Tässä sitä ollaan, maanantai-ilta ja ranteissa kipu satuttamisesta fyysisesti. Sydämeen sattuu henkisesti ja ahdistus lapsen kuulemasta riidasta satuttaa kaikkein eniten. Miten pöllö voi ihminen olla, kun rakastuu juoppoon luuseriin. Miksi kummassa silmät aukeavat vasta, kun pahaa tapahtuu. Miten enää voi luottaa yhteenkään ihmiseen, kun rakas on romuttanut koko maailman. Tuntuu, että olen heikko tällä hetkellä, mutta toivottavasti huomenna elämäni vahvemmassa kunnossa ja saan haettua avioero paperit. Ja toivoa, että kerran ne pilvilinnat vielä uudelleen löytyy......
Kadonneet pilvilinnat
Kyynelvirta
7426
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
voimaa ja hirveesti onnee sulle!!!
Hyvää vahvempaa tätä päivää Sinulle ja hae ihmeessä ne eropaperit vaikka kuinka sattuisi. Fyysinen väkivalta luisuu kuitenkin pikku hiljaa käsistä aina vaan pahemmaksi. On meitä kunnon Naista kunnioittavia juopottomia Miehiäkin vielä tässä maassa olemassa. :-)
Joskus joutuu myöntämään, että on rakastunut toisen ihmisen elämäntapaan, mennään lujaa nauretaan, mitään vastuuta ei ole, et todellakaan ihmiseen vaan tuohon riettauteen. Se kuuluu kasvamiseen, mutta siitä ei voi rakentaa mitään perhe-elämää.
Joten nyt joudut tekemään sen yyden kasvun kohdan, jossa jätät pois nuoren kasvuvaiheen elämän ja erotat itsesi vastuulliseen aikuisen ihmisen elämään. Kumppanisi ei täytä siihen kasvaneen, joten lähde itse pois ja etsi se elämä, jossa tunnet olevasi turvallisesa paikassa ja viihdyt, siihen ei välttämättä tarvita ketään uutta miestä, laita koti jossa on hyvä olla.
Onne matkaan nimimerkki.
Kiitos että rohkenit kirjoittaa, sillä kirjoituksesi on niin totta. Rakastutaan toisen elämäntapaan, juuri tuohon lujaan mnemineen, nauruun ja ehkä siihenkin, että päästään seurapiireihin.
On todella kasvun paikka, sillä tuo elämä ei ole oikeaa elämää, se ei voi jatkua päivästä toiseen.
kyllä se olo helpottuu eron myötä ja voit taas elää onnellisena itsesi ja lapsesi kanssa. Itsekin koin ensin eron tuskan ja lopulta olen kuitenkin ollut onnellisempi kuin koskaan ennen nyt eron jälkeen.
Ihanaa kuulla, että olet nyt onnellinen! Miten pitkään sinulla meni surressa, ennen parempaa, onnellisempaa aikaa? Itse olen nyt niin vaikeassa, ahdistavassa, surullisessa tilanteessa..tuntuu, että sydän on aivan rikki. Avioero tulossa ja mieheni sitä haluaa. En tiedä, miten jaksan eteenpäin, vai jaksanko?
Pidä päätöksestä kiinni. Nukutun yön jälkeen voi pian mieli muuttua, mutta muista noita tilanteita tulee lisää ja pahempia.Lähde pois tuosta suhteesta, et voi miestäsi parantaa. itse jäin ja uskoin selitelyt, sain selkääni ja turpaani kymmenen vuotta ja siinä meni viinat ja pilleririippuvuudet. Nyt seitsemän lapsen ja 24 vuoden jälkeen ero, kovilleottaa, mutta ei tarvi pelätä eikä hissutella. Rahasta on tiukkaa, mutta se menee minun ja lasten tarpeisiin, eikä ukon kurkusta alas. Voimia ja tahdon lujuutta, hae apua ja pysy lujana.