Kuinka jaksaa avioliittoa kun kaikki tunteet ovat kuolleet toista kohtaan. Olen yrittänyt sinnitellä tämän monta vuotta, mutta vaikealta se tuntuu. Vaimokaan ei tunne ainakaan rakkautta enää minua kohtaan. Miten siis jaksaa kun tunteet ovat kuolleet...onko kohtalotovereita?
Kuinka jaksaa
JariTre40
7242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miksi ihmeessä sitten jatkatte yhdessäoloa??? Eikö olisi parempaa erota??? Ei kai huonossa kuolleessa liitossa mikään pakko ole olla.
Ymmärrän että tutun ja turvallisen 'pohjan' menetys hirvittää... Mutta mikä on niin tärkeä syy jatkaa tuollaista elämää ja liittoa? Jos kuolet tänään, oletko tyytäväinen että elit oman näköisesti elämän?
Ehkä vielä saatte rohkeutta erota ja aloittaa uudet elämät....
Minä olisin voinut kirjoittaa tuon myös.
Meillä olen minä joka ajatellut eroa jo monta vuotta. Toteuttamaan vaan en ole kyennyt, syytä siihen en osaa sanoa. Kenties läheisriippuvainen.
Tietysti lapset on se syy koska ilman heitä olisin jo mennyt.
Tiedän, miltä tuntuu elää rakkaudettomuudessa. Ei se silti kannata kun silloin ei saa elämältä sitä, mitä se parhaimmillaan tarjoaa. Olemme täällä tälläisenään vain kerran. Elämän täytyy olla muutakin kuin jatkuvia velvollisuuksia toisia kohtaan.
Ajattele, mikä sinulle on tärkeää ja mistä nautit?
Olisi mukava kirjoitella kanssasi lisää tästä aiheesta kun samanlainen ongelma. onko sinulla sähköpostiosoitetta?
Hetkinen! Kaikki kuollut, ei todellakaan ole, sinä olet vain itse tyhjillä.
Nyt on tärkeintä, että lähdet etsimään omaatuntoasia, itsetuntoasi. Luultavasti olet päässäsi rakantanut jonkinlaisen unelmakuvion elämästä, haaveilet, kun näistä päästät ajatuksesi irti ja ajattelet tätä hetkeä ja sitä, mitä voisit esimerkiksi tehdä kodissasi, jokin asia varmasyti miellyttää, tia vain leikkiä lastesi kanssa, kuunnelle heitä, katso vaikka heistä valokuvia pienenä, katso kuvia joissa hymyilet.
Yleensä hymyilevä ihminen on onnellinen, joskatin syystä olet hymysi kadottanut ja alkanut pyrkyriksi, kun sen lopetat.
Kun sisällesi virtaa jälleen tunne, että täällähän on hyvä olla, tuo kumppanihan on ihana, kun palaatte siihen hetkeen, mikä teidät aikanaan yhteen veti.
Älä tee sitä virhettä, että eroat tilanteessa, jossa itse olet hukannut omantuntosi ja itsetuntosi, kun rakastat itseäasi osaat varmasti rakastaa perhettäsi.
Kun luovut edes osasta menoistasi ja jätät aikaa kotiin, et kuuntele kavereiden ohjeita, vaan kuuntelet puolisoasi ja lapsiasi, tunnet kuinka tulet ehjemmäksi.
Löydät oman sydänmagneettisi. Tiedät paikkasi.
Ihminen lisää kodin ulkopuolisia menojaan, jos tunneside kumppaniin on kuollut. Suorastaan itsemurhaa tuollainen ehdotus, että kun paljon kärsit, luovu menoista ja jää kotiin kärsimään vielä enemmän.
Juuri sen takia avioero on usein erittäin välttämätön, ettei ihminen osoita edes itselleen rakkautta jäämällä kärsimään ja kitumaan liittoonsa. Toisen rinnalla kärsivästä, apaattisesta ihmisestä ei ole iloa itselle eikä kenellekään. Vaikuttaa myös työelämää heikentävästi. Itsetunto kasvaa vain kun tietää mitä tahtoo ja tarvitsee - tekee jotain sen eteen eikä jää paikoilleen ihmettelemään.
Puolisoilla sanoisin: päästäkää irti, kun on sen aika. Kunnon sotamies tietää milloin antautua. Jos puoliso antautuu ennen teitä, niin edelleen - päästäkää irti.
mie elin pitkään vaan siinä tutussa ja turvallisessa. milloin mitenkin keksin itselleni ns. "tekosyitä" jäädä: lapsi, talous, seksi yms. mutta eräänä päivänä mitta tuli täyteen enkä kadu. kun uskalsin sen kynnyksen yli kävellä, on toisien päätöksien teko myös helpompaa. kun tietää mitä haluaa. totuushan on se, että vain sinä voit tehdä itsesi onnelliseksi, ei kukaan muu tee sitä sinun puolesta.