Avo ja avioliittoa takana 20v, lapsia asuu vielä kotona. Tunteet on kuolleet jo vuosia sitten mutta olen yrittänyt sinnitellä suhteessa...nyt ei enää jaksaisi, mutta asialle ei myöskään jaksaisi tehdä mitään!
Mies käyttää häikäilemättä parempaa tulotasoaan hyväksi ja kiristää/uhkailee aina milloin milläkin...viimeeksi hän käski minun hoitaa lapsen fysioterapialaskut koska hänelle ei lapset puhu ystävällisesti... tätä tarinaa voisi jatkaa pitkäänkin, jos ei asiat mene hänen mielensä mukaan, hän riehuu, haukkuu, arvostelee...olen yrittänyt kysyä miten mun pitäisi käyttäytyä että hän olisi tyytyväinen...no sellaista asiaa ei ole, koska mitä enemmän myötäilen sitä enemmän hän vaatii...
Olen vuosien varrella varmasti tehnyt itsekin paljon väärin, mutta en mielestäni kuitenkaan ansaitse kaikkea sitä p...a joka niskaani tulee, nykyisin jo lähes päivittäin!
Nyt on pakko tehdä asialle jotain...
Ongelma on vaan se että kotimme on myös työpaikkani (olen perhepäivähoitaja), minulla on maksuhäiriömerkintä (joka vanhenee vasta parin vuoden päästä) ja 4 lasta joiden olisi kiva saada käydä koulunsa samassa paikassa...tuloni ovat tosi pienet...ja paikkakunnallamme on tosi vähän vuokra-asuntoja
tiedän saavani kyllä elatusapua...mutta silti vuokranmaksu (tai saanko ylipäätänsä vuokra-asuntoa tuon maksuhäiriön johdosta) ja lasten jatkokoulutukset nielevät rahaa...
mitä teen...tai mistä voisi kysyä apua kun tuntuu että omat voimat ei riitä näiden yksityisasioiden hoitoon (rakastan työtäni, liikumme luonnossa, hassuttelemme, leikimme ,puuhailemme kaikkea mukavaa päivisin ja onnistun vielä toistaiseksi pitämään "työaikana" itseni kasassa...) mutta kuinka kauan tämä onnistuu?!
Mies käyttää häikäilemättä parempaa tulotasoaan hyväksi ja kiristää/uhkailee aina milloin milläkin...viimeeksi hän käski minun hoitaa lapsen fysioterapialaskut koska hänelle ei lapset puhu ystävällisesti... tätä tarinaa voisi jatkaa pitkäänkin, jos ei asiat mene hänen mielensä mukaan, hän riehuu, haukkuu, arvostelee...olen yrittänyt kysyä miten mun pitäisi käyttäytyä että hän olisi tyytyväinen...no sellaista asiaa ei ole, koska mitä enemmän myötäilen sitä enemmän hän vaatii...
Olen vuosien varrella varmasti tehnyt itsekin paljon väärin, mutta en mielestäni kuitenkaan ansaitse kaikkea sitä p...a joka niskaani tulee, nykyisin jo lähes päivittäin!
Nyt on pakko tehdä asialle jotain...
Ongelma on vaan se että kotimme on myös työpaikkani (olen perhepäivähoitaja), minulla on maksuhäiriömerkintä (joka vanhenee vasta parin vuoden päästä) ja 4 lasta joiden olisi kiva saada käydä koulunsa samassa paikassa...tuloni ovat tosi pienet...ja paikkakunnallamme on tosi vähän vuokra-asuntoja
tiedän saavani kyllä elatusapua...mutta silti vuokranmaksu (tai saanko ylipäätänsä vuokra-asuntoa tuon maksuhäiriön johdosta) ja lasten jatkokoulutukset nielevät rahaa...
mitä teen...tai mistä voisi kysyä apua kun tuntuu että omat voimat ei riitä näiden yksityisasioiden hoitoon (rakastan työtäni, liikumme luonnossa, hassuttelemme, leikimme ,puuhailemme kaikkea mukavaa päivisin ja onnistun vielä toistaiseksi pitämään "työaikana" itseni kasassa...) mutta kuinka kauan tämä onnistuu?!
Vastaukset 3
Vanhimmat
tää tais tulla väärälle palstalle :) näkyi avoerot olevan tuolla toisella osastolla!
Muista, että sulle kuuluu puolet omaisuudesta kun eroatte, ellei ole sitä rajoittavaa avioehtoa? Siinä on ainakin hetkeksi pesämunaa uutta elämää varten? Ja vaikka te eroaisitte, ei miehesi elatusvelvollisuus alaikäisistä lapsista häviä mihinkään, joten sitä kautta pitäisi lasten asiatkin taloudellisesta näkökulmasta helpottua.
Tässä tapauksessa, kun kotisi on samalla työpaikkasi kunnallisena perhepäivähoitajana, asumuseron tulee mielestäni juridisesti mennä niin, että voit toistaiseksi asua talossanne (?) jotta voi hoitaa työsi. Mene kiltti oikeusaputoimistoon hakemaan oikeaa tietoa oikeuksistasi ja miten juuri tässä tapauksessa pitää toimia. Varmaan kannattaa kaikinpuolin se ero tosiaan tehdä mahdollisimman pian, silloin mies on velvoitettu maksamaan elatusmaksuja omistaan ja saat lapsilisät hieman korotettuna kait. Nyt ei saa jäädä rahasta tai rahattomuudesta tämä homma kiinni, jos olet pakotettu muuttamaan, sosiaalipuoli hoitaa sinulle asunnon aivan varmasti, niin se tekee muillekin ja varsinkin maksuhäiriöisille/vähävaraisille.
Eroa niin pian kuin mahdollista, ja pidä puolesi miehen suhteen, lasten tähden et voi vain nyykähtää ylivoimaisen taakan alle. Apua saat kun uskallat avata suusi esim. seurakunnasta, neuvolan kautta (neuvolapsykologi olisi hyvä juttukumppani omien ajatustesi selkiytymiseksi) ja vaikkapa pariterapiasta?