. Ei odotuksia keskutelusta, ei nalkutusta kotitöistä, ei ylipäätään mitään vaatimuksia, pieni päänsilitys vain ja "ole hyvä". Ei siinä kauaa mennyt kun piti jättää autolehti kesken ja mennä halaamaan ja pussailemaan kultaa kiitokseksi :)
Työasioiden vatvominen yhdessä ei toimi, ei sitä stressantuunena jaksa niitä vatvoa kotonakin. Päälleliimattu hemmottelu voi myös epäonnistua, työputken jälkeen toinen ei välttämättä osaa hetii rentoutua jos mielessä on esim. joku hieronta tms.
Toki sen stressaavankin osapuolen tulee ymmärtää keskittyä myös suhteeseen, ei työkiireet ole mikään tekosyy olla huomioimatta toista.
Kiitos vastauksesta, kuulostaa järkeenkäypältä. Jotain tuon tapaista tilaa antavaa hemmottelua olen joskus tehnytkin, ja saanut kiitosta. Hyvä myös tietää että työasioista ei kannata vatvoa.
Vastauksesi sai minut näkemään itseni samassa tilanteessa, millaista on ollut joskus tulla kotiin pitkän raskaan päivän jälkeen. Silloin haluaa vain rentoutua ja laittaa aivot narikkaan.
Puolisoni ei ole laiminlyönyt parisuhdetta, päinvastoin, mutta joskus hänen silmistään on nähnyt että nyt ei jaksaisi huomioida niin kuin yleensä, siksi näitä täällä kyselinkin.
Hyvä jos vastauksesta oli jotain apua! Tuo on itse asiassa erittäin tärkeää tuo että yrittää nähdä itsensä toisen asemassa ja miettiä, mitä itse siinä asemassa ajattelisi ja haluaisi. Jos ihmiset harrastaisivat tätä useammin niin uskon, että aika monilta ongelmilta voitaisiin välttyä.
Nimimerkkisi kertoo sen tärkeimmän. Ole vierellä, mutta älä tyrkytä empatiaakaan liikaa. Älä ota stressiä itsellesi, kuuntele, jos hän haluaa jutella. Joskus sohvalla makoileminen ja hetken hiljaisuus, halaus ja pieni huomiointi työpäivän jälkeen auttaa.
Jos stressi on todellakin pitkään jatkuvaa, niin puutu siinä vaiheessa asiaan, esimerkiksi kysymällä ja keskustelemalla aluksi. Ihmisellä valitettavasti on tapana olla näkemättä stressin määrää, kun oppii sietämään sitä pikkuhiljaa. Parisuhde on erittäin tärkeä tuki silloinkin, kun ei siihen itse jaksa panostaa siihen.