Suhteet joihin jää roikkumaan...

Itse olen täysin samanlaisessa suhteessa. Olen usein miettinyt miksi jatkan tätä vieläkin. Vaikea erota koska rakastaa, mutta yhdessä on vaikea olla, koska riitoja on aivan liikaa... Olemme usein päättäneet, että nyt tämä saa loppua, mutta parin päivän jälkeen aina tajunnut kuinka paljon kaipaa toista vierelle.
Aivan liian vaikeaa :/
En ole keksinyt mitään tarkoitusta, miksi kaikki menee juuri näin.

ei tuossa ole mitään järkeä, se on puhdasta aivokemiaa ja biologiaa, joka sitoo ihmisiä yhteen kieroilla tempuillaan ihan vaan siitä yhdestä ikivanhasta eläimellisestä syystä. Ei tuossa voi muuta, kun jos suhde on huono, niin pitää vaan väkisin itsensä erottaa siitä vaaikka kuinka tuntuisi pahalta. Milloin tulee tilanne että meinaa repsahtaa, pitää miettiä ja pohtia ja vielä kerran märehtiä että miksi juuri se ihminen ei ole hyväksi itselle. Listaa vaikka paperille asiat jotka mättää ja miksi ei voi tulla yhteistä tulevaisuutta. Sitten lista ihmisestä jonkalaisen haluaisit kumppaniksesi.

Totuus on, tuolla jossakin on ihminen vapaana, joka olisi hyvä juuri sinulle, jos et vain tuhlaisi aikaasi tuohon. Menee aikaa, sitä ei tiedä kuinka kauan, että löydät sen kyseisen ihmisen, mutta sen ihmisen luo olisi jokaisen tavoiteltavaa etsiytyä.

Rakkaus ei kysele onko siinä järkeä tai onko suhteella tulevaisuutta. Tilanteesta voi toki järjen ääntä kuunnellen väkisin riuhtaista itsensä irti, mutta sydän tuntee siten kuin tuntee. Joillakin se tunne on säilynyt jopa 10-15 vuotta vaikka suhde on ollut jo täysin historiaa ja järki sanonut koko senkin ajan että niin parastakin.

Olisko osittain niin, että monet ihmiset eivät kestä yksinoloa ja jos muutenkin vähän ystäviä, niin helposti tulee soiteltua sille joka näyttäisi olevan kiinnostunut. kun ei ole muitakaan kenen kanssa jutella. Pitää vaan kestää yksinäisyyttä ja lopettaa roikkuminen toisessa pelkän juttuseuran takia (tai seksin). Olen yksn, kunnes löydän sen oikean jonka kanssa sitoutua sillä oikealla tavalla.

Se on yksin jäämisen pelko, mukavuuden halu. Vaikka kuinka se pelottaa ja ahdistaa lähteä niin se on parempi vaihtoehto pitemmällä aika välillä. Itse myös kokenut sen kuin elämä on raskasta yhdessä ja sitten ollaan erossa ja palataan takaisin ja kaikki tuntuu taas hyvältä ja sit taas on riitaa vain.

Se homma vaan ei enää toimi, se on vain pakko lähteä eri teille eikä olla yhteydessä toiseen. Miten vähemmän näette eron jälkeen, sen parempi. Parisuhde ei ole aina ruusuilla tanssia, mut ei myöskään pelkkää riitelyäkään. Jos kumppanin olemassa olo alkaa tympiä niin on korkea aika kääntää kannat vastakkain ja lähteä eri suuntiin.

Hmph.. pas*apuhetta "onlknlkmöp"!
Tolla tyylillä saa mitään rakentavaa aikaiseksi, missähän vois olla vika? mieti..

ihminen pelkää aina muutosta ja vastustelee huolimatta siitä onko muutos hyvä vai huono. ja kait kaikella on aikansa.

itse olin tuollaisessa 2kk. se vaan piti repästä kuten laastarin ja heittää pois. ei siitä muuten pääse eroon.

tai selvitätte ongelmanne, niin kliseeltä kuin kuulostaaki tehkää jottai tavallisesta poikkeavaa yms...itellä viien vuojen suhde takana ja yksi vuotias poika ja vielä mennä porskutellaan :D yritetään aina ku mahdollista riipasta irti arjesta ja mieski menee salille jos minä alan tympiin, itelle shoppailu paras terapia tai pojan kans lenkille tuulettuun.. loppujen vuoksi vaikee uskoo ettei kenellekkään käy noin missään vaiheessa suhdetta mitwn kuvailit

Vaikka rakastaa, niin silti se rakkaus ei aina riitä. Jos riidellään aina rahasta, ajankäytöstä, seksistä tai siivoamisesta, niin ei siitä tule mitään, jos lähes päivittäin on tappelua milloin mistäkin asiasta. Silloin joutuu vaan toteamaan, että parisuhde ei vaan toimi. Vaihtoehdot ovat lopullinen ero tai sitten se, että pidetään suhde vaan vakipanosuhteena, jossa nähdään esim. kerran viikossa, pari kertaa kuukaudessa tms, jolloin ehtii kunnolla tulla ikävä ja seksikin pysyy silloin tuoreena.
Toki tuossa systeemissä on ongelmia, jos on yhteisiä lapsia, mutta jos lapsia ei ole, niin tämäkin tapa voi olla mainio tapa ottaa suhteesta vaan parhaat palat.

Sanoisin kuitenkin, että vakipanosuhde laiskistaa uuden suhteen etsimiseen. Jos sisimmässäsi haluat normaalia parisuhdetta, niin vakipano tekee ihmisestä laiskan. Siksi on helpompaa katkaista vanha suhde kokonaan ja panostaa täysillä uuden suhteen hankintaan, josta saa seksiä, ystävyyttä, kulujen jakamista, yhteistä ajankäyttöä eli kaikkea mahdollista. Uudesssakaan suhteessa ei saa unohtaa omia harrastuksia, sukulaisia ja kavereita, sillä irtiotto arjesta esim. kavereiden kanssa pitää suhteen tuoreena.