Olen seurustellut pari vuotta nykyisen kihlattuni kanssa. Hän on ulkomaalaistaustainen 21-vuotias nainen. Minulla on ikää 55 vuotta. Suhde alkoi vähän niinkuin vahingossa, ihastumisena. mutta on vaan kestänyt.
Avokkini on ehdotellut viimeaikoina naimisiinmenoa..itse viihtyisin näinkin, mutta rakastan ja kunnioitan avokkiani, joten pitänee kait suhde laillistaa.
Itselläni on kaksi lasta edellisestä avioliitosta, hänelle olin ensimmäinen, jopa poikaystävänäkin ensimmäinen.
Tiedän, että vanhuus tulee vääjäämättä, minulle aikaisemmin kuin hänelle..ja ongelmia tulee. Olisi mukava kuulla kokemuksia samankaltaisista liitoista.
Avokkini on ehdotellut viimeaikoina naimisiinmenoa..itse viihtyisin näinkin, mutta rakastan ja kunnioitan avokkiani, joten pitänee kait suhde laillistaa.
Itselläni on kaksi lasta edellisestä avioliitosta, hänelle olin ensimmäinen, jopa poikaystävänäkin ensimmäinen.
Tiedän, että vanhuus tulee vääjäämättä, minulle aikaisemmin kuin hänelle..ja ongelmia tulee. Olisi mukava kuulla kokemuksia samankaltaisista liitoista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tarviiko oikeasti kommentoida..tiedät varmasti faktat:
kun nainen tulee about 30v ikään, lennät kuin leppäkeihäs, siis viimestään
jos et tee avioehtoa niin et voi tietää onko nainen rahojesi perään, älä siis ainakaan mene naimisiin ilman avioehtoa ja testamenttaa omaisuutesi toistaiseksi lapsillesi
Onnee vaan yritykselle. Kun sinua alkaa muutaman vuoden päästä iltaseitsemältä nukuttaa lähtee aviovaimosi bilettää..liitto kestää jonkin aikaa mutta naista kuitenkin alkaa mietityttää olisiko muita parempia vielä olemassa. Joko kestät pettämisen tai annat hänen aikanaan lähteä suosiolla nuoremman matkaan. Se nyt vaan on niin, että voisit olla hänen isänsä eikä suhteilla yleensä ole onnellista loppua kun ikäeroa on noin paljon.
Kiitos vastauksestasi..tiedän faktat. Mietin aina välillä, pitääkö vaan nauttia hetkistä, ja olla murehtimatta tulevaa. Minulla on varmasti suhteessamme suurempi vastuu..onnellinen elämä ilman onnellista loppua, vaiko onneton elämä ja onnellinen loppu?
Rakastan avovaimoani suuresti enkä haluaisi olla hänelle tulevaisuudessa mikään riippa...monasti asioilla on tapana järjestyä elämällä. Toisaalta taas asioiden pitkittyessä ne komplikoituvat.
Odotan iltaseitsemää...
Lähipiirissäni on ollut vastaavanlainen tilanne n. kymmenisen vuotta. MIes jatkaa yritystoimintaansa omin nokkinensa kesät Suomessa ja muuttavat talveksi jatkaamaan yhteistä liiketoimintaa naisen kotimaahan (majoitusala).Ilman muuta mies on eläkeiän partaalla nyt raakki meidän kulmilla, mutta nuorempi vaimo kielitaidottomuudestaan huolimatta on mukana miehen matkassa. Minusta tilanne vaikuttaa sopuisalta ja hyvältä. Molempien perustarpeet on tyydytetty eli mies löysi hyvän olon perinteisemmästä naistyypistä itsenäisen exänsä jälkeen ja oletan taas naisen hakeneen nimenomaan turvaa ja elintasoa rakkauden lisäksi. Mielestäni rakkaus ei ratkaise meidän ongelmiamme, vaan se kuinka rohkeasti uskallamme myöntää omat tarpeemme ja arvomme.
Kaikkea hyvää teille!
Voi se liitto onnistua siinä missä kenen tahansa muunkin. Avioeroja, pettämisiä ym. on paljon myös samanikäisten puolisoiden liitoissa. Sitoutumishalu, rakkauden lisäksi, on se ratkaiseva asia mielestäni.
Ikäeroa näinpäin on ihan turha pelätä. Yleensäkin rakkausavioliittoa hypetetään ihan liikaa. Avioliitto on ennenkaikkea sopimus yhteisestä elämisestä. Kaikkein viisainta on puhua asiat halki, kunkin tarpeet/toiveet/unelmat jne ennen avioliiton solmimista. Tärkeät reaaliasiat tulee tietenkin pistää paperillekin kuten avioehto mm. Näin kertoo nyt liitossa oleva ikäero 10v.