Ykköstyypin diabeetikkona, nelikymppisenä naisena haluan ottaa kantaa tähän laihdutudasiaan.
Jos olisin ns. terve olisin todennäköisesti ainakin 10kg painavampi. Ainakin haluan näin itselleni uskotella, senverran perso olen herkuille ja karkeille. Olen opetellut 23 vuotta kaloreita, hiilihydraatteja, rasvoja ja proteiineja. Ja mielenterveysasioita.
Tätä ihmisen elämää pitää katsoa satoja vuosia taaksepäin, jotta voi edes vähän ymmrtää missä ollaan nyt. Ihmisen perustehtävä on ollut hengissä pysyminen =) Ravinto on ollut sitä mitä milloinkin on ollut saatavissa. Meillä suomalaisilla vielä talvi ja kesäaika. Kesällä enemmän ja talvella vähemmän. Kesällä on ollut valoisampaa ja ravintoa enemmän myös ("työaikaa")puhdeaikaa enemmän. Talvella pimeän tullen on menty nukkumaan aiemmin näin aineenvaihdunta on ollut hitaampaa. Kaikki ihan luonnollisen kellon mukaan. Sittemmin on avautunut tiet maailmalle. Tänään eletään hektisesti suorittajana keinotekoisten tuotteiden parissa. Mielikin on monesti keinotekoinen, tulee olla jonkun tietyn muotin sisään soveltuva jotta olet kelvollinen "normaaliin" yhteiskuntaan. Olen sitä itsekin. Oravanpyörästä ei hevin uskalla tipahtaa. En minä ainakaan...
Mutta laihduttamisen saloihin. Se on aika helppoa, sanon. Katso mitä syöt, paljonko syöt, milloin syöt, miksi syöt?
Jos nyt kärsit ylipainosta, minkälaista elämää vietit vuosi sitten, se näkyy nyt. Viikossa ei lihoa, kolmessa kuukaudessa jo näkyy, mutta sen saa nopeasti pois jos siihen tajuaa tarttua heti. Ihminen on vaan niin mukavuudenhaluinen ja se sokerihumala on ihan yhtä tainnuttava kuin alkoholistille viina tai nistille huumeet. Ylipainoon vaikuttaa geenit, hormonit, mielenterveys ja elämäntavat.
Jokainen on oman painonsa hallitsija ja kukaan ei voi sanoa että yksi ainoa keino tepsii kaikkiin. Syitä lihomiselle kannattaa hakea muualta kuin syömiseltä, ravintoaineilta. Kaikkea voi syödä, kohtuudella. Kun löydät rehellisen peilin mielesi syövereihin, ei tarvitse miettiä laihduttamista. Ihmisellä ei pitäisi olla edes aikaa miettiä onko lihava vai laiha. Elämässä pitäisi olla niin paljon muuta elettävää, että syö vain sen minkä tarvitsee hengissä säilymiseen. Jos täytät elämän tyhjiä kohtia ruoalla, alkoholilla tms. on tiesi juuri se mitä viittaa sille näytät. Voit itse tehdä valintasi. Jokainen laihduttaja tietää väärät aineet. Oikeiden aineiden, oikea suhde omaan elämään. Se ei ole tähtitiedettä. Se on juuri niin helppoa kuin sen antaa olla. Mitäpä jos sen ainaisen laihdutuskierteesi sijaan panostat sen saman energian johonkin muuhun, "sitku"-asiat on hyvä ottaa käyttöön nyt. Älä odota. Elä!
Jos olisin ns. terve olisin todennäköisesti ainakin 10kg painavampi. Ainakin haluan näin itselleni uskotella, senverran perso olen herkuille ja karkeille. Olen opetellut 23 vuotta kaloreita, hiilihydraatteja, rasvoja ja proteiineja. Ja mielenterveysasioita.
Tätä ihmisen elämää pitää katsoa satoja vuosia taaksepäin, jotta voi edes vähän ymmrtää missä ollaan nyt. Ihmisen perustehtävä on ollut hengissä pysyminen =) Ravinto on ollut sitä mitä milloinkin on ollut saatavissa. Meillä suomalaisilla vielä talvi ja kesäaika. Kesällä enemmän ja talvella vähemmän. Kesällä on ollut valoisampaa ja ravintoa enemmän myös ("työaikaa")puhdeaikaa enemmän. Talvella pimeän tullen on menty nukkumaan aiemmin näin aineenvaihdunta on ollut hitaampaa. Kaikki ihan luonnollisen kellon mukaan. Sittemmin on avautunut tiet maailmalle. Tänään eletään hektisesti suorittajana keinotekoisten tuotteiden parissa. Mielikin on monesti keinotekoinen, tulee olla jonkun tietyn muotin sisään soveltuva jotta olet kelvollinen "normaaliin" yhteiskuntaan. Olen sitä itsekin. Oravanpyörästä ei hevin uskalla tipahtaa. En minä ainakaan...
Mutta laihduttamisen saloihin. Se on aika helppoa, sanon. Katso mitä syöt, paljonko syöt, milloin syöt, miksi syöt?
Jos nyt kärsit ylipainosta, minkälaista elämää vietit vuosi sitten, se näkyy nyt. Viikossa ei lihoa, kolmessa kuukaudessa jo näkyy, mutta sen saa nopeasti pois jos siihen tajuaa tarttua heti. Ihminen on vaan niin mukavuudenhaluinen ja se sokerihumala on ihan yhtä tainnuttava kuin alkoholistille viina tai nistille huumeet. Ylipainoon vaikuttaa geenit, hormonit, mielenterveys ja elämäntavat.
Jokainen on oman painonsa hallitsija ja kukaan ei voi sanoa että yksi ainoa keino tepsii kaikkiin. Syitä lihomiselle kannattaa hakea muualta kuin syömiseltä, ravintoaineilta. Kaikkea voi syödä, kohtuudella. Kun löydät rehellisen peilin mielesi syövereihin, ei tarvitse miettiä laihduttamista. Ihmisellä ei pitäisi olla edes aikaa miettiä onko lihava vai laiha. Elämässä pitäisi olla niin paljon muuta elettävää, että syö vain sen minkä tarvitsee hengissä säilymiseen. Jos täytät elämän tyhjiä kohtia ruoalla, alkoholilla tms. on tiesi juuri se mitä viittaa sille näytät. Voit itse tehdä valintasi. Jokainen laihduttaja tietää väärät aineet. Oikeiden aineiden, oikea suhde omaan elämään. Se ei ole tähtitiedettä. Se on juuri niin helppoa kuin sen antaa olla. Mitäpä jos sen ainaisen laihdutuskierteesi sijaan panostat sen saman energian johonkin muuhun, "sitku"-asiat on hyvä ottaa käyttöön nyt. Älä odota. Elä!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Laitoit ihan hyvää pointtia tuosta, että jos elämän suurin ongelma on ylipaino niin asiat ovat hyvin. Koska se on sellainen asia mille voi jokainen tehdä halutessaan jotain. Itsekkin tässä karistelen kiloja tasaisen tappavasti, siitä kumminkaan stressiä ottamatta. Ja se että jos ihminen on onneton painavana on hän todennäköisesti sitä myös hoikkana, koska laihtuessa ainoastaan keho muuttuu, muttei mieli. Toki voit saada itsevarmuutta enemmän, mutta perusluonne ei muutu miksikään.