Hellurei!
Mites mä nyt alotan....No joo.Kävipä täs menneenä perjantaina, viikon työkeikalta kotikaupunkiin taas tullessani seuraava episodi.Tulin tosiaan kaupunkiin,menin ensimmäisenä vaimon työpaikalle häntä moikkaamaan.Tapaamisessa kaikki vaikutti olevan kunnossa.Ajelin kotiin ja avasin tietokoneen pankki yms.asioita hoitaakseni.Jostain kumman syystä tuli mieleeni alkaa koneen sivuhistoriaa selaamaan ja kuinka ollakkaan,mun sähköpostia oli edellisenä päivänä tutkittu ja varsin perusteellisesti.(Joo tiedän että vaimo tietää salasanat jne.) Pärkele että alko ihmetyttää.
Meni pari tuntia,vaimo tuli töistä kotiin ja kuten oli sovittu että mentiin kauppaan yhdessä,siivottiin yhdessä ja tehtiin kaikenlaista perheen yhteisiä juttuja.En vielä tässä vaiheessa avannut suutani vaan pitelin kiukkuani hammasta purren.Muun muassa isänpäiväkahvit ja kakut syötiin jo silloin perjantain illlalla koska työni vuoksi se ei sunnuntaille ollut mahdollista järjestää.
Jossain vaiheessa kuitenkin alkoi asia (mailien tutkiminen siis) alitajunnassa kiusaamaan ja huomasin muuttuvani hiljalleen kiukkuisemmaksi ja kiukkuisemmaksi.Eräässä kohtaa vaimo jo tokaisikin että älä koko ajan äyski ja tiuski.
Mentiin saunaan ja löylyissä istuessamme rohkaisin mieleni ja kysyin että miksi oot mun maileja käynyt läpi???? -"Täh" -oli ensimmäinen reaktio, -"En varmasti ole" ,jatkoi vaimo silmät suurena kuin teevadit ja suu ammollaan.Katsoi mua siis suoraan silmiin ja valehteli.Jatkoin samaan kyytiin että " ihan varmasti olet,koska kotikoneella sieltä on käyty ja kukaan muu ei tunnuksiani tiedä kuin minä ja sinä" -"En varmasti ole,enhän mä ees muista koskaan sun sähköpostiosoitettas" En antanut periks vaan kerroin että sivuhistoriasta löytyi selkeät jäljet asiasta.-"No en taatusti ole",hän edelleen kielsi syvään silmiin tuijottaen.Kysyin että mitä kuvittelit sieltä löytäväsi? -"En mitään",hän vastasi.Jatkoin edelleen tinkaamista ja eritoten painottaen rehellisyyttä.Olemme kuitenkin olleet kimpassa kohta 18 vuotta.vaimo kuitenkin kielsi ja kielsi uudelleen.Jossain vaiheessa tokaisin että et ees tunnustaisi vaikka olisit tehnytkin niin.-"En niin",hän tokaisi ylimalkaisesti.
Pienen hiljaisuuden jälkeen sanoin että -"Anna olla viimeine kerta kun sen teet,koska tiedät että saat taatusti mailit käydä läpi kunhan kysyt luvan." -"Joo",hän vastasi huultaan purren.-"montako kertaa aiemmin oot sen tehnyt,kysyin? -"Muutaman",hän vastasi.
No tällasta samaa jankutusta se sitten oli hetken aikaa.Haluankin nyt kysyä muilta ihmisiltä että kuinka mun pitää tulkita toi suoraan päin naamaa valehteleminen ensin? Mitä muuta meillä tapahtuu josta mulle ei kerrota?Pitäskö olla huolissaan?Eritoten toi että ei tunnustaisikaan vaikka selkeesti jäi kiinni tekosistaan.
Mites mä nyt alotan....No joo.Kävipä täs menneenä perjantaina, viikon työkeikalta kotikaupunkiin taas tullessani seuraava episodi.Tulin tosiaan kaupunkiin,menin ensimmäisenä vaimon työpaikalle häntä moikkaamaan.Tapaamisessa kaikki vaikutti olevan kunnossa.Ajelin kotiin ja avasin tietokoneen pankki yms.asioita hoitaakseni.Jostain kumman syystä tuli mieleeni alkaa koneen sivuhistoriaa selaamaan ja kuinka ollakkaan,mun sähköpostia oli edellisenä päivänä tutkittu ja varsin perusteellisesti.(Joo tiedän että vaimo tietää salasanat jne.) Pärkele että alko ihmetyttää.
Meni pari tuntia,vaimo tuli töistä kotiin ja kuten oli sovittu että mentiin kauppaan yhdessä,siivottiin yhdessä ja tehtiin kaikenlaista perheen yhteisiä juttuja.En vielä tässä vaiheessa avannut suutani vaan pitelin kiukkuani hammasta purren.Muun muassa isänpäiväkahvit ja kakut syötiin jo silloin perjantain illlalla koska työni vuoksi se ei sunnuntaille ollut mahdollista järjestää.
Jossain vaiheessa kuitenkin alkoi asia (mailien tutkiminen siis) alitajunnassa kiusaamaan ja huomasin muuttuvani hiljalleen kiukkuisemmaksi ja kiukkuisemmaksi.Eräässä kohtaa vaimo jo tokaisikin että älä koko ajan äyski ja tiuski.
Mentiin saunaan ja löylyissä istuessamme rohkaisin mieleni ja kysyin että miksi oot mun maileja käynyt läpi???? -"Täh" -oli ensimmäinen reaktio, -"En varmasti ole" ,jatkoi vaimo silmät suurena kuin teevadit ja suu ammollaan.Katsoi mua siis suoraan silmiin ja valehteli.Jatkoin samaan kyytiin että " ihan varmasti olet,koska kotikoneella sieltä on käyty ja kukaan muu ei tunnuksiani tiedä kuin minä ja sinä" -"En varmasti ole,enhän mä ees muista koskaan sun sähköpostiosoitettas" En antanut periks vaan kerroin että sivuhistoriasta löytyi selkeät jäljet asiasta.-"No en taatusti ole",hän edelleen kielsi syvään silmiin tuijottaen.Kysyin että mitä kuvittelit sieltä löytäväsi? -"En mitään",hän vastasi.Jatkoin edelleen tinkaamista ja eritoten painottaen rehellisyyttä.Olemme kuitenkin olleet kimpassa kohta 18 vuotta.vaimo kuitenkin kielsi ja kielsi uudelleen.Jossain vaiheessa tokaisin että et ees tunnustaisi vaikka olisit tehnytkin niin.-"En niin",hän tokaisi ylimalkaisesti.
Pienen hiljaisuuden jälkeen sanoin että -"Anna olla viimeine kerta kun sen teet,koska tiedät että saat taatusti mailit käydä läpi kunhan kysyt luvan." -"Joo",hän vastasi huultaan purren.-"montako kertaa aiemmin oot sen tehnyt,kysyin? -"Muutaman",hän vastasi.
No tällasta samaa jankutusta se sitten oli hetken aikaa.Haluankin nyt kysyä muilta ihmisiltä että kuinka mun pitää tulkita toi suoraan päin naamaa valehteleminen ensin? Mitä muuta meillä tapahtuu josta mulle ei kerrota?Pitäskö olla huolissaan?Eritoten toi että ei tunnustaisikaan vaikka selkeesti jäi kiinni tekosistaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Naiset, etenkin vaimot ja tyttöystävät, ovat luonteeltaan selän takan juonittelijoita ja kieroilijoita. Ota vaan äkkiä ero ja vaihda vapaalle, ei se meno tuosta mihinkään parane, pahenee vaan.
Naisena (ja itse miehen henkilökohtaisia asioita sörkkineenä) omien tuntojeni pohjalta voin sanoa että vaimosi saattoi olla häpeissään s.postisi urkkimisesta, eikä sitten ylpeydeltään ja inholtaan (samanaikaisesti) yksinkertaisesti pystynyt myöntämään edes itselleen tehneen niin. Varsinkin kun/jos s.postistasi ei ollut mitään "yllätyksiä" löytynyt.
Yleensä ihmisten on erittäin vaikeaa myöntää omat heikkoutensa ja typerät toimensa.
En välttämättä sinuna olisi kovin huolissani tässä tapauksessa vaimosi valheesta.
Kertomuksesi perusteella vaimosi tuntee edelleen mustasukkaisuutta sinusta, varsinkin jos teet pidempiä työreissuja tai muita venähtäneitä päiviä. Hän siis tuntee sinua kohtaan niitä parisuhteelle tärkeitä tunteita; rakkautta ja vetoa; siis tiedostaa että olet kultakimpale jota hän ei halua muille jakaa. Ja sehän on hyvä juttu sinulle.
Sinuna kuitenkin puhuisin neutraalissa ilmapiirissä vaimollesi toisten yksityisyyden kunnioittamisesta, ja ennen kaikkea luottamuksesta. Pidemmän päälle toisten tietojen urkkiminen käy rasittavaksi molemmille puolille.
Vaimosi kenties löytää jonkun "pikkutuhman joulukortin" ystävältäsi joka on vain laittanut hänelle tulleen kortin eteenpäin, ja siinähän sitten on kaikki ainekset väärinymmärryksestä johtuvaan sotaan.
Luulen myös että tunnet itsesi myös loukatuksi tästä vaimosi epäluottamuksesta.
Mielestäni ilman luottamusta ei voi rakastaa, ja toista ei voi pitää kontroilloimalla kaikkea. Sen olen oppinut.
Kuten sanoin, selasin aina läpi entisen mieheni puhelimen, s.postin... Kaiken mahdollisen, kun tilaisuus sen vain salli. Väärinymmärryksiä tuli paljon, ja lopulta omalla mustasukkaisuudellani ja kontrolloinnillani ahdistin hänet nurkkaan, kunnes hän ei tuntenut oloaan hyväksi jakaa asioistaan minulle enää ollenkaan.
Nykyisen mieheni kanssa meillä on aina ollut avoimet välit, ja kumpikaan ei koske toisen puhelimeen tai s.postiin. Mielestäni suhteemme on alkanut alusta saakka oikein: Olimme toistemme seurassa aina kun halusimme ja pikkuhiljaa suhde syveni ja syveni. Molemmat olemme tässä suhteessa ja samassa asunnossa, koska haluamme niin. Silloin ei kummankaan tarvitse miettiä mitä toinen mahtaa kirjotella, viestitellä tai tehdä baarissa ollessaan.
On vaikeaa selittää, mutta toivottavasti ymmärrät pointin;
kun toista ei yritä saada kiinni mistään, tai löytää toisen "epäonnistumista", se kääntyy siihen että molemmat jakavat ilolla toistensa elämän ja tapahtumat.
Kahlittu lintu yrittää aina päästä vapaaksi, ja kun sen päästää vapaaksi, se aina palaa takaisin kotiin.
Yritä saada vaimosi ymmärtämään, tsemppiä!
Kiitos asiallisesta kommentistasi.Nostaa ainakin hetkeks aikaa mielialaa koska selkeesti mun luottamusta on koeteltu asian suhteen.
Ei tuo tarkoita, että olisi muista asioista valehdellut. Mutta nyt viimeistään on aika vaihtaa salasanat.
Annat vaimollesi sähköpostisi salasanat ja sitten suutut kun käy siellä?
Hitto jos mun mies olisit niin olisit entinen.
Älä jakele salasanojasi jos et halua että postiisi mennään!
Tämähän oli vuosi takaperin rekkaamattomana kirjoitettuna.. kuulostaa lähes sanasta sanaan samalta, mitä hyötyä?!
mjuu... jos olet työssä jossa olet paljon poissa kotoa, niin vaimollasi voi mieleen hiipiä ajatuksia... viattomia ajatuksia yksinäisinä hetkinään ja haluaa vaan varmistella että suhteenne on sinun mielestäsi kunnossa...
kun sitten töksäytit kysymyksen hänen yhtään sitä odottamatta, kuten ylempänäkin on sanottu, se nolotti, teko hävetti. Se on aikas yleinen tapa reagoida jos jotakin todella epämielyttävää/uhkaavaa on tulee yht äkkiä yllättäen vastaan. Luultavasti hän olisi saattanut teon myöntää myöhemmin sinulle jos et olisi väkisin pakottanut tunnustamaan.
Toivottavasti voit antaa vaimollesi tuon pikku"hairahduksen" anteeksi, olethan antanut hänelle tekoon välineet ja houkutus kävi liian suureksi ikävöidessään sinua. Teko osoittaa että hän on kiinnostunut aidosti sinun tekemisistäsi, hyvällä tavalla kun sinua rakastaa. Kun aikaa hieman kuluu niin luultavasti pikkuhiljaa tuo asia ei enää sinua häiritse.
Jos antaa toiselle salasanan, niin sit ei voi olla vihanen jos toinen sitä lukee. Mutta jos ei anna ja toinen ottaa sen jostain selville, niin sitten olisi helvetti irti.
Mun sähköposteja eikä puhelinta ratsata.
Periaatteessa olen sitä mieltä, että toisen rajojen yli ei mennä, oli sanasanat ym. tiedossa tai ei. Jokaisella on saatava olla yksityiselämä, ja sitä on toisten kunnioitettava. Mun rajojen yli ei ainakaan mennä. Mitään salattavaa tai ei, mutta ei ole lupaa mennä omin luvin nuuskimaan eikä ylittää yksityisyyden rajoja.
Jos jotain epäilee, tulee sitten ja kysyy. Arvostan ja vaadin rehellisyyttä ja suoruutta itseltä ja toisilta.
Ehdotan että puhut asian selväksi pohjia myöten hänen kanssaan. Teet selväksi missä rajasi kulkevat ja sanot että rajojen kunnioitus pitää ja on molemminpuolista. Kun asia on puhuttu, sen voi jättää taakseen. Jos sama toistuu, on kyllä luottamus aika lailla vaakalaudalla ja harkitsisin mitä jatkossa...
Ja vaihda salasana jos siltä tuntuu. Toisaalta, jos annat olla ennallaan osoittaa se että luotat häneen.Jos hän sen luottamuksen rikkoo, alkaisin siis mietttiä mitä tehdä.