Eteneminen sitoutumiskammoisen kanssa

Ensinnäkin jättäisin käyttämättä sellaista termiä kuin "sitoumiskammoinen".
Koska pitää kysyä mitä sitoutumiskammoisuutta on siinä että tapailu muuttuu seurusteluksi?

Jos kyse olisi avioliitosta niin voisi ehkä puhua "sitoutumiskammosta" koska siihen liittyy sosiaalinen lupaus että yhdessä ollaan.

Mielestäni tuo enemmän viittaisi muihin ongelmiin jotka liittyvät ehkä siihen mihin suhde on etenemässä ja kuinka se muuttuisi.

Nyt kannattaa myös miettiä kokeeko tuo mies oikeasti samalla tavoin kuin sinä koet.
Onko jokin asia joka häntä hiertää sinussa ehkä?

Vai onko kyse vain siitä että hän on niin tottunut olemaan yksin sekä itsenäinen että häntä huolettaa mitä tapahtuu jos sinusta tulee liian läheinen?

Puhun tässä omasta näkökulmastani koska olen mies joka on itsenäinen ja suurimmassa osan aikuiselämästä ollut sinkku. Kokemattomaksi ei voi sanoa mutta kun tätä on jatkunut niin vakavampi seurustelu on alkanut tuntua oudulta ja ehkä hieman ahdistavalta ajatukselta.

Mutta lähinnä vain siinä tapauksessa jos se toinen ei olekaan sopiva. Jos kokisin niin kuin sinä kuvailet niin en usko että olisi olemassa mitään sitoutumiskammoa.

Yksi mahdollisuus on että mies pelkää menettävänsä oman elämänsä ja itsensä siinä suhteessa koska hän on tottunut olemaan yksin. Sitä minäkin osittain pelkään ja sen takia mikään "toiseksi paras" vaihtoehto naisista ei käy minulle.

Rehellisesti sanottuna jokaisessa suhteessa pitäisi edetä sopivin askelin yhdessä eteenpäin. Vaikuttaisi siltä että sinä tahtoisit loikkia eteenpäin ja mies sipsuttaa.

Voi olla että teet asiasta liian suuren ongelman jos ajattelet että teidän pitäisi edetä tietyllä tavalla ja mies ei ole valmis siihen. Onko sinun mallisi edetä ehkä tapa jolla edelliset suhteesi ovat syntyneet tuo tunne että hän olisi "se oikea"?

Suhdetta ei voi kiirehtiä.

Tämä tuli sitten mieheltä joka ei tiedä enää osaako olla suhteessa vai ei, eikä toisaalta naisten kiinnostus ole ollut sillä tasolla että suhdetta kannattaisi rakentaa, joten parempi olla yksin.

Voi olla että minun etsikkoaikani meni jo ohi. Jospa tuo mies tottuu olemaan sinun kanssasi ja sopeutuu suhteeseen.

Kiitos vastauksesta!

Hmm, alkuperäinen kirjoittajakin on mies :). Ehkäpä kyse on vain pelko muutoksesta ja huonoista kokemuksista aiemmista suhteista. Minä lupaan antaa aikaa ja tilaa, olla avoin ja rehellinen. Myös haluan oikeasti tehdä töitä neitosen eteen. Toivon tosiaankin, että oma panostus riittää, koska nyt on sellainen helmi, josta ei niin vain irti päästetä.

Tilannepäivitys,

Iso muutos tapahtui neidin asenteessa aivan yllättäen, kaikki epävarmuus ja pelot katosivat ja nyt me kummankin mielestä seurustellaan. Eli puhuminen ja sen osoittaminen neidille, että haluan juuri hänet. Ja myös halusin osoittaa sen, että parisuhde ei vaadi sen enempiä luopumisia edellisestä elämästä, päinvastoin se tuo rikkauksia lisää.

Kuitenkin hitaasti päivä kerrallaan, ja hymyssäsuin kohti yhteistä tulevaisuutta :)