Kuinka olette pystyneet eroamaan silloin kun vaimo on raskaana ja lapsia on ennestään useampia?
Olemme ajautuneet kys. tilanteeseen ja itse en todellakaan enää jaksa. Kyse ei ole siitä että "pienten lasten kanssa on parisuhde aina vaikeaa" vaan siitä että menetän mielenterveyteni jos jatkan liittoa.
Olemme ajautuneet kys. tilanteeseen ja itse en todellakaan enää jaksa. Kyse ei ole siitä että "pienten lasten kanssa on parisuhde aina vaikeaa" vaan siitä että menetän mielenterveyteni jos jatkan liittoa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miksi et sterilisoi itseäsi? Montako lastasi otat eron tullessa hoitoosi ja asumaan heidän aikuistumiseensa saakka?
jaksan arkea: Miksi et ampuisi itseäsi kun noin käteviä kommentteja viljelet?
No minä en kyllä näe, mitä vikaa tuossa sterilointi kommentissa on. Jos niitä penskoja on jo kertynyt tarpeeksi ja eukko taas maha pystyssä, tuo lienee yksinkertaisin tapa hoitaa ehkäisy.
Voithan sinä vaan ottaa hatkat ja jättää kakarat eukollesi, jos noin riepoo. Ei ole ollenkaan harvinaista. Tai menet terapiaan purkamaan patoutumiasi.
Et kai oikeasti usko, että tilanteeseen on olemassa joku simppeli ratkaisu, jonka löydät keskustelupalstalta?
Koita nyt lopettaa se ajautuminen ja ala tekemään päätöksiä. Jos vaikka kertoisit sille eukollesi siitä erosta näin ensimmäiseksi. Sen kanssa se ero pitää hoitaa jokatapauksessa.
Siis jaksatko arkea ? Itsehän kirjoiti aloituksessasi ettet jaksa. Miten helskutissa teille niitä lapsia yleensä tulee? Raiskaako vaimosi sinut joka kerta yhdeksän kuukauden välein?
Koitahan kasvaa aikuiseksi, ja kuinka monta lasta aioit ottaa huostaasi eron tullessa. Kaikki vai et yhtään?. Koitahan vaan tilata aika sinne sterilisaatioosi ettet enempää haittoja itsellesi ja yhteiskunnalle hanki. Koska huostaanottoonhan ne nykyiset lapsenne joutuvat kuitenkin luuseri isän takia.
Täällä vain on tapana heti alkaa moralisoimaan tai laukomaan kommentteja kuten "miksi et eroa, hanki elämä, vika on sinussa..." jne.
Olisi mukavampi saada sellaisia kommentteja heiltä jotka ovat kokeneet samaa, eli tässä tapauksessa eron kun on pieniä lapsia.
Ehkäpä olisit saanut kaipaamiasi mukavampia kommentteja,
jos olisit valottanut tilannettasi aloituksessa paremmin.
Sehän on jokseenkin raadollinen, eikä siis omiaan herättämään
myötätuntoa.
Miksi sinulla esimerkiksi on avioliitosta johtuen hermot menossa.
minäkin kaipaan niitä käytännön kokemuksia.. lapsi vähän alta vuoden ja ero tulossa.. en enää jaksa.. vauva voi selvästi paremmin (minusta puhumattakaan) kun vaan hoidamme häntä vuorotellen näkemättä toisiamme... :(
Älä anna itseäsi sterilisoida, koska nykyinen vaimosi vie voimat avioliittoonne ei normaali, joten 40 vuotias mies löytää vielä uuden vaimon, joka antaa voimaa elämääsi. Silloin voi olla myös ajankohtaista saada lapsi hänen kanssaan ja saada elää perhe-elämää, jossa arki ei ahdista.
Kuulostaa kuin te kumpikin tarvitsisitte tauon jokapäiväisestä arjesta. Voisitteko ottaa tavaksi vaikka kerran viikossa hankkia naapurin teinin olemaan lastenne kanssa ja vain sinä ja vaimosi vietätte aikaa yhdessä vain kahdestaan. Sen ei tarvitse olla sen kummempaa kuin istua yhdessä hiljaa ja vain pitaa toista kädestä. Ehkä voissitte käydä haukkaamassa jotain syotävää (ehdottomasti viinaton ateria) tai lähdette autoajelulle tai kavelylenkille. (ei haittaa vaikka vaimosi on raskaana, päinvastoin se on hyväksi hänelle ja vauvalle!). Vain te kaksi.
Huomioikaa yhdessa luonto ja maailma ympärillänne. Välillä kunnon halaus yhteisen luottamuksen merkiksi.
Vaimosi todennäkoisesti on väsyneempi kuin sinä ainaiseen lastentekoon, hän kipeästi kaipaa myos tukea.
Antakaa sitä toinen toisillenne!
Nyt kun lapsenne ovat pieniä, he tarvitsevat teitä kumpaakin. Loppujen lopuksi aika menee niin nopeasti, kohta he ovat jo omatoimisia. Tämä on se aika joka on hyvin kriittinen myos heidän elämässään.
Te pärjäätte perheenä hyvin kun vain muistat halata tullen mennen vaimoasi, lapsiasi ja otat aivan iisisti! Rentoudu!!
Ota toinen näkokulma katsontakantaasi: ajattele kuinka hyvin sinulla asiat loppujen lopuksi on - terveet lapset, koti, ei tarvitse nähdä nälkää, vaimo hoitamassa sinun huolellisesti ja harkiten aikaansaamia lapsiasi...
Tämän pienokaisen synnyttyä vaimosi ja sinun todella olisi kaksi kertaa ajateltava, onko aiheellista hankkia heti perää lisää lapsia. Olisiko aihetta pitää kymmenen vuoden tauko, saada pienimmät hiukan varttuneimmaksi ja täten antaa teille vanhemmille hiukan enemmän omaa aikaa.
Jos jossain alitajunnassasi kytee idea ihanasta elämästä ilman nykyistä perhettäsi, saattaa hyvinkin olla ettei se toimi. Sinä olet aikaansaanut lapsesi ja kotisi, ne seuraavat sinua minne tahaansa menetkin. Joten pysyt voittajana kun nyt panostat kotirintamalla perheeseesi. Ota iisisti, älä jännitä olematonta! Asiat sujuvat omalla painollaan ihan hyvin.
Sinulla on menossa jotain paljon arvokkaampaa, huomioi se, rentoudu ja ala näkemään perheesi uusin silmin.
Ei ero ole se ensisijainen, mitä pitää miettiä tuossa tilanteessa.
Oletko todella yrittänyt tehdä kaikkesi tai vaimosi tai yhdessä, jotta tilanne saadaan rauhoittumaan? Haluatko tosiaan lähteä pakenemismatkalle ja jättää vaimosi kenties yksin lasten kanssa? En tajua, että miksi pitää puhua erosta vaan kenties asumusero olisi sopivampi tai että hankitte teille kotiin hoitoapua jos siitä on kiinni. Jos taas itse olet masentunut mene lääkäriin.
Minkä helkutin takia nykyään kaikki vaan eroaa eikä tee liitolleen jotain jolla sen pelastaa - ajoissa??