Täältäkin lueskellessa olen pannut merkille monille ihan luonnollisen asian, sujuvan small talkin. Useimmille näyttää olevan itsestäänselvää löytää jutunaihetta mikäli tarvetta / halua on (ja osalla varmasti muulloinkin).
Minun ongelmani on, että small talk ei yksinkertaisesti onnistu. Pää on aivan tyhjä ja keskustellessani jonkun kanssa (ei välttämättä iskukohde tai edes vastakkaista sukupuolta) tulee vään väliä lyhyitä tai vähän pitempiä taukoja puhelussa enkä yksinkertaisesti keksi mitään järkevää sanottavaa, vaikka haluaisinkin.
Vinkin, jonka usein kuulen tähän on, että anna vain puheen tulla äläkä jää ajattelemaan, että nyt pitäis sanoa jotain tjsp... Eipä tuo ole pahemmin auttanut. "Sano mitä mieleen sattuu" - jos iskukohteelle jutellessa mielessä on lähinnä "kivat tisut / mukavan näköinen kissa / haluun reikää" ei tuo ole varmastikaan kovin hyvä vinkki.
Tai no kun tarkemmin ajattelee niin ehkä ongelma ei ole niinkään uusien aiheiden keksiminen kuin keskustelun sujuva jatkaminen. Harvemmin osaan toisen kommentteihin jatkaa muuten kuin sanomalla jotain typerää tyyliin "aha", "ok", "juu", "hmhm" (mikä tietysti on ihan okei jos toinen innoissaan selittää jostain eikä odotakaan sen isompia kommentteja).
Tää viesti nyt oli ehkä enemmän tilitystä omasta ongelmasta kuin avunpyyntö, realistina pidän epätodennäköisenä, että joku voisi antaa "ratkaisevan vinkin", jolla suppisuustani saisi sujuvan lepertelijän.
Minun ongelmani on, että small talk ei yksinkertaisesti onnistu. Pää on aivan tyhjä ja keskustellessani jonkun kanssa (ei välttämättä iskukohde tai edes vastakkaista sukupuolta) tulee vään väliä lyhyitä tai vähän pitempiä taukoja puhelussa enkä yksinkertaisesti keksi mitään järkevää sanottavaa, vaikka haluaisinkin.
Vinkin, jonka usein kuulen tähän on, että anna vain puheen tulla äläkä jää ajattelemaan, että nyt pitäis sanoa jotain tjsp... Eipä tuo ole pahemmin auttanut. "Sano mitä mieleen sattuu" - jos iskukohteelle jutellessa mielessä on lähinnä "kivat tisut / mukavan näköinen kissa / haluun reikää" ei tuo ole varmastikaan kovin hyvä vinkki.
Tai no kun tarkemmin ajattelee niin ehkä ongelma ei ole niinkään uusien aiheiden keksiminen kuin keskustelun sujuva jatkaminen. Harvemmin osaan toisen kommentteihin jatkaa muuten kuin sanomalla jotain typerää tyyliin "aha", "ok", "juu", "hmhm" (mikä tietysti on ihan okei jos toinen innoissaan selittää jostain eikä odotakaan sen isompia kommentteja).
Tää viesti nyt oli ehkä enemmän tilitystä omasta ongelmasta kuin avunpyyntö, realistina pidän epätodennäköisenä, että joku voisi antaa "ratkaisevan vinkin", jolla suppisuustani saisi sujuvan lepertelijän.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuuntelutaitoakin tarvitaan :)! Mutta jos minä innokkaana selitän esim. jotain tapahtunutta asiaa ja toinen kuittaa sen jollain pelkällä "ahalla" tai "hmhhlla" niin kyllä siitä sellainen fiilis väkisinkin tulee ettei toista kiinnosta pätkääkään eikä ainakaan halua kuulla yhtään enempää.Tämän todettuani yleensä juttu loppuukin siihen... Ja sitten hävettää jutun aloittajana ja kuuntelijalla puolestaan se, ettei keksinyt mitään sujuvaa jatkoa :(
Ratkaisu?
Jotain lisäkysymyksiä voi ainakin esittää ed. mainitun kaltaisen selityskohtauksen jatkoksi. Silloin vastapuoli tietää että edes haluaa jatkaa juttelua. Mutta jos mitään ei kertakaikkiaan tule mieleen niin toden totta, hankala on keskustelua jatkaa.
Oikeassa olet siinä, että jos ainoa mitä mielessä liikkuu on "kivat tisut" niin parempi olla ihan vain hiljaa. Selviät vähemmällä :)
Niin, ja jos ihmisten tai vaikka sen iskukohteen seuraa alkaa vältellä näitten hiljaisten hetkien pelossa niin tilanne ei sillä parane ainakaan.
Tuo kiinnostuksen luonteva teeskentely olisi kyllä tosiaan hyvä taito osata. Pitänee sitä ruveta tietoisesti harjaannuttamaan. Harmi vaan, että tuppaan olemaan naamaltani ja ilmeiltä melko apaattinen ja mitäänsanomaton (näin ainakin kuvittelen itsestäni). Nyt kun tuota ajattelen niin tuosta on varmasti aika monta kertaa ollut kiinni minulla nuo hiljaiset hetket.
Kovin uskottavalta ei tosiaan näytä sekään jos naama peruslukemilla, kuin myrkyn nielleenä esität kiinnostunutta. Että jostain pitäisi vastapuolen saada tulkittua että olisit sitä aidosti. Se voi olla edes pieni hymy. Silmät kertovat PALJON. Joten vähintä mitä voit tehdä on katsoa silmiin sitä kelle puhut.
No silmiin katselen jo ihan luonnollisestikin varsin reilusti. Joudun tietoisesti välillä siirtämään katsettani muualle keskustellessa, että toinen ei alkaisi ahdistumaan. Jos huomaan toisen ahdistuvan niin ahdistun sitten yleensä itsekin -> punastuminen -> lisää ahdistusta -> hiljainen hetki -> se siitä juttelun nautinnosta.
Älä ota sitä niin vakavasti, joskus tuppisuisuus on ihan asiallista, mäkin aina kelaan että miten hitossa keksin huvää juttua, typerää, mä taidan hypätä jokeen kun suomalainen juntti-jurous kokee pahemmanlaatuista inflaatiota...