Ruokaa rakkaalle?

se on keskusteltava asia. Toisenkaan ei kannata odottaa koko päivää nälissäään ja sitten kerralla syödä hirveä määrä väsyneenä illalla, kun se ruoka-aika olisi pitänyt olla jo monta kertaa pienempiä annoksia tunteja sitten. Ei sillä jaksa oikein.

Voisitteko yhdessä innostua ruoanlaitosta. Tehdä kerralla isoja määriä pakastimeen. Lisäksi harva on ollut hyvä ruoanlaittaja suhteeseen mennessä. Se taito kehittyy tekemällä.

Toisaalta ruoan kanssa voi olla myös allergioita, erilaisia ruokavaliojuttuja ja muuta, että pitäisi olla monenlaiset ruoat. keskustelkaa ja sovitelkaa paras tyyli. Lisäksi kyllähän hän ilmeisesti syö nytkin jollain idealla, joten ota siitä selvää.

Toinen vaihtoehto voisi olla se, että tässä vaiheessa et stressaisi tilannetta, tuskin mies syömättä jää ja voi hänelläkin olla joku kotityö, josta ei pidä.

Vaikka kaikista ihanin yllätyshän se tietysti olisi, jos edes vaatimattoman ruoan tekisi, oli se sitten vähemmänkin hyvää. Ihana ajatus ja vielä suloisempi, jos toinen ei oikein osaa laittaa ruokaa, vaan on etsinyt ohjeenkin sitä varten.

Tiedän pariskunnan, jossa mies säännöllisesti teki ruokavuorollaan paakkuista pohjaanpalanutta kastiketta, hän teki parhaansa. Toinen oli otettu siitä kastikkeesta, se oli kovan työn tulos, lopulta mies sai vapautuksen kastikkeenteosta yhteisestä sopimuksesta, vaikka ei voi yrityksen puutteesta syyttää.

Tee kuten miehet: teeskentele ettet osaa. Pian mies sanoo itse, että ei tarvitse kokata ( koska ruoka on niin pahaa).

Noh... jos lähet siitä että et ole menossa ihan mistä syystä vaan töihin lähiaikoina etkä rupea laittamaan ruokaakaan, kysy jos miehelle on ok valmisruuat, pitas, burgerit sun muut ja kestääkö kukkaro jos elättää sutkin sillä tavalla etkä saa enää tukia jos muutat miehen kanssa yhteen. Valmisruuat ovat epäterveellisiä ja ruuanlaitto on yllättävän helppoa... kokeile apukokkina oloa tai siivoa keittiö ja säilö ruuat jne kun mies tekee ruokaa ja tee sitten jotain muita kotitöitä? Itse olisin työssäkäyvänä miehenä ihan tyytyväinen jos ei tarvitsisi siivota niin usein. Jotain tasapuolisuutta olisi mun mielestä hyvä kuitenkin hakea, molemmilla parempi omatunto ja raskaampaa päivää tekevä osapuoli jaksaa paremmin.

Niinkun tossa aikasemmin mainittiin, ruuanlaittotaito syntyy tekemällä, varsinkin paistohommat ja ilman reseptiä tekemiset. Uuniruokia on muuten aika vaikea pilata. Kaikki lähtee siitä että osaa olla tyytyväinen tuotoksiinsa. Olen kokkaillut pienestä asti ja teen lähes aina huonompaa lopputulosta kun mihin kyvyt riittäisi. Ei tarvi valehdella itselleen, mutta että osaa nauttia siitäkin ruuasta.

Olen myös nainen ja huono ruoanlaittaja. Ei ole ollut koskaan ketään, jolle olisi tarvinnut laittaa ja itselle en ole viitsinyt. Olen pohtinut samaa asiaa, että miten sitten jos asuisin jonkun miehen kanssa ja haluaisin tietysti laittaa hyvää ja terveellistä ruokaa. Varmasti sitä oppii kokkailemaan. Ohje vaan käteen ja siitä se lähtee. Ensin varmaan jotain yksinkertaista perusruokaa ja sitten kun taidot karttuvat, voi siirtyä vaativampiin.

Ja toisaalta pieleen mennyt ruoka on kyllä tuonut monet naurut. Ei ruoka ole niin vakava asia. Harvoin mikään niin piloille menee, ettei sitä voi syödä.

Että silmäpeliä olette pitäneet ja nyt jo mietit yhteiselämää hänen kanssaan?