Asiaa anteeksipyynnöstä,
tahtoisin kysyä mielipiteitä anteeksipyynnöstä…tai siis todella myöhäisestä anteeksipyynnöstä. Kysymys kuuluukin: onko täysin hullua tai tuntuisiko teistä oudolta, jos sinun exäsi nykyinen pyytää anteeksi 6-7 vuoden takaisia asioita? Jos et ihan päässyt kärryille, niin tässä seuraa perustelut.. :D
Itselläni oli noin kuusi vuotta sitten ristiriitoja minun nykyisen avomiehen exän kanssa, oltiin silloin jotain 20-vuotiaita. Tätä naista en juurikaan tuntenut, mutta tiesin toki, kun samalta kylältä oltiin. Avomieheni oli eronnut hänen kanssaan ja tulin aika pian kuvioihin..tietämättä tosin näiden tuoreesta erosta. Aloimme seurustelemaan ja vastassa oli pientä kolmiodraaman poikasta. Sillä exällä oli kuitenkin ilmeisesti jäänyt jotain hampaankoloon ja asioita ei koskaan selitetty auki. Hän pyrki aina keikistelemään edessämme ja yritti saada miestäni mustasukkaiseksi mitä erilaisin keinoin. Tottakai itseäni alkoi sellainen käytös pidemmän päälle tympimään ja tuli laitettua aika napakkaa tekstiviestiä neidille. Kaiken sen draaman jälkeen avomieheni pysyi kuitenkin yhdessä minun kanssani.
Ajanmyötä olemme nähneet ohimennen baarissa, mutta olen pyrkinyt vaan sivuuttamaan tuon naisen kylmästi ja kumpikaan ei ole ottanut kontaktia toisiinsa..tosin se nainen loi vuosia draaman jälkeen vielä pitkiä katseita mieheeni, mutta päätimme olla välittämättä moisesta (vaikka sisälläni ajoittain kiehuikin). Kuitenkin kaikkien näiden vuosien jälkeen minua on asia vaivannut edelleen, vaikka se nainen elää jo elämäänsä toisella paikkakunnalla miehensä ja lapsensa kanssa. Mietinkin sitä, että saisinko ajatuksilleni rauhan, jos pyytäisin anteeksi käytöstäni omalta puoleltani? Asiat varmasti olisi mennyt taannoin toisin, jos olisin tiennyt että heidän ero on ollut niin tuore ja tällä naisella on ollut tunteita miestäni kohtaan. Olisin pyytänyt heitä selvittämään välinsä. Mutta ei sitä tuollaisena kaksikymppisenä ja huimana osannut niin ajatella.
Mitäpä olette mieltä, olisiko anteeksipyyntö teistä outoa? Vai yllättävää, suoraselkäistä ja kunniakasta toimintaa? Haluaisin kuitenkin, että välit eri ihmisiin olisivat kunnossa, enkä tahtoisi että kukaan tuntisi, tai että itse tuntisin, enää skismaa tuota ihmistä kohtaan.
tahtoisin kysyä mielipiteitä anteeksipyynnöstä…tai siis todella myöhäisestä anteeksipyynnöstä. Kysymys kuuluukin: onko täysin hullua tai tuntuisiko teistä oudolta, jos sinun exäsi nykyinen pyytää anteeksi 6-7 vuoden takaisia asioita? Jos et ihan päässyt kärryille, niin tässä seuraa perustelut.. :D
Itselläni oli noin kuusi vuotta sitten ristiriitoja minun nykyisen avomiehen exän kanssa, oltiin silloin jotain 20-vuotiaita. Tätä naista en juurikaan tuntenut, mutta tiesin toki, kun samalta kylältä oltiin. Avomieheni oli eronnut hänen kanssaan ja tulin aika pian kuvioihin..tietämättä tosin näiden tuoreesta erosta. Aloimme seurustelemaan ja vastassa oli pientä kolmiodraaman poikasta. Sillä exällä oli kuitenkin ilmeisesti jäänyt jotain hampaankoloon ja asioita ei koskaan selitetty auki. Hän pyrki aina keikistelemään edessämme ja yritti saada miestäni mustasukkaiseksi mitä erilaisin keinoin. Tottakai itseäni alkoi sellainen käytös pidemmän päälle tympimään ja tuli laitettua aika napakkaa tekstiviestiä neidille. Kaiken sen draaman jälkeen avomieheni pysyi kuitenkin yhdessä minun kanssani.
Ajanmyötä olemme nähneet ohimennen baarissa, mutta olen pyrkinyt vaan sivuuttamaan tuon naisen kylmästi ja kumpikaan ei ole ottanut kontaktia toisiinsa..tosin se nainen loi vuosia draaman jälkeen vielä pitkiä katseita mieheeni, mutta päätimme olla välittämättä moisesta (vaikka sisälläni ajoittain kiehuikin). Kuitenkin kaikkien näiden vuosien jälkeen minua on asia vaivannut edelleen, vaikka se nainen elää jo elämäänsä toisella paikkakunnalla miehensä ja lapsensa kanssa. Mietinkin sitä, että saisinko ajatuksilleni rauhan, jos pyytäisin anteeksi käytöstäni omalta puoleltani? Asiat varmasti olisi mennyt taannoin toisin, jos olisin tiennyt että heidän ero on ollut niin tuore ja tällä naisella on ollut tunteita miestäni kohtaan. Olisin pyytänyt heitä selvittämään välinsä. Mutta ei sitä tuollaisena kaksikymppisenä ja huimana osannut niin ajatella.
Mitäpä olette mieltä, olisiko anteeksipyyntö teistä outoa? Vai yllättävää, suoraselkäistä ja kunniakasta toimintaa? Haluaisin kuitenkin, että välit eri ihmisiin olisivat kunnossa, enkä tahtoisi että kukaan tuntisi, tai että itse tuntisin, enää skismaa tuota ihmistä kohtaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ketään ei enää kiinnosta. Sinulla taitaa olla ongelma? Se on hyvä, että hän elää tahollaan ja sinä omaa elämääsi. Nuoruudessa sitä joskus vaan on tyhmä. Omituista jatkaa typeriä ihmissuhdesotkuja vielä vanhemmalla iällä....
Kyllä minä ainakin katson hetken pidempäänkin vanhoja tuttujani jos näen heidät pitkästä aikaa. Yhdentekevää millaiset tunteet minulla on heitä kohtaan.
Ei ole mitään järkeä märehtiä vanhoja asioita, tuskin hänellä on siihen mitään kiinnostusta kun ette ole edes koskaan kavereita olleet.
Ihmiset valehtelee. Monia vaivaa asiat yllättävänkin kauan ja harva on niin tyhmä, ettei tajua esim. että tuossa tapauksessa se olisi ystävällisyyden osoitus, myös itselle. Eihän siihen tarvitse sen kummempaa märehtimistä eikä dramatiikkaa liittyä, täällä vaan ei saa ilmaista mitään hyviä asioita, kuten jos ihastut ja kerrot sen, nolaat itsesi. Jos kehut jotain, nuolet persettä. Jos kiität, olet tyhmä (puhumattakaan jos olet iloinen, sitten vasta tyhmä oletkin). Jos pyydät anteeksi vanhoja, märehdit. Jos kaipaat jotain olet epätoivoinen. Ja sitä rataa.
Siis tosiasia on, jos jätetään se teeskentely ja seli-seli pois, että aina on kivempi, kun vanhat asiat selviää. Vanhat haavat sattuvat ja yllättävän kauan. Sen kauemmin mitä enemmän ne kiistää. Ja tunteet eivät ole koskaan kenellekään yhden tekeviä, toinen on oikean emävalheen heittänyt "on samantekevää millaiset tunteet minulla heitä kohtaan on" niin varmaan ja kekkonen on elossa, ja joulupukki on kiinalainen palkkamurhaaja sen lisäksi että on totta. Ainoastaan psykopaatti ei välitä tunteistaan millään tavalla, kun ei niitä omaa ja pitkän (vuosien ja vuosikymmenten) ja tietoisen harjoittelun tuloksena tavallinen ihminen oppii valikoimaan mihin tunteisiin reagoida. Mutta että olisi ihan samantekevää? Tuskin.
Esimerkiksi, koska asia sinua vaivaa, sinä voit pyytää anteeksi. Hänen vastauksestaan et voi olla varma, ja ehkä asia ei vaivaa häntä koskaan enää, tai ainakaan kun ei sinua nää etkä sinä ole aktiivisesti hänen elämässään, mutta vanhat tilit on joskus hyvä tehdä selviksi ja vain omalta puoleltaan niistä voikin ottaa vastuun. Totta, ei sinun tarvitse. Olitte nuoria, te molemmat menitte eteenpäin tottakai, ja kaikki on ok varmaan ilman sitäkin, mutta jokuhan sinua siinä vaivaa. Anteeksipyyntö on aina suoraselkäistä toimintaa. Ihmiset jättävät asioita selvittämättä lähinnä pelosta ja mukavuuden halusta. Se on totuus.
Mutta onko se sen toisen mielestä enää tarpeen, ei voi tietää, sinulle se ehkä siis olisi.
Olet oikeassa, nuorena tekee tyhmyyksiä etkä tiennyt kaikki faktoja, mutta olisiko käytöksesi kovin fiksua ollut siltikään? En tiedä, mitä on "napakka teksti", mutta jos se on mitään mitä kuvittelen, niin ne pitkät katseet voi johtua myös "miten tuo voi olla ton sekopää ämmän kanssa" ajatuksesta, jos tiedät mitä tarkoitan...
Mitä väliä, onko se sen mielestä outoa sinänsä, sinä voit laittaa vaikka viestin, missä pyydät anteeksi, koska jostain syystä sinua vaivaa ja haluat tasata joitain tilejäsi, kertoa, ettet odota mitään sinänsä, juttu on vaan joskus tullut mieleen. Sinä ainakin tarvitset sitä, joten tee se, ei siitä mitään vahinkoakaan kenellekään koidu.
Ja voit kertoa että olisit toiminut toisin varmaan, jos oisit tiennyt ja että tulkitsit nyt hänet aivan väärin. Mitä pahaakaan siinä olisi? Mitä sitten jos hän ajattelee että se on outoa, ylhäällä lukee jo syy sitten miksi. Ei tässä maassa ikäänkuin saa olla suoraselkäinen, selvittää asioita ystävyydellä tai osoittaa sitä etenkään entisiä riitakumppaneita kohtaan. Pitäisi lakaista aina vaan kaikki maton alle, unohtaa, lakata "vatvomasta", siksi me ollaan niin hemmetin onnellista kansaa, kun ne tunteet on niin samantekeviä ja me unohdetaan ne vatvomiset niin hyvin... Toimii! NOT!
Etenkin kun te olette vielä naisia, niin kaikkihan odottaa, että te roikutte toistenne tukassa koko loppuelämän aina nähdessänne kuten kunnon strereotyypit, ettekä osaa päättää asioita kunnialla.
Olen varma, että kävi miten kävi, oma rehellinen toiminta vapauttaa skismasta. Koska siinä ainakin yrittää selvittää asiat ja tekee niille konkreettisen pisteen omasta puolestaan.
Mä kyllä niin komppaan sinua "miksi ei?" :) Ehkä tässä taustalla on se, että olen tuntenut häntä ja hänen tekemisiään kohtaan vihaa ja se on jäänyt kytemään minun sisään pidemmäksi aikaa, koska en ole saanut sen tekemisiin selvyyttä. Ehkä jotenkin anteeksipyynnön kautta saan itsellenikin jonkinlaisen rauhan, koska en tahdo kantaa sitä tunnetta lopun elämääni ja en halua, että joku kokee sen tunteen, että joku vihaa häntä. Onko se sitten mun ongelma, niin kuin "anna olla" ilmaisi, en tiedä.