Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä nyt noin 4v, joista naimisissa 2v. Meillä on yhteinen ihana 2v poika ja kanssamme asuu myös vanhempi poikani edellisestä suhteesta. Miehellä on myös poika aiemmasta suhteestaan, mutta poika asuu satojen kilometrien päässä.
Jo suhteemme alkumetreillä kävi ilmi, että mies salailee asioita. Sain muutaman kuukauden yhdessä olon jälkeen tietää aivan toiselta taholta kuin häneltä itseltään, että hänellä on ylipäätään lapsi ennestään. Toki asiasta oli ollut puhetta ja mies kirkkain silmin uskotteli, ettei hänellä lapsia ollut. Asian ilmi tultua kuitenkin myönsi lapsen olemassa olon.
Mies oli niin hurmaava ja sulava käytöksinen, sekä otti vanhemman poikani hyvin huomioon, joten en antanut tämän asian häiritä suhteemme jatkuvuutta.
Nyt kuitenkin suhteen aikana on aika ajoin tullut ilmi suuriakin asioita, joista mies on minulle valehdellut. Mm raha-asioissa mies on ollut epärehellinen, peitellyt velkojaan yms. Ja muutama muukin "isompi" valhe on käynyt ilmi.
Tietyistä asioista olen ollut epäileväinen ennen varmuuttakin asioiden oikeasta laidasta, mutta asioita esille ottaessani mies on syytellyt minua vainoharhaiseksi sekopääksi. Tässä vaiheessa korostan, ettei mies ole jäänyt kiinni pettämisestäni ( toki tätäkin epäilen yhä ).
Tämä tilanne ajoi suhteemme kriisiin tänä keväänä ja muutimme lasten kanssa asumaan miehestä erilleen helmikuussa.
Asumuseron aikana on sitten käynyt ilmi muutamia asioita, joista mies on suhteemme aikana valehdellut ( ja eräs loukkaava teko asumuseromme aikana ) ja mies on nyt nämä tekonsa myöntänyt ja vannonut niiden olevan viimeisiä valheita häneltä ja on välillä jopa rukoillut minua ottamaan hänet takaisin.
Tiiviisti ollaan vietettykin aikaa yhdessä asumuserosta huolimatta, mitä nyt välillä oltu parin viikon ja kerran kuukaudenkin pätkä melko erillään. Ollaan käyty yhdessä perheklinikalla, psykologilla ja parisuhdekurssilla ja tosissaan yritetty saada homma välillämme toimimaan.
Mies nyt sitten muutti jälleen virallisesti luoksemme asumaan ja kokeilemme yhteiseloa vielä.
Mutta....
Minä en kertakaikkiaan pysty luottamaan tuohon mieheen, en pätkääkään. Kaikki luottamus on kadonnut. Nyt ei ole pariin kuukauteen käynyt ilmi mitään suurempaa juonittelua tai valehtelua, mutta elän koko ajan kuin odottaen, koska seuraava "pommi" putoaa niskaan.
Tämä tietysti aiheuttaa lisää kitkaa ja ristiriitoja välillemme. Jotta voisin olla tuon miehen kanssa, haluan hänen todistelevan tekemisiään niiltä osin kuin pystyy. Eli haluan tietyin väliajoin nähdä pankkitiedot, puhelintiedot yms..Miestä tietenkin ärsyttää ja minua ahdistaa moinen "kyttäys"..Ei kai kukaan jaksa jatkuvaa epävarmuutta?
Mutta miten tässä pitäisi edetä, suljenko vain silmäni, korvani ja mieleni menneeltä ja aloitan "puhtaalta pöydältä" ja 100% luottamuksella miestäni kohtaan, vai heitetäänkö pyyhe kehään?
Onko teillä samankaltaisia kokemuksia? Voiko petturi muuttua? Miten saada luottamus takaisin?
Jo suhteemme alkumetreillä kävi ilmi, että mies salailee asioita. Sain muutaman kuukauden yhdessä olon jälkeen tietää aivan toiselta taholta kuin häneltä itseltään, että hänellä on ylipäätään lapsi ennestään. Toki asiasta oli ollut puhetta ja mies kirkkain silmin uskotteli, ettei hänellä lapsia ollut. Asian ilmi tultua kuitenkin myönsi lapsen olemassa olon.
Mies oli niin hurmaava ja sulava käytöksinen, sekä otti vanhemman poikani hyvin huomioon, joten en antanut tämän asian häiritä suhteemme jatkuvuutta.
Nyt kuitenkin suhteen aikana on aika ajoin tullut ilmi suuriakin asioita, joista mies on minulle valehdellut. Mm raha-asioissa mies on ollut epärehellinen, peitellyt velkojaan yms. Ja muutama muukin "isompi" valhe on käynyt ilmi.
Tietyistä asioista olen ollut epäileväinen ennen varmuuttakin asioiden oikeasta laidasta, mutta asioita esille ottaessani mies on syytellyt minua vainoharhaiseksi sekopääksi. Tässä vaiheessa korostan, ettei mies ole jäänyt kiinni pettämisestäni ( toki tätäkin epäilen yhä ).
Tämä tilanne ajoi suhteemme kriisiin tänä keväänä ja muutimme lasten kanssa asumaan miehestä erilleen helmikuussa.
Asumuseron aikana on sitten käynyt ilmi muutamia asioita, joista mies on suhteemme aikana valehdellut ( ja eräs loukkaava teko asumuseromme aikana ) ja mies on nyt nämä tekonsa myöntänyt ja vannonut niiden olevan viimeisiä valheita häneltä ja on välillä jopa rukoillut minua ottamaan hänet takaisin.
Tiiviisti ollaan vietettykin aikaa yhdessä asumuserosta huolimatta, mitä nyt välillä oltu parin viikon ja kerran kuukaudenkin pätkä melko erillään. Ollaan käyty yhdessä perheklinikalla, psykologilla ja parisuhdekurssilla ja tosissaan yritetty saada homma välillämme toimimaan.
Mies nyt sitten muutti jälleen virallisesti luoksemme asumaan ja kokeilemme yhteiseloa vielä.
Mutta....
Minä en kertakaikkiaan pysty luottamaan tuohon mieheen, en pätkääkään. Kaikki luottamus on kadonnut. Nyt ei ole pariin kuukauteen käynyt ilmi mitään suurempaa juonittelua tai valehtelua, mutta elän koko ajan kuin odottaen, koska seuraava "pommi" putoaa niskaan.
Tämä tietysti aiheuttaa lisää kitkaa ja ristiriitoja välillemme. Jotta voisin olla tuon miehen kanssa, haluan hänen todistelevan tekemisiään niiltä osin kuin pystyy. Eli haluan tietyin väliajoin nähdä pankkitiedot, puhelintiedot yms..Miestä tietenkin ärsyttää ja minua ahdistaa moinen "kyttäys"..Ei kai kukaan jaksa jatkuvaa epävarmuutta?
Mutta miten tässä pitäisi edetä, suljenko vain silmäni, korvani ja mieleni menneeltä ja aloitan "puhtaalta pöydältä" ja 100% luottamuksella miestäni kohtaan, vai heitetäänkö pyyhe kehään?
Onko teillä samankaltaisia kokemuksia? Voiko petturi muuttua? Miten saada luottamus takaisin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Heppoisin perustein lähdit miehen kanssa tekemään lasta, vaikka huomasit miehen salailevan luonteen.
Tämä tarina on kuin minun elämästäni...vastauksia odotellen...
Mulla herää kysymys, miten silmät ummessa kumppaniinsa naiset alkaa lapsia tekemään?
Heipä vaan ja kiitos kommenteista. Tosin eipä nuo ihmettelyt:"Kuinka sokeasti aletaan lapsia tekemään" asiassa auta. Toki saa kummastella, kummastellut kun olen itsekin vuosien saatossa, että miten tähän ollaankaan tultu ja kuinka sokea sitä on ollut. Se nyt ei kuitenkaan aikaa saa palaamaan takaisin, että voisi tehdä toisin...:( Olen omat asiani sokeudellani "ryssinyt" ja nyt kaipaisinkin ulkopuolisten kommentteja ja neuvoja, miten tästä eteenpäin?
"Heppoisin perustein lähdit miehen kanssa tekemään lasta, vaikka huomasit miehen salailevan luonteen.
Mulla herää kysymys, miten silmät ummessa kumppaniinsa naiset alkaa lapsia tekemään?"
Täällä näitä selvänäkijöitä aina riittää!!!!!!!!!!!!!!!
Moi voimaton!
Älä ihmeessä syyllistä itseäsi "sokeudesta" tai "ryssimisestä". Mulla on takana niin samantapainen avioliitto, joka minun onnekseni on päättynyt. Maailmassa kun on myös narsistisia ihmisiä jotka oikeesti saa ihmiset rakastumaan itseensä, vaikka hälytyskellot soisivat kuinka (niinkuin itselläni alusta alkaen)! Jos olet vähänkin selväjärkinen ihminen ja sulla on noin paljon epäilyksiä aiheuttavia asioita kumppanisi puolelta, niin ota ne tosissasi. Minuakin haukuttiin vainoharhaiseksi kyttääjäksi, jopa siihen pisteeseen asti että söin mieliala-ja verenpainelääkkeitä ym. päästäkseni eroon noista "harhoista" Ja loppujenlopuksi kaikki mitä olin epäillyt ja ihmetellyt, osoitauttuivatkin yksi toisensa perään ihan aiheellisiksi. Kaikki myötätunto sinulle, tiedän miltä tuntuu odottaa jatkuvasti sitä "seuraavaa pommia" Se syö ihmisen ja tuntuu ihan hirveältä! En edes yritä neuvoa mitä juuri sinun pitäisi tilanteessa nyt tehdä, mutta voimia siihen mitä ikinä päätätkin. Nimim. 4 kk sitten eronnut, tasapainoinen ja lääkkeetön minä.
Jos miehesi oikeasti haluaa jatkaa sinun kanssasi, niin silloin hänellä ei pitäisi olla mitään ongelmaa tilitoetojen ja pankkitetojen jakamisessa. Pyydä häntä vaikka laittamaan johonkin kansioon kuukausittain tiliotteet ja katso ne sitten silloin aina kun hän ei ole kotona, silloin ei tule sellaista kyttäysfiilistä, kun tuijotat vierestä.
Luottamus ei ihan helpolla tule takaisin kun se on menetetty, mutta tottakai myös sinun pitää alkaa luottamaan mieheesi ajan mittaan, jos kaikki menee suhteellisen hyvin. Virheitä hän varmasti tulee tekemään, etkä saa heti kaatua ensimmäiseen.
Jos ei salaa, niin silloin pitäisi olla avoin, mutta sinäkään et saa alkaa kyttäämään ihan kaikkea, hänelläkin on kuitenkin oikeus omaan elämään.
Et kuitenkaan kertonut tarkemmin siitä miten sinua on loukattu, joten en tiedä tilanteen vakavuutta.