Olemme kumppanini kanssa harkinneet yhteen muuttamista ensi keväänä. Kumppanilla on velaton kaksio ja minulla omakotitalo, jossa aiomme asua. Äitini mielestä minun suunnitelmistani on romantiikka kaukana, kun haluan ennen yhteenmuuttoa sopia paperilla (lakimiehen avulla) omaisuus- ja raha-asioista. Aloinkin eilen illalla miettiä, olenko itsekäs paska, kun haluan turvata omaisuuteni ja selkeyttää kaikki talousasiat niin, ettei tarvitse riidellä siitä, kuka mitäkin maksaa. (ei rahasta riitelykään ole kovin romanttista)
Miten olette asianne järjestäneet? Tarkoitus olisi tehdä yksi yhteinen tili, johon kumpikin laittaa kuukausittain sovitun summan. Sillä maksetaan asunnon käyttökulut, ruoka ym. Molemmille jää omat tilit henkilökohtaiseen käyttöön. Toimiiko teillä tämmöinen systeemi?
Miten olette asianne järjestäneet? Tarkoitus olisi tehdä yksi yhteinen tili, johon kumpikin laittaa kuukausittain sovitun summan. Sillä maksetaan asunnon käyttökulut, ruoka ym. Molemmille jää omat tilit henkilökohtaiseen käyttöön. Toimiiko teillä tämmöinen systeemi?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Eri ihmisille sopivat erilaiset systeemit. Mutta mitä aiotte sopia lakimiehen avustuksella?
Keskinäinen testamentti muunmuassa on tarpeen jos toinen piakkoin syntyvän lapsen vanhemmista kuolee. Tiedän, että kolmekymppiset ihmiset eivät useinkaan testamentteja edes ajattele, mutta minä teen niin.
Erinomainen idea sinulla. Aloituksestasi jäi vähän kuva, että kuvittelet avoliitossa olevan voimassa avio-oikeuden ja haluat siksi tehdä "avoehdon" tms. Mutta esim. just keskinäinen testamentti on hyvä idea, ainakin jos kyseessä on pidempiaikainen, ja siis jo hieman koeteltu, hyväksi ja kestäväksi havaittu suhde.
Minä en tekisi keskinäistä testamenttia. Tai sitten menette naimisiin, se ajaa saman asian ja perintöveron kannalta parempi.
Ilman testamenttia lapsi perii vanhempansa. Jos siirrät perintöoikeuden miehelle ja hän myöhemmin avioituisi niin kuolemantapauksessa miehen omaisuus(myös sinulta peritty) jakaantuisi uuden puolison ja lapsen(ja mahdollisten uusien lasten) kesken. Miksi haluat jakaa lapsesi perinnön noin?
Jos avoparilla on yhteinen lapsi, korotettua perintöveroa ei mene.
Olen ajatellut tässä niin, että jos lapsen vanhemmista jompikumpi kuolee, niin huolehdimme testamentilla lesken ja lapsen elämästä. Tässä on tarkoitus järjestää asiat paremmin, kuin ne avioliitossa olisivat.
Miksi korostat avioliiton merkitystä? Enhän alunperinkään puhunut vain lapsen perinnöstä, vaan myös lesken, joka on lapsen toinen vanhempi ja jäisi kuolemantapauksessa yksin vastuuseen lapsesta.
Tokihan testamenttia voi vuosien saatossa muuttaa ja jopa repiä sen. Mutta tässä vaiheessa elämää keskinäinen testamentti on paras vaihtoehto, samoin kuin muutkin järjestelyt.. Avioliittoa en aio solmia ikinä, se ei sovi ajatusmaailmaani.
"Tässä on tarkoitus järjestää asiat paremmin, kuin ne avioliitossa olisivat."
Hmmh... Tämä alkaa kuulostaa siltä, kuin viestisi olisivat pientä provoa. Miten aiot saada sopimusteknisesti asiat "paremmiksi" kuin ne avioliitossa olisivat?
En provoa pienesti, enkä isommastikaan.
Avioliitossa pelataan lailla, joka on monimutkainen ja sinänsä ihan turha. Moni avioliitto solmitaan lupaamalla rakastaa kuolemaan asti. Minä tykkään runoista kanssa ja romantiikasta, mutten rituaaleista.
Avoliitossa me voimme järjestää asiat mieleiseksi.
"Avoliitossa me voimme järjestää asiat mieleiseksi"
Juu varmaan noin, mutta et vielä kertonut, miten saat asiat sopimusteknisesti paremmiksi kuin lailla turvatussa avioliitossa.
"Avioliitossa pelataan lailla, joka on monimutkainen ja sinänsä ihan turha"
En sanoisi noinkaan. Avioliitto on ensisijaisesti juridinen sopimus, jossa kaksi ihmistä haluaa antaa toisilleen monessa mielessä etusijan kehenkään muuhun ihmiseen nähden. On oikein hyvä, että sellaisia sopimuksia, mitä kaikkea se voi sisältää ja mitä se ei voi olla, säädellään lailla. Joka muuten, avioliittolaki siis, ei ole erityisen monimutkainenkaan, jos vaan siihen perehtyy hiukankin. Monimutkaiseksi asiat voi tehdä se, että avioliittoon rynnätään selvittämättä itselle, mitä se juridisesti merkitsee, mutta sehän ei ole lain vika.
Mutta, pääongelma oli siis, että väität pystyväsi vapaaehtoisin avoliittoa koskevin sopimuksin saamaan aikaan tilan, joka on "parempi" kuin avioliitolle lain suoma tilanne. Miten?
Paremmin tarkoittaa sitä, että minä ja kumppanini ollaan nyt jouduttu paneutumaan talousasioihin niin, että tiedämme, mitä tahdomme. Mitä on sovittu, on räätälöity meille ja vapaaehtoisesti. Olen varma siitä, että näin asiat toimivat peremmin.
Ei mikään laki, eikä mikään jumala, eikä maistraatin siviilivihkijä pysty siihen, mitä me keskenämme. Parempi on nimenomaan siinä. Vapaudessa määrätä itse ja sitoutua kahden ihmisen keskinäiseen sopimukseen.
Avioliittolaki voi olla semmoinen kuin se on, mutta minä en avioliittoa aio solmia ikinä. Joten siitä on turha edes keskustella.
"Paremmin tarkoittaa sitä, että ... tiedämme, mitä tahdomme"
Tämä on aina pätevä lähtökohta kenelle tahansa. Kun avioliitto on juridinen sopimus, niin siihenkin astuvien pitäisi aina etukäteen selvittää itselleen, mitä se merkitsee. Siinä mielessä ymmärrän, että jos olette asiat itsellenne selvittäneet, niin se on tietysti paremmin kuin monella, joka poukkaa avioliittoon mitään muuta kuin häiden teemaväriä ajattelematta.
Muuten en ole vakuuttunut, että keskinäisillä sopimuksilla pystytään saamaan pariskunnan tilannetta paremmaksi kuin avioliiton lain takaamin ehdoin. Sehän oli pointtisi, että saatte tilanteen paremmaksi. Mitä tahansa ihmiset keskenään sopivatkin, niin sellaiset sopimukset ovat aina hiukan heikommassa asemassa, jos asioista joudutaan myöhemmin esim. oikeutta käymään, kuin siinä tilanteessa, että kyseiset asiat perustuisivat lakiin.
"Vapaudessa määrätä itse ja sitoutua kahden ihmisen keskinäiseen sopimukseen"
Tämä ei kaiketi ole mahdotonta myös avioliitossa, sitähän avioliitto nimenomaan on, vapaaehtoinen sopimus?!? Mutta avioliitossa on tiettyjä asioita, joita ei voi pelkästään keskinäisen sopimuksen voimalla poistaa, koska ne on kirjattu lakiin, ja siksi se tekee avioliitosta nimenomaan juridisessa sopimusmielessä paremman kuin erinomaisinkaan sopimuksin sinetöidystä avoliitosta. Jos olet eri mieltä, ehkä esität ihan jonkun konkreettisen esimerkin vapaaehtoisen sopimuksen paremmuudesta avoliitossa verrattuna avioliiton lakisääteisyyteen?
"minä en avioliittoa aio solmia ikinä. Joten siitä on turha edes keskustella"
Jokainen toki tehköön kuten parhaaksi itselleen kokee. Minua jäi vain kiinnostamaan väitteesi sopimusteknisestä paremmuudesta, ja sitä et ole pystynyt perustelemaan. Mutta sehän ei muuta tosiasiaa, ettei kenenkään ole pakko mennä naimisiin, jos ei halua. Tietoa ja varmuutta kun vain korostat, niin siksi hiukan edelleen ihmetyttää uskosi sopimusten paremmuuteen.
En korosta avioliiton merkitystä, pikemminkin tuntui oudolta tehdä toisesta perillinen testamentilla, kun sama sujuu avioitumalla.
Tietty silloin kun lapsi on pieni, niin ajattelee enemmän puolison kanssa keskinäistä turvaa ja lapsen kanssa selviytymistä. Itse vaan laittaisin lapsen perimisoikeuden aikuisen edelle. Jos kuoleekin lapsen olessa pieni, niin oikeasti se mahdollinen uusi kumppani voi olla lopulta se, joka saa puolet/neljänneksen omaisuudestasi. Siis siitä, mikä voisi ohjautua myös lapsellesi. No, kullakin meillä on omat tapamme.
Yksi yhteinen tili on hyvä juttu. Asumis, ruoka- yms. pakolliset kulut puoliksi ja kumpikin pitää omat tilinsä.
Jos mahdollista, niin laittakaa sinne yhteiselle tilille säänöllisesti vähän ylimääräistä, 1-300€/kk, niin ei tule ikäviä yllätyksiä.
Ostimme avomieheni kanssa yhteisen rivitaloasunnon viime keväänä ja kesällä toisen auton. Lainat ja kaikki laskut menevät yhteiseltä tililtämme, jonne laitamme kumpikin 1000€ kuukausittain. Se kattaa kaikki kuukausimenot vaikka tulisi vakuutusmaksutkin samaan syssyyn ja monena kuukautena sinne jää reippaasti ylimääräistä säästöön hätätapauksia varten. Jäävistä omista rahoista tankkaamme omat automme ja käymme tasapuolisesti kaupassa, minä maksan uisen arkena ja mies viikonloppuna. Asunto on jaettu 50/50 ja autolaina on miehen nimissä vaikka yhteisesti sitä maksetaankin.
Miehelläni on usein tuhannen euroa isommat kk-tulot kuin minulla, mutta minä olen ottanut "kirstun vartijan" roolin perheessämme ja se on toiminut hyvin. En komentele jos mies haluaa säästönsä tuhlata, mutta jos en laittaisi rahaa jemmaan sen kulutusta tuskin edes harkittaisiin vaan tili vedettäisiin sileäksi aina ennen seuraavaa palkkapäivää.
Harrastuksestani olen oppinut, että paljon asioita kannattaa olla paperilla epäselvyyksien ja hankaluuksien välttämiseksi. Omaksi turvaksihan se kaikki on jos haluaa paperilla sopia mahdollisista tulevaisuuden asioista. Hienoa jos homma toimii eikä papereita koskaan tarvita, mutta kuka voi sanoa nyky-yhteiskunnassa että tämä on se juttu hamaan loppuun saakka. Itse olemme mieheni kanssa seurustelleet vasta 11kk, muutimme yhteen 1kk seurustelun jälkeen ja oman yhteisen asunnon hankimme 4kk jälkeen. Suku piti idioottina ja ehkä niin ajattelin itsekin, mutta tässä sitä ollaan ja tällä hetkellä tuntuu hyvältä.
Kuule olet harvianisen fiksu kun haluat eriyttää raha-asiat ja oikein paperille kirjauttaa.
Varsinkin nyt kun uusio avoerolakai on tehty ja jättänyt toisen rahastamiseen kaikki mahdollisuudeet ja viekkaat tulijat kyllä osaavat.
SANON TÄMÄN EDELLEEN,
RAHA JA RAKKAUS PITÄÄ PITÄÄ ERILLÄÄN, sillä liian monesti olen kuullut yhteenmuuton syyksi sanotun , toisen olevan rikkaasta perheesta tai toisella on hyvin pitkälle koulutettu ammatti. Tämä liitohan ei todellakaan perustu aitoon rakkauteen, vaan siinä huomioidaan tulevaa riakstumisen mahdollisuutta.
Josku olen kuullut jonkin vanhemman kehottavan poikaansa ottmaan tuon tietyn tytön juuri tytön suvun vaurauksien vuoksi.
Sitten tämä toisen siivella elämämien, toinen on kouluttautunut pitkälle, hänen ansiotulonsa ovat monenkertaiset omiin, ei hyvää tule seuraamaan.
Niin. Olen sitä mieltä, että rakkaus loppuu nopeammin, kun muutetaan yhteen asenteella, että kun rakastetaan vaan, se riittää. Uskon rakkauden kestävän paremmin, kun talousasiat laitetaan järjestykseen heti, eikä vasta "sitten joskus", kun ensin on vuosia riidelty, oltu marttyyria ja kiristetty hermoja.
Kestääkö parisuhde loppuelämän, sitä ei voi tietää. Tiedän varmaksi vain sen, että raha-asioissa minua ei pysty huijaamaan ainoakaan mies. Eron tullessa meillä on oma omaisuutemme ja vain yhteinen jaetaan. Keskinäisen testamentin tarkoitus on tarvittaessa turvata sekä lapsen, että lesken tulevaisuus niin, ettei kumppanin tai minun perhe pääse perinnönjaolle.
>>Keskinäisen testamentin tarkoitus on tarvittaessa turvata sekä lapsen, että lesken tulevaisuus niin, ettei kumppanin tai minun perhe pääse perinnönjaolle.>Kumppanilla on velaton kaksio ja minulla omakotitalo, jossa aiomme asua. // Tarkoitus olisi tehdä yksi yhteinen tili, johon kumpikin laittaa kuukausittain sovitun summan. Sillä maksetaan asunnon käyttökulut, ruoka ym. Molemmille jää omat tilit henkilökohtaiseen käyttöön.
Olet ehdottomasti todella järkevä, jos teet paperilla selväksi nyt olemassa olevan tilanteen!
Itselläni on kaksi pitkää avoliittoa takana ja voin kertoa, että kun aikaa kuluu, asiat muuttuu ja yhtäkkiä sinun omaisuutesi alkaa toisesta tuntua "omalta".
Erotilanteessa sitten höyhenet pöllyää, kun omaisuudesta tapellaan.
Tänä päivänä mikään ei ole varmaa ja vaikka nyt rakkaus kukoistaa, maailma on kuitenkin paha, koskaan ei tiedä kumman mieli muuttuu kun arki alkaa. Kaikki kunnia äitisi romanttisuudelle, mutta tee järkevät päätökset itse!
Yhteinen tili on myös loistojuttu, silloin kummankaan ei tarvitse "kerjätä" rahaa toiselta yhteisiin kuluihin.
Tästäkin on kokemusta. Ensimmäisessä suhteessani meillä oli yhteinen tili ja sinne meni palkasta osa. Ei koskaan mitään ongelmia, laskut maksettiin, reissattiin, elettiin arkea ja kaikki sujui taloudellisella puolella ongelmitta, vaikka toinen oli opiskelija ja toinen pieni palkkaisessa työssä. Ero tuli muista syistä.
Toisessa suhteessani (12 vuotta) meillä ei ollut yhteistä tiliä. Ensin kaikki sujui oikein mallikkaasti, toinen osallistui kuluihin pyytämättä, sitten aina silloin tällöin huomauttaen, lopulta joka kuukausi "laskulla" ja lopulta tuli ero, koska en halunnut maksaa toisen elämistä. Koko tämän ajan Herra kyllä käytti kaikkea omaisuuttani kuin omaansa; paritaloa, mökkiä ja asuntovaunua, mutta ei itse tuonut talouteemme mitään. Ei edes omia huonekaluja. Ai niin, oli sillä vaatteet ja hammasharja.
Lähti sitten tappelulla ja tuulen huuhtomalla p***llä ja sen hammasharjan laitoin roskiin.
Menkää naimisiin, niin avio-oikeusasiat järjestyvät lain mukaan. Saatte turvan sekä leskeyden että avioeron varalle, ja siitä myös seuraa etei tarvitse pitää niin tarkkaa lukua rahankäytöstä. Joka tapauksessa tulojen mukaan kertyvä yhteinen tili on hyvä olla, vaikka kummallakin olisi myös omat rahat.
Ei naimisiin.
Minusta tuo suunnitelma kuulostaa ihan järkevältä ja se on vain fiksua, että miettii raha- ja asunto- ja testamenttiasiat ym. kuntoon, koska niistä on sitten hankala lähteä keskustelemaan asiallisesti, jos ero tulisikin. Itsekin asun mieheni kanssa avoliitossa, olemme lapsettomia ja meillä on oma asunto 50/50. Teimme testamentin omaisuudestamme, jotta ongelmilta vältyttäisiin lähinnä kuoleman tapauksessa, erotilanteessahan kaikki menisivät 50/50. Liian moni jättää ajattelematta näitä asioita.
Jos ei mennä naimisiin, on syytä tehdä samat taloudelliset sopimukset tai testamentti paperille keskenään. Katsokaa mallia avioliittolain pykälistä Siihen on mietitty huolella ja vuosikymmenien kokemuksella talouden turvaaminen oikeudenmukaisesti erossa tai kuolemantapauksessa. Toisaalta,,, saman saa helpommin yksinkertaisella vihkitoimituksella.
[QUOTE]kaukana, kun haluan ennen yhteenmuuttoa sopia paperilla (lakimiehen avulla) omaisuus- ja raha-asioista. Aloinkin eilen illalla miettiä[/QUOTE]
[b]Aijaa[/b]
[QUOTE]kaukana, kun haluan ennen yhteenmuuttoa sopia paperilla (lakimiehen avulla) omaisuus- ja raha-asioista. Aloinkin eilen illalla miettiä[/QUOTE]
Kukin taaplaa tyylillään. Minua aina on askarruttanut, kun ihmiset muuttavat yhteen avoliitoon, mutta eivät mitenkään annakoi, mitä tapahtuu, jos ero tulee, millä tavalla tahansa. Lopuksi se tulee kuitenkin, kun ikä päättyy.
Jos kuolema korjaa puolison , voi omaisuuden perijöitä ilmaantua kuin tyhjästä.
Tai kun ero tulee, on toisen helppo myydä omistamansa asunto ja avoeropuoliso onkin kadulla!
Lapsien asema voi olla turvaton, jos mies ei ole heitä tunnustanut, vaan ovat äidin nimissä.
Miten asuntolainat, yhteiset hankinnat, autot ja muu omaisuus!
Aiheellista on tehdä tarkka sopimus, koska ei halua virallistaa liittoaan maistraatissa.
Yritin minäkin avoliittoa aikoinani.
Yhteistä tiliä meilläkin harrastettiin aluksi, kunnes huomasin, että toinen osapuoli oli ymmärtänyt asian siten, että minä panen tilille satasen ja hän nostaa tililtä satasen.
Summat presiis samat, mikäs mättää? Jaksatkin riidellä rahasta!