En enää tiedä mitä

Tehdä kirjoitti:

Työni loppui kun työpaikka suljettiin, enkä muutoinkaan nähnyt enää mitään syytä ajella sataa kilometriä päivässä jotta pääsisin heikosti palkattuun liukuhihnatyöhön. Tämän jälkeen minua alettiin ahdistelemaan, että olisin irtisanoutunut ja että sellä työpaikassa olisi sittenkin ollut minulle jotain vaikka todellisuudessa minulla ei ollut minkäänmoista mandaattia kyseissä laitoksessa. Löysin uuden työpaikan, mutta aina jollakin on jotakin minua ja tekemisiäni vastaan, joten työ loppui. Sitten alkoi taas sama rumba siitä, että entisessä työpaikassa olisi minulle jotain. Miten siihen sitten suhtautua? En ole suoranaista virallista tarjousta saanut ja miksi mennä takaisin minkään moiseen tehtävään työpaikkaan, joka on jo kertaalleen antanut minulle rukkaset ja etsinyt uriansa muualta? Miksi työ ja työttömyyselämä yh't äkkiä onkin taas tätä, ettei ole käytännössä yhtään vapaapäivää ja että elämä täytetään joka kanavalta ulosteella. Reilu vuoskymmen sitten normaali arkipäivä ja työ oli pelkkää lomaa ja viikonloput juhlaa. Työttömänäkään ei saa kahta viikkoa pidempää olla etteikö minulle olisi mystisesti ilmaantunut psyykkinen sairaus, joka osottautuikin fyysiseksi sairaudeksi, joka minulla on ollut koko elämän. Onko siinä jotakin uutta? MIten normaali elämäni muuttui arkipäiväiväiseksi poukkoilevaksi hörhöksi? Minun ikäluokassa on ollut kyllä muutakin kuin politiikkaa ja ihan pelkästään "sairauteni" vuoksi kaipaisin jotakin muuta sisältöä elämälleni kuin työvoimapolitiikkaa, presidenttejä, ministereitä ja kansanedustajia.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä