Olen nyt kolmekymppisenä alkanut silloin tällöin ottamaan alkoholia (kaljaa) ja se tekee minusta semmosen, et pikkuasiatkin naurattaa ja sit tekee mieli kuunnella musiikkia ja tanssia. En tiedä mitä sit tapahtus, jos jois niin ettei muistais enää mitään.
Mietin vaan, kun entinen poikakaveri joi, niin siitä seuras aina katastrofi toisensa jälkeen. Siitä tuli silloin vainoharhainen ja agressiivinen, hakemalla haki tappelua...
Onneks lopetti sit juomisen.
Mietin vaan, kun entinen poikakaveri joi, niin siitä seuras aina katastrofi toisensa jälkeen. Siitä tuli silloin vainoharhainen ja agressiivinen, hakemalla haki tappelua...
Onneks lopetti sit juomisen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
1 alkoholiannos -> olen rennomman tai väsyneemmän oloinen
3 alkoholiannosta -> olen hilpeä
5 alkoholiannosta -> alan riehaantua
7 alkoholiannosta -> mopo lähtee hanskasta, unohdan realiteetit, huomisen päivän ohjelman jne. ja haluan vain juoda lisää ja juhlia
10 alkoholiannosta -> sekavuus lisääntyy, mutta hauskuus ei
PROVO!! Elkää vastatko! miehen tekemä aloitus! Saman tyylisiä aloituksia tältä palstalta löytyy!!
En oo provo, enkä mies. Sori jos kysymys ei miellyttänyt... :(
TROLLI!! Vastatkaa ihmeessä idiootille, samanlaisia pölvästejä tältä palstalta löytyy!!
Tulee oltua suorapuheisempi kuin selvinpäin.
Aloin juomaan vasta kolmekymppisenä. Se tarkoittaa 1 alkoholiannosta muutaman kerran kuukaudessa. Minusta tulee yhden annoksenkin jälkeen jo flegmaattisempi ja hilpeä. Enempää en juo, koska en pidä humalatilasta. Haluan pitää kontrollissa itseni ja se kertoo luonteestani aika paljon.
Riippuu hieman humalatilasta. Jossain vaiheessa iltaa alan olemaan ärsyttävä jankkaaja. Sammumispisteeseen en ikinä itseäni juo.
En ymmärrä joidenkin miesten (ja varmaan naistenkin) känniuhoamista, että mihin se oikein perustuu. Samat tyypit on usein ihan erilaisia selvinpäin.
En ikinä juo humaltuakseni. Pari-kolme annosta riittää ihan hyvin ja olen silloin seurallisempi, avoimempi ja iloisempi, kuin muutoin.
seurassa ahdistuneempi ja varovaisempi. yksin rennompi.
Muutaman kaljan jälkeen olen hyväntuulinen ja seurallinen, 7 kaljan jälkeen olen egomaaninen show-mies.
Nykyisin alkoholi ei saa enää minuun juurikaan vaihtia. Tissuttelusta tulee jotenkin tukkoinen ja väsynyt olo. Jos otan nopeaan tahtiin tiukkaa viinaa niin saatan kuitenkin piristyä.
Sama mulla. Mitähän on tapahtunut? Ollaanko me liian vanhoja?
Yleensä ottamiseni "vähän" karkaa käsistä. Olen todella puhelias. Haluan tehdä kaikkea yhtäaikaa. Menen helposti puhelemaan kaikille ihmisille, jotka näyttävät hauskoilta (miehille ja naisille). Saatan jopa tanssia, mitä en koskaan tee selvänä tai lievässä humalassa. Lopulta olen todennäköisesti nolannut itseni jotenkin ja ainakin seuraavat puoli vuotta joudun kyräilemään ja pakoilemaan muutamia ihmisiä, koska olen oikeasti sanonut tai tehnyt jotain todella kummallista ja liian outoa tai avautunut liikaa. Tällä hetkellä minulla on ainakin kolme henkilöä, joita yritän vältellä. Nykyisin otankin mielummin ihan vain yksin kotona...
Olen nuori nainen. Arjessa hyvin epäsosiaalinen. Täydellinen vastakohta känniselle minälleni. Joskus ottaminen pelottaa, koska tuntuu siltä että muutun joksikin ihan toiseksi ihmiseksi.
Ja niin, kyllä, on vaan pakko ottaa. Elämä on rankkaa ja viinasta en luovu.
Kovassa humalassa olen todella flegmaattinen. Pienessä sievässä vieläkin puheliaampi kuin normaalisti.
Pääsääntöisesti humaltumiseni noudattaa Sillitroolin kirjaamaa säännöstöä. Vähän fiiliksistä riippuen tulen entistä flegmaattisemmaksi, mutta useammin muutun aavistuksen verran sosiaalisemmaksi, ja riittävästi humalluttuani pystyn siirtymään pois mukavuusalueeltani sen verran, että laulan jossain karaokessa (ja häpeän syvästi jälkeenpäin). Kuitenkaan niin paljoa ulospäinsuuntautuneemmaksi ja rohkeammaksi en muutu, että naiset sen huomioisivat, tai viitsisin edes lähestyä (koska toisaalta pysyn ATM-roolissani, jonka varjopuoliin vain suhtaudun naureskellen, enkä vakavasti niin kuin selvinpäin).
olen aivan eri ihminen. moni sitten ihmettelee missä se mies jonka baarissa tapasi
Ei mitään vaikutusta. Mutta jos liikaa menee niin myrkytys seuraa. Palaudun kuitenkin nopeasti; 24-vuotiaana join parina yönä niin että romahdin lattialle ja oksentelin paljon enkä päässyt nousemaan ylös vähään aikaan. Tuntui että kuolisin mutta saman vuorokauden aamuna sitten nostelin painoja ja venyttelin.
Riippuu siitä mitä juo, ja kuinka paljon. Mun 25 vuoden juomishistoriaani mahtuu monenlaista humalaa. Sellaisiakin mitä ei halua muistaa, ja toisaalta sellaisia mitä ei oikeasti muista, ainakaan kaikkea.
Nykyään paras kohta humaltumisessa on se, kun on juonut vaikka pari lasia punkkua tai skumppaa. Vähempi väsyttää kuten myös jos juon liikaa. Nuorena oli puhelias ja iloinen humalassa, nykyään ei välttämättä edes huomaa vaikka olisin enemmänkin ottanut. Paitsi jos juon enemmän väkeviä.
En ole koskaan ollut humalassa. En siis tiedä. En silti ole absolutisti, mutta juon hyvin maltillisesti. Viimeksi otin muutama vuosi sitten.
kova vinkumaan.
Selvänä symppis.
Humalassa huippujätkä.
Tätä on muistaakseni kysytty ennenkin... mut joo kännissä olen puheliaampi ja flirttaileva tyyppi. Tietty aika hankala itte kertoa, mutta onhan nuo naiset tykännyt vaikka oon ollut huppelissa... eli vissiin ihan hyvää käytöstä, näin vois sanoo.