Ensin pohjustus. Olen 30-vuotias tamperelainen mies. Lopetin röökaamisen noin kuukausi sitten, samaan aikaa alkoivat ihmeellisen tuntuiset painepäänsäryt. En aluksi osannut yhdistää niitä kahteen tekijään mikä sen laukaisi. Toinen oli kalaöljy ja toinen tupakoinnin lopettaminen. Aluksi tunne oli vihlovaa. sitten se alkoi hiljalleen muuttua paineeksi ja lisääntyi aina kun olin liikkunut vähänkin enemmän ja vaikka istahdin alas. Kävin pahimpien oireiden aikana sairaalassa ja nyt jälkeenpäin mietittynä olin aika sekava, en saanut ajatuksistani kiinni. Sairaalassa sanoin epäileväni että minulla vuotaa jokin suoni päässä ja kerroin oireeni, näönmenetyksiä, oksetusta, outoa paineentunnetta ja oikean puolen jalan ja rinnan outoa tuntemusta. Lääkäri lähetti minut kotiin näillä sanoin "On tilastollisesti epätodennäköistä, että sinun ikäiselläsi mitään verenvuotoja olisi" Lähinnä todeten oireisiini että kuvittelen ne.
Kävin useampaan otteeseen lääkärillä, mutta siellä ei otettu minua vakavasti. Kahtena kertana nuo tuntemukset alkoivat kuukauden sisällä ja jatkuivat useita päiviä. Kun jätin kalaöljyn, niin homma alkoi hellittää, mutta samalla mieleni alkoi taantumaan enemmän tarvitessani ilmeisesti kalaöljyä pystyäkseni toimimaan normaali tasolla.
Viimeksi minut lähetettiin kolestroli tutkimuksiin. Millä saan nuo lääkärit tajuamaan että minulla on oikeasti hätä. Koska kun yritin selittää, tarkemmin oireitani, lääkäri tyrmäsi oireeni. Kun esimerkiksi sanoin ajattelunvaikeudesta tajunnantaso-termiä käyttäen, lääkäri vain kyseenalaisti minut kysymällä tajuanko edes mitä tajunnantaso tarkoittaa. Itse näen että tajunnantaso tarkoittaisi ymmärtämisen tasoa. Aivan kuin ne ei olisi edes halunneet kuulla että minulla voisi olla jokin vikana.
Minulla ei ole varaa yksityisiin neurologisiin tutkimuksiin ja olen muutenkin todella yksinäinen ihminen, joten en saa ketään puhumaan puolestani lääkärin vastaanotolle ja tämä tila on tehnyt mahdottomaksi puolustaa sitä, että tarvitsen oikeasti apua sieltä sairaalasta.
Nyt olen taas saanut jonnekin valovuoden päähän seuraavan ajan terveyskeskuksen lekurille.
Mitä helvettiä mie voin tehdä. Mie elän koko ajan pelossa, että taas se paineen tunne alkaa, en uskalla kunnolla liikkua, ettei vain tule sitä tunnetta. Eikä lääkärit ota minua tosissaan, eikä minulla ole oikeastaan ketään kenet saisin avuksenikaan. Mistä voin hakea apua tähän, vai pitääkö minun vain elää tässä pelossa ja odottaa että tyhmennyn ja tulen vielä sekavammaksi.
Kävin useampaan otteeseen lääkärillä, mutta siellä ei otettu minua vakavasti. Kahtena kertana nuo tuntemukset alkoivat kuukauden sisällä ja jatkuivat useita päiviä. Kun jätin kalaöljyn, niin homma alkoi hellittää, mutta samalla mieleni alkoi taantumaan enemmän tarvitessani ilmeisesti kalaöljyä pystyäkseni toimimaan normaali tasolla.
Viimeksi minut lähetettiin kolestroli tutkimuksiin. Millä saan nuo lääkärit tajuamaan että minulla on oikeasti hätä. Koska kun yritin selittää, tarkemmin oireitani, lääkäri tyrmäsi oireeni. Kun esimerkiksi sanoin ajattelunvaikeudesta tajunnantaso-termiä käyttäen, lääkäri vain kyseenalaisti minut kysymällä tajuanko edes mitä tajunnantaso tarkoittaa. Itse näen että tajunnantaso tarkoittaisi ymmärtämisen tasoa. Aivan kuin ne ei olisi edes halunneet kuulla että minulla voisi olla jokin vikana.
Minulla ei ole varaa yksityisiin neurologisiin tutkimuksiin ja olen muutenkin todella yksinäinen ihminen, joten en saa ketään puhumaan puolestani lääkärin vastaanotolle ja tämä tila on tehnyt mahdottomaksi puolustaa sitä, että tarvitsen oikeasti apua sieltä sairaalasta.
Nyt olen taas saanut jonnekin valovuoden päähän seuraavan ajan terveyskeskuksen lekurille.
Mitä helvettiä mie voin tehdä. Mie elän koko ajan pelossa, että taas se paineen tunne alkaa, en uskalla kunnolla liikkua, ettei vain tule sitä tunnetta. Eikä lääkärit ota minua tosissaan, eikä minulla ole oikeastaan ketään kenet saisin avuksenikaan. Mistä voin hakea apua tähän, vai pitääkö minun vain elää tässä pelossa ja odottaa että tyhmennyn ja tulen vielä sekavammaksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eikö tuota kalaöljyä voisi yrittää korvata esim. kylmäpuristetulla rypsiöljyllä? Tuttavapiirissäni muutamat ottavat hörpyn tuosta pullosta päivittäin ja elävät niin terveesti.
Muuten, mitä päänkiristykseen ja särkyyn tulee, monet saavat sen jo pelkästään pansuolassa olevasta lisäaineesta (lysiinihydrokloridista). Kun yhtenä päivänä sitä on saanut sisuksiinsa, pää särkee monta päivää, vaikkei enää maistaisikaan moista myrkkyä.
Tuosta kaikesta siis havaitaan, miten paljon tupakka aikaansaa kaikkea pahaa. Se on turruttanut hermot ja aistimukset niin nikotiiniin, ettei itsensä tarkkailu edes samanaikaisesti tahdo luonata. Mutta kun lopettaa polttamisen, aistit alkavat taas pikkuhiljaa pelata.
Älä välitä tuon Aistikkaan saarnasta, sekin voi lisätä stressiäsi, olet röökannut niinkuin moni muu, ja lopettaminen on hieno päätös.
Unohda pelkosi hetkeksi, lähde ulkoilemaan kunnon kävelylenkki ja anna hien virrata. Ei se pää halkea. Siis ei varmasti.
Useimmaista mielialaa vaivaavista jäynistä jotka johtuvat kolotuksista ja muista fyysisistä oireista ovat hävinneet ulkoilemalla. Itse kävelen metsissä, kesällä ja talvella. Lenkin jälkeen en ota kuin yhden kaljan ja suihkun tai käyn saunassa. Iltaisin juuri enne nukkumaan menoa en ota unimyssyä.
Häntä pystyyn ja oireesi vähenevät, kyseessä on ilmeisesti ns muutosstressi jonka moninaiset oireet kertatuvat ja saattava alkaa jopa pelottaa.
Huomasin että yöuni on parempaa reippaan iltalenkin jälkeen.
Olen jo yli 60-vuotias. Pahin kuvailemasi tyyppinen oireyhtymä minulla oli silloin kun sain 30 vuotta sitten omakotitalon valmiiksi ja olin lopettanut tupakoinnin.
Viikkojen lääkäri- ja labrakoekierroksen aikana yksi lääkäri lopulta kysyi onko elämässäni tapahtunut jotain muutoksia, ja luetteli kaikki, kuten avioerot, läheisten kuolemat yms. ja mainitsi lopulta talon rakentamisenkin. Kun kerroin että joo, muutin juuri, niin hän sanoi että unohda hetekeksi talolainat ja pidä lomaa ja muista ulkoilla paljon. Tein niin ja olo parani ilman lääkkeitä. Puolisoni auttoi merkittävästi rauhoittelemalla riittävän usein ja kertomalla että lainoista selvitään ilman tuskaa. Niin myös kävi.