Hyvä konsertti ja hyvää musiikkia. Tästä ei kitaransoitto enää parane .. Robert Fripp jäi ikävä kyllä pettymykseksi ja Joe Satrianikin osaa mielestäni enemmän kuin mitä nyt näytti.. Ylivoimainen suosikki Steve Vai vahvisti kuitenkin oman suosikkilistani kärkisijaa entisestään. Hattua on pakko nostaa Steve Vaille, ja onhan se nyt kyllä välttämätöntä todeta että Vai on erittäin lahjakas, monipuoleinen, hyvä ja taitava kitaristi / muusikko.... listaa voisi jatkaa loputtomiin. Eikä muistakaan bändin jäsenistä ole mitään pahaa sanottavaa... päinvastoin. Tämä innosti harjoittelemaan ja soittamaan taas entistä enemmän.
P.S. Vinkkinä tähän konserttiin osallistujlle: Katsokaa sellaiset nimet kuten: Jason Becker, John Petrucci, Richie Beatti, Andy Martin. Nämä voivat olla tuttuja nimiä jo entuudestaan mutta tarkistakaa ihmeessä jos eivät ole.
P.S. Vinkkinä tähän konserttiin osallistujlle: Katsokaa sellaiset nimet kuten: Jason Becker, John Petrucci, Richie Beatti, Andy Martin. Nämä voivat olla tuttuja nimiä jo entuudestaan mutta tarkistakaa ihmeessä jos eivät ole.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Frippi jäi tosiaan pettymykseks. En voi käsittää miks ei se soittanu King Crimsonin biisejä.
Satriani oli mielestäni paras. Vai soittaa nopeesti vaan nopeesti soittamisen vuoks, mut satrianilla oli biiseissä jotain ideaakin. Kukaan näistä ei kuitenkaan ole mun suosikkeja. Jos tulisi G3 missä olisi Lukather, Morse ja vaikka Zakk Wylde niin jumalauta... sellasen keikan jälkeen vois kuolla rauhassa.
Morsen 4 kertaa livenä nähneenä ja yli 15 vuotta "opetuslapsena" olleena olen täysin samaa mieltä. G3 keikka oli hieman puuduttavaa tilutusta, ei nyansseista tietoakaan. Vai Tavastialla oli ihan ok ja Satriani Porissa myös, mutta kaksi saman tyylistä skebaheroa peräkkäin on liikaa.
Satriani oli hyvä! Vielä kun olis soittanut Big Bad Moonin.
Joen rumpali Campitelli oli myös hyvä. Harmi vaan kun kannuja ei ollu enempää.
Petruccin, Lukatherin ja David Gilmourin tahtois nähdä...
Nyanssit oli kyllä tosiaankin vähän vähissä (ainakin Vailla). Lopussa volume olikin ihan älyttömän kovalla ja siitä oli nautinto kaukana.
Joe oli hyvä, mutta San Franciscon live-dvd:llä hän on selkeästi parempi (paremmat taustat, koskettimet). Biisivalinnat oli liikaa uudelta levyltä, mutta kaikkeahan ei voi saada. Todella tyylikäs setti joka tapauksessa!
Vailla oli mielestäni ihan turhaan komppikitaristi puurouttamassa soundia (niin kuin Joellakin, jolla oli onneksi kuitenkin kristallinkirkas kitarasoundi). Ja Vain rumpalilla oli vain yksi volyymi; täysiä. Käsittämätöntä, vaikka kyseessä oli hidas biisi, niin ei kun täysiä. Vai taitaa olla enemmän näitä heavymiehiä. Paljon melua tyhjästä. Anteeksi vaan. Sävellyksetkin on vähän niin ja näin, tyylistä puhumattakaan. Oli siellä hyviäkin jaksoja, mutta kokonaisuus ei ollut ihan huipputasoa. Olisikin kiva nähdä Vain soittavan jotain muuta kuin heavyä, sillä tekniikkaa tuntuu löytyvän (tyyliä sitten vähän vähemmän).
Mutta ihan hieno konsertti kaiken kaikkiaan, eikä ollut puuduttava, vaikka näin olisi voinut luulla, kun "joutuu" kuuntelemaan 3 1/2 tuntia "vingutusta". Volumea oli kuitenkin hivenen liikaa.
Keskustelua aloittaessakin oli jo vähän semmonen tunne että kirjoittamnani viesti saa aikaan "paremmuuskeskustelun".
No .. makunsa kullakin. Itselläni 3/3 musiikinteoria (laulu / kitara), 11 vuoden musikkiopistokoulutus (osittain saksalaista), musiikin historian tuntemus sekä klassisella että muulla rintamalla.. Voin aivan suoraan perustella miksi Steve Vai on lahjakkaampi. Muutenkin koko bändi on parempi kuin Satrianin. Satrianin komppi koostui välillä pelkästään kahdesta soinnusta, ja tätä jatkui silloin noin 5 minuuttia. Joidenkin mielestä jopa koko G3 keikka loppui Satrianin toisen biisin jälkeen...
Satrianin soitto oli enemmän monotonista ja puuduttavaa.. odotin kyllä paljon enemmän. Muu bändi jäi täysin varjoon ja "satch" soitti melkein itesekseen.
Steve Vain kontakti yleisöön säilyi koko ajan.. ei tarvinut aurinkolaseja ja hattua.. Vain kitarakontrollikin oli siitä huolimatta parempi. Floikkatallaa/ Ibanez lo edge- tallaa ei Satriani osannut käsitellä yhtä hyvin ja rikkaasti. Vailla oli täydellinen feedback / sustaineri kontrolli.. Satriani oli enemmän varovainen kun jotain efektiä piti käyttää.. Vai osasi käyttää efektiä.. ei antanut kaiken mennä "efektin piikkiin" ja ei antanut pelkästään efektin "tehdä" äänet..
Steve vai kävi läpi kaikki soittotyylitkin tässä konsertissa.. Vain tyyliin kuuluu " Lickaaminen" jonka ehkä huomaa parhaiten.. Siitä huolimatta Vai "Sweeppasi" - käytti arpeggioita... (tiedättekö edes mistä minä puhun?)
Vai käytti muitakin kun diatonisia ja pentatonisia skaaloja/ (modes and inversions) kuin Satriani.. siitä nämä eri "etniseltä" kuullostavat biisit saavat henkensä.. Harmonic Minor .. Melodic Minor .. ja Klezmerit Misberekhit ja muut moodit ja inversiot...kaikki käytiin läpi Steve Vain musiikissa. Satrianilla oli enemmän "tyypillinen" soundi.. yksinkertaisempi ja monotonisempi
Steve Vain rumpali soitti paljon rikkaammin kuin Satrianin. Soitto koostui muustakin kuin ihan peruskomppeista... Vain rumpali soiti sekä lujaa että hiljaa (forte / pianissimo.. meneekö ohi ??) ... Komppi oli vaihtelevaa.. rumpali osasi eläytyä.. ja oli osa Steve Vain bändiä kuten Kaikki muutkin Vain bändissä...Stu Hamm ja muut. Ainakin Steve Vai osasi itse esitellä bändinsä hienosti... ei vaan huudellut nimiä.. vaan kehui heitä.. huomasi että Steven bändin henki oli myös aivan toista luokkaa... sanokaa mitä vaan mutta, tämän varmaan tekin huomasitte.. Vain komppikitaristit ja kitaristi/ synttimies osasivat myöskin soittaa... eri soittimia.. Kitara/Syntti ja kitara/sitari. (kyseinen soitin toi kaiken lisäksi vielä hienon lisäsäväyksen)
Itse en ole kuunnellut pelkästään Steve Vaita... Soitan / harjoittelen molempien biisejä, mutta Vai on vienyt voiton, vaikka pidän molempia hyvinä. Petruccikin on hauskempaa.. siitä saa enemmän irti kun satrianista. Satriani on ollut "pinnalla" kauempaan.. ei ihme että sinnikkäitä kannattajia löytyy.. Satriani on vanhempi joten meriittiä on ehtinyt kertyä. Katsokaapas Steve Vain discography, kyllä niitä on Steve Vaillakin..
Sitten kun puhutaan "soundista" siellä keikalla... Vain bändillä soitto kuului myöskin muilta bändin jäseniltä.. väillä lujaa, välillä hiljaa.. Nyansseja oli muuten paljon enemmä Vailla... Sekä melodisesti että muuten "musikaalisesti" tahdit, volyymit ja muut.. Tahtivariaatiot ja sävellajimuutokset toimivat täydellisesti vaikeasta musiikista huolimatta.
Kiinnostaisi tietää mitä vastaväitteitä Satrianin kannattajilla / Vain haukkujilla on näitä vastaan.. kyllä täältä lisääkin tulee... pidän molempia hyvinä.. mutta Vaista saa vaan enemmän irti.. Nyanssieroja on enemmän ja kuullostaa muutenkin enemmän "omalta" .. kunnelkaa whitesankea ja Zappaa .. kunnelka enemmän Steve Vain musiikkia... itse olen kuullut molempia, joten turha inistä ja väittää vastaan. Hyviä kitaristeja on monta.. mutta Vai käytää vaan enemmän sitä kitaraa... Satriani-fanien yhtyminen Steve Morseenkin näyttää hieman että konservaiivisuutta on musiikin suhteen.. kaikki hyviä muusikoita lukather kanssa.. mutta jotenkin Vai vetää aina sen pidemmän korren... Vai soitta sekä hiaasti- nopeasti, akustisesti. ja säröllä.. ei "tiluttele".. Satrianin tappaaminenkin muuttui jotenkin häiritseväksi.. vai käyti "täppinkiä" mutta sitäkin monella eri tavalla.. se yhdistettin jopa sweeppiin, lickiin ja "kaksikätisillä" soinnuillakin osatiin leikitellä...komppikitaristikin oasasli soitaa sooloja ja.. se ei sekoittanut.. Vain soitto pysyi koko ajan selvänä.. Wahwahiakin Vai osasi hyödyntämään kunnolla.. pisti vielä sustaineri ja feedback- leikkittelytkin jännittävemmäksi.. Nyt tässä onkin suutuspäissään tullut kirjoiteltua aika paljon... olisikohan teillä vieläkin jotain valittamista ? Vai oli yksinkertaisesti paras, hyväksykää se.. tai jatkakaa rokin kuuntelua kommentoimatta muuta "hevyä" mitä tämä kaiken lisäksi ei edusta pelkästään.. "Tyyliä" löytyy enemmän kuin pelkästään rokkia... oppikaa tuntemaan se musiikki ennen kuin alatte valittamaan tiluttelusta sun muusta... Liika ennakkoluuloisuus paistaa aina läpi.. se käy ärsyttämään ja ei oikein mene mulla perille.. tietämättömyyttä jossakin asteessa.. minkä sille voi. Mutta olkaa mielummin hiljaa kuin alatte vetämään jotain roolia "paremmasta" olkaa mielummin sponttaaneja niin ehkä tajuattee että on muutakin musiikkia kuin "se tietty" ... nykyajan simppeli vatavirtapop/räp on ** eikä pomppumetalli ja pehmorocki/alternate ole paljoakaan mitä voisi kuunnella.. tässä minun makuni.. te kyseenalaistitte minun , minä teidän.. tasoissa ollaan.. tosin tässä kirjoituksessa on hieman enemmän sisältöä. Ei ollu muutakaan tekemistä. pakkohan ne tunteet on johonkin purkaa.. anteeksi jos loukkasin, mutta musiikiahan pidetään tunteisen välittäjänä... nyt on kitarassa juuri uudet kielet enkä päässyt harjoittelemaan sitä C.O.B.:n Lake bodomia vaikka niin halusinkin.. rajoittu kuuntelemiseen CD- soittimella.. mutta sitten tuli luettua nämä kommentit...
Hyvää kesää ja semmosta.. tämä kitaristi lähtee nyt ulos nauttimaan kesästä ja hyvästä musiikista. Tulkatkaa se miten tulkkaatte.
Vai on maailman paras kitaristi. Myönnetään. Osaa soittaa kolmekaulaistakin kitaraa...
Ei mennyt ohi ja viihdearvo oli kyllä 100. Melkoista huumoritekstiä, menikös kauankin kirjoittaa sanakirjan kanssa ?
Älä vaan mene tollasia puhumaan ääneen missään...
Musiikista ja sen teoriasta autuaan "sivistymättömänä" en onnekseni osaa kiinnittää kaikkiin nyansseihin ja "mitättömyyksiin" huomiota niin paljon, että se sotkisi esityksestä nauttimisen. Katson olevani sikäli onnekas, etten edes osaa kiinnittää huomiotani seikkoihin, joista en mitään tiedä.
Keikka oli kokonaisuudessaan hieno, joskin ehkä hieman ylipitkä. Fripp ei oikein tilausuuden yleiseen ilmapiiriin sopinut. Toisaalta ehkä kolmas "tiluttaja" olisi ollut jo liikaa.
Pianissimo on kyllä niitä ihan musiikin peruskäsitteitä (tiedoksi vaan).. Mahtaa olla nuottien lukeminen olla todella hauskaa jos teoria muutenkin naurattaa noin paljon. Kun ei vielä tajua mitään. 100 prosenttista huumoritekstiä :) .. turha yrittää viisastella jos ei kerran itse tiedä mitään.. Vai olenko väärässä ?
Skaalojen moodit ja inversiot selviävät kyllä kun sitä musiikkia on tullut harrastettua jo jonkin ajan . Kitaraa osaan soittaa Pentatatonisessa ja diatonisessa... kaikkissa boxeissa / moodeissa.. Harmonisessa mollissa.. Melodisessa mollissa (käytetään jazzissa) Unkarilaista Mollia en muista kokonaan sävelkohtaisesti, enkä tunnista myöskään Kaikkia Aasialaisia pentatonisia heti.. mutta ne aina sieltä jotenkin keksii kun vähän aikaa kuuntelee ja itse soveltaa kitarankaulalle ajatuksella. Soittoni pysyy kasassa parhaimmillaan 120- 130 temmossa, 4 näppäilyä / isku (ilman säröä puhtaasti).. kovan harjoittelun tulos, jota aina voi parantaa... eikun vaan metronomilla harjoittelemaan. Tämä voi vaihdella aina harjoittelumäärän mukaan, joskus menee lujempaa, joskus hitaampaa.
Sähkökitaransoitossa tapping ja muutkin käsitteet tulevat itsestään, kun vaan opiskelee ja jaksaa pitää motivaatiota yllä.. ja on kiinnostunut soittamisesta. Sweeppaustekniikka (arpeggioiden soittaminen) ja lickaaminen.. tai "Likit" ovat ihan yleisiä soittotekniikoita.
Suurin osa näistä kitaran musiikkiteoriasta löytyy Berklee Music Collegen kirjoissa jotka olen soittanut läpi...rytmiharjoituksia myöten (Berklee Music Collegen kirjat: sekä Steve Vai että Sariani ovat soittaneet nämä kirjat läpi) . Sitäpaitsi Vain ja Satrianin nuotteja katsoessa kyllä näkee mitä herrat ovat säveltäneet. Sieltä kaikki on mustaa valkoisella... joissakin Steve Vain nuoteissa skaalat on jopa selostettu niin että soittaminen olisi helpompaa.
.. Musiikkitermejä (Italialaisia) löytyy koko sanakirjan verran mutta tässä kirjoituksessa ei sanakirjaa kyllä tarvinut, niin perusjuttuja ne kyllä ovat.. en edes omista italialaista musiikkitermisanakirjaa.. tavallisessa sanakirjassa näitä ei ole. Sitä paitsi termi "pianissimo" opitaan jopa ylä-asteella musiikintunneilla. G3- konsertissa jos missään haluaa kuulla/katsoa tarkkaan mitä niin monien kitaramusiikin kuuntelijoiden esikuvat soittavat.. Kyllä siinä tulee katsottua aika tarkkaan.. ja tulee siinä myöskin tunnistettua eri tekniikat / skaalat myös korvakuulolta. Tämä on toki helpompaaa jos itse harrastaa musiikkia.
En minä tänne kirjoittaisi ellen tietäisi.. en minä sinun viisastelua ymmärrä. Musiikista et ainakaan tiedä mitään... ainakaan vastauksestasi osittain päätellen.
Ihme että kukaan muu enemmän kitaransoittoa osaava ole tänne kommentoinut... Ovat kai huomanneet että ei kannata kun porukka ei kuitenkaan tajua. Olen minä tästä oppimisesta vaivaakin nähnyt. Parhaimmillaan olen muiden perheenjäsenien mukaan kuulemma soittanut 11 tuntia kitaraa yhdessä päivässä. Parilla 15 min. tauolla. Jossain vaiheessa sitä meni 4 tuntia / arkipäivä.. kyllä se kouluntodistuksessakin sitten näkee.. mutta musiikkiarvosanaa on paha enää mennä korottamaan. Voi ainakin olla ylpeä siitä mitä osaa... musiikki on rikkaus. Myöskin tärkeä osa minun henkilökohtaista elämääni. Kunnon musiikkia harrastaville voi vaan nostaa hattua, enkä nyt tarkoita itseäni vaan kaikkia muusikoita. Ikävä kyllä "muusikon" tittelin saavat nykyään kyllä kuka tahansa joka vähän jotain osaa rämpätä tietämättään siitä sitten sen enempää. Mutta onhan se musiikkikin taidetta, tosin Kiasmaan mennessä kyllä tämäkin käsitys vähän ihmetyttää.
G3 konsertista minä ainakin nautin. Vain ja Satrianin esitys oli hyvää kuultavaa... en antanut minkään "häiriä" kuunteluani. Pidin molempien esityksestä, mutta enemmän Steve Vaista. Syy lienee aika hyvin mainittu edellisessä vastauksessa. Konsertin jälkeen olin tietenkin innoissani ja inspiroitunut taas entistä enemmän.. mutta puheitani en ota takaisin, vaikka näköjään olisivatkin voineet olla vähän muiden mielipiteitä enemmän huomoon ottavia.
Yhdyn edelliseen. Vai kyllä kiinnostaa, mutta en vain pääse jyvälle. Joen esipuhe Not Of This Earthillä kiteyttääkin hyvin näiden kahden huippukitaristin "erilaisuuden":
"My goal was to make a ´guitar-record´ that would be ENJOYED BY ALL; not just a ´guitar-chops-record´ but one with real music on it."
- Joe Satriani, 1986