Olen ollut sinkkuna nyt jo pidempään, osittain omasta valinnasta ja osittain minusta riippumattomista syistä. Se tuttuakin tutumpi tarina, kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Ne joista kiinnostun ja tykästyn eivät piittaa minusta tuon taivaallistakaan ja ne jotka ovat minuun taas tykästyneet eivät valitettavasti ole herättäneet minussa samoja tunteita vaikka olisin niin välillä toivonutkin. Se johtuuko tämä siitä, että tavoittelisin jotenkin yli oman "tasoisiani" miehiä vai onko kyseessä vain sattuma ja huono tuuri on tässä nyt sivuseikka, sillä omia tunteitaan ei pysty pakottamaan olipa niin tai näin.
Pitkään sinkkuna oleminen on johtanut yksinäisyyteen. Kaipaisi kumppania, rakkautta ja läheisyyttä, ihmistä jonka kanssa jakaa asiansa, niin ilon aiheet kuin surut ja huoletkin. Ystäväpiiri on kaventunut pikkuhiljaa, kun ystävät ovat vakiintuneet parisuhteisiin. Heihin yhteydenpito hiipunut osittain omasta ja osittain heistä johtuen. Perheelliset ja parisuhteelliset alkavat liikkua eri ympyröissä ja heidän seurassaan ollessaankin tuntee itsensä herkästi kolmanneksi pyöräksi tai jotenkin ulkopuoliseksi. Tämä johtanut entistä suurempaan yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteeseen. Tunnen itseni vain sivustaseuraajaksi muiden elämissä ja ettei minulla ole tarpeeksi mielenkiintoinen elämä, että se ketään kiinnostaisi.
Mitä syvemmin olen tuntenut itseni yksinäiseksi, sitä voimakkaammin olen alkanut tuntemaan masennusta. Mitään diagnoosia siitä minulla ei ole, mutta en epäile etteikö sellainen tulisi, jos lääkäriin menisin asiasta puhumaan. En kuitenkaan usko, että lääkkeillä luonnollisten tunteiden turruttaminen auttaisi tilannettani, pikemminkin ehkä päinvastoin. Masentuneisuus on kuitenkin ongelma, joka pahentaa entisestään yksinäisyyttäni ja karkottaa ne viimeisetkin ystävät ja varmistaa sinkkuna pysymisenkin. Positiivisena pysyminen on päivä päivältä työläämpää ja huomaan teeskenteleväni iloista vähien ystävieni seurassa, koska kukaan ei jaksa jatkuvasti negatiivista ja allapäin olevaa ihmistä. Vaikeaa kuitenkaan löytää mistään positiivista, kun elämä kuluu yksin vailla ihmisiä, jotka välittäisivät ja joiden kanssa jakaa asioita. Masentuneisuus aiheuttaa sitä, että vetäydyn muista ihmisistä ja vastaavasti osa ihmisistä alkaa minua välttelemäänkin. Karkotan ihmisiä sekä tietoisesti, että tahtomattani. Negatiiviset puolet luonteessani voimistuvat, kun ei oman jaksamisensa kanssa kamppaillessa kykene ottamaan muita enää samanlailla huomioon ja toisaalta itse ottaa pahalla asioita, joita toinen ei ehkä niin pahalla tarkoittanutkaan ja loukkaantuu herkemmin.
Olen yrittänyt asian tiedostettuani muuttaa omaa käytöstäni, mutta se johtanut lähinnä siihen, että teeskentelen sitten suurimman osan aikaa harvoille ystävilleni ja erkaannun heistä henkisesti entistä enemmän, kun koen etten todellista minääni ja arkeani voi heidän kanssaan jakaa. Yliherkkyyden loukkaantumiselle tiedostaminen johtanut siihen, että peittelen viimeiseen asti mielipahaani, jos sellaista tunnen ja siedän sitten taas liikaakin muilta, kunnes malja lopulta vuotaa yli ja sanon sitten turhankin pahasti tai jyrkästi. Tällä tavoin polttaa sitten sellaisiakin siltoja takanaan, joita ei tahtoisi.
Sinkkuus pitempään jatkuttuaan johtanut siis yksinäisyyteen, yksinäisyys masennukseen ja masennus entistä suurempaan yksinäisyyteen ja varmistaa sen, että pysynkin sinkkuna. Ikää tullessa enemmän tilanne vain vaikeutuu ja edes uusien ystävien saaminen vaikeutuu puhumattakaan kumppanin saamisesta ja tämä viheliäinen kehä missä huomaan olevani ei suinkaan auta asiaa.
Kaikenlaiset juhlapyhät erityisen ahdistavia ja pelkäänkin jo tulevaa joulua ja entisestään korostuneempaa yksinäisyyttäni. Pelkään jopa sitä, kun ihmiset kertoilevat toisilleen saamistaan lahjoista, että he kysyvät minulta asiaa. En halua pilata kenenkään iloa kertomalla, etten todennäköisesti ole saanut ainuttakaan lahjaa, mutta valehtelu ja saatujen lahjojen keksiminenkin säälittävää. Netti sekä auttaa, että pahentaa tilannetta. Ilman nettiä jäisi vielä enemmän aikaa miettiä omaa yksinäisyyttään ja netin kautta saa sentään jotain kontaktia muihin ihmisiin, mutta toisaalta olen huomannut, että esim. tälläkin palstalla paljon viljellyt ilkeydet taas pahentavat entisestään kurjaa oloani ja toivottomuuden tunnetta.
Kysyisinkin nyt teiltä muilta sinkuilta, että oletteko te kokeneet mitään samaa ja miten te torjutte tai pakoilette yksinäisyyttä ja masentuneisuutta? Mistä te haette sisältöä elämäänne ja mistä saatte voimia jaksaa? Miten selviätte erilaisista juhlapyhistä ja perhejuhlista? Mistä ammennatte tunnetta, että olette arvokkaita ja hyviä omana itsenänne silloin, kun sitä ei kukaan toinen teille osoita? Mistä tarkoitus elämälle, kun kumppania ei löydy ja ystävätkin käyvät olemattomiin? Miten selviydytte läheisyyden kaipuun tunteesta? Mistä saatte voimia pitää huolta itsestänne silloin,kun kaikki tuntuu turhalta ja tyhjältä?
Pitkään sinkkuna oleminen on johtanut yksinäisyyteen. Kaipaisi kumppania, rakkautta ja läheisyyttä, ihmistä jonka kanssa jakaa asiansa, niin ilon aiheet kuin surut ja huoletkin. Ystäväpiiri on kaventunut pikkuhiljaa, kun ystävät ovat vakiintuneet parisuhteisiin. Heihin yhteydenpito hiipunut osittain omasta ja osittain heistä johtuen. Perheelliset ja parisuhteelliset alkavat liikkua eri ympyröissä ja heidän seurassaan ollessaankin tuntee itsensä herkästi kolmanneksi pyöräksi tai jotenkin ulkopuoliseksi. Tämä johtanut entistä suurempaan yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteeseen. Tunnen itseni vain sivustaseuraajaksi muiden elämissä ja ettei minulla ole tarpeeksi mielenkiintoinen elämä, että se ketään kiinnostaisi.
Mitä syvemmin olen tuntenut itseni yksinäiseksi, sitä voimakkaammin olen alkanut tuntemaan masennusta. Mitään diagnoosia siitä minulla ei ole, mutta en epäile etteikö sellainen tulisi, jos lääkäriin menisin asiasta puhumaan. En kuitenkaan usko, että lääkkeillä luonnollisten tunteiden turruttaminen auttaisi tilannettani, pikemminkin ehkä päinvastoin. Masentuneisuus on kuitenkin ongelma, joka pahentaa entisestään yksinäisyyttäni ja karkottaa ne viimeisetkin ystävät ja varmistaa sinkkuna pysymisenkin. Positiivisena pysyminen on päivä päivältä työläämpää ja huomaan teeskenteleväni iloista vähien ystävieni seurassa, koska kukaan ei jaksa jatkuvasti negatiivista ja allapäin olevaa ihmistä. Vaikeaa kuitenkaan löytää mistään positiivista, kun elämä kuluu yksin vailla ihmisiä, jotka välittäisivät ja joiden kanssa jakaa asioita. Masentuneisuus aiheuttaa sitä, että vetäydyn muista ihmisistä ja vastaavasti osa ihmisistä alkaa minua välttelemäänkin. Karkotan ihmisiä sekä tietoisesti, että tahtomattani. Negatiiviset puolet luonteessani voimistuvat, kun ei oman jaksamisensa kanssa kamppaillessa kykene ottamaan muita enää samanlailla huomioon ja toisaalta itse ottaa pahalla asioita, joita toinen ei ehkä niin pahalla tarkoittanutkaan ja loukkaantuu herkemmin.
Olen yrittänyt asian tiedostettuani muuttaa omaa käytöstäni, mutta se johtanut lähinnä siihen, että teeskentelen sitten suurimman osan aikaa harvoille ystävilleni ja erkaannun heistä henkisesti entistä enemmän, kun koen etten todellista minääni ja arkeani voi heidän kanssaan jakaa. Yliherkkyyden loukkaantumiselle tiedostaminen johtanut siihen, että peittelen viimeiseen asti mielipahaani, jos sellaista tunnen ja siedän sitten taas liikaakin muilta, kunnes malja lopulta vuotaa yli ja sanon sitten turhankin pahasti tai jyrkästi. Tällä tavoin polttaa sitten sellaisiakin siltoja takanaan, joita ei tahtoisi.
Sinkkuus pitempään jatkuttuaan johtanut siis yksinäisyyteen, yksinäisyys masennukseen ja masennus entistä suurempaan yksinäisyyteen ja varmistaa sen, että pysynkin sinkkuna. Ikää tullessa enemmän tilanne vain vaikeutuu ja edes uusien ystävien saaminen vaikeutuu puhumattakaan kumppanin saamisesta ja tämä viheliäinen kehä missä huomaan olevani ei suinkaan auta asiaa.
Kaikenlaiset juhlapyhät erityisen ahdistavia ja pelkäänkin jo tulevaa joulua ja entisestään korostuneempaa yksinäisyyttäni. Pelkään jopa sitä, kun ihmiset kertoilevat toisilleen saamistaan lahjoista, että he kysyvät minulta asiaa. En halua pilata kenenkään iloa kertomalla, etten todennäköisesti ole saanut ainuttakaan lahjaa, mutta valehtelu ja saatujen lahjojen keksiminenkin säälittävää. Netti sekä auttaa, että pahentaa tilannetta. Ilman nettiä jäisi vielä enemmän aikaa miettiä omaa yksinäisyyttään ja netin kautta saa sentään jotain kontaktia muihin ihmisiin, mutta toisaalta olen huomannut, että esim. tälläkin palstalla paljon viljellyt ilkeydet taas pahentavat entisestään kurjaa oloani ja toivottomuuden tunnetta.
Kysyisinkin nyt teiltä muilta sinkuilta, että oletteko te kokeneet mitään samaa ja miten te torjutte tai pakoilette yksinäisyyttä ja masentuneisuutta? Mistä te haette sisältöä elämäänne ja mistä saatte voimia jaksaa? Miten selviätte erilaisista juhlapyhistä ja perhejuhlista? Mistä ammennatte tunnetta, että olette arvokkaita ja hyviä omana itsenänne silloin, kun sitä ei kukaan toinen teille osoita? Mistä tarkoitus elämälle, kun kumppania ei löydy ja ystävätkin käyvät olemattomiin? Miten selviydytte läheisyyden kaipuun tunteesta? Mistä saatte voimia pitää huolta itsestänne silloin,kun kaikki tuntuu turhalta ja tyhjältä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hienoa tekstiä!
Minä pidän itseni kunnossa työllä, vapaaehtoistyöllä ja liikunnalla. Vapaaehtoistyö antaa mahdollisuuden tehdä jotain hyödyllistä ja sen kautta tuntea, että olen arvokas. Samalla se tarjoaa samanhenkistä seuraa, ja sitä kautta pitää yllä sellaista sosiaalista kuntoa, joka on tarpeen siinä vaiheessa, kun mahdollinen kumppaniehdokas on näköpiirissä. Sekä työni että vapaaehtoistyöni tarjoavat hyvät mahdollisuudet itseni kehittämiseen, ja ajattelen, että kaikki kehitys tietää paitsi lisää tilaisuuksia päästä edelleen eteenpäin, myös parempia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia lopulta löytää kumppani.
Mutta ei se silti helppoa ole. Haluaisin kovasti, että olisi olemassa se yksi, joka haluaisi minut juuri sellaisena kuin olen...
Ihan ku omasta elämästä... valitettavasti.. Osu ja uppos joka kappale.
Miten te torjutte tai pakoilette yksinäisyyttä ja masentuneisuutta?
- Pakko se on koittaa raahautua paikalle ainakun joku harvoin kaipaa jossain kissanristiäisissä, kiinnosti tai ei. Muuten erakoituu kokonaan neljän seinän sisään.
Mistä te haette sisältöä elämäänne ja mistä saatte voimia jaksaa?
-Urheilu on elämän suola. Töitä joskus nuorempana, muttei pidemmän päälle poistanu masentuneisuutta vaikka alkuun ihan kiva "pakopaikka" yksinäisydestä olikin.
Miten selviätte erilaisista juhlapyhistä ja perhejuhlista?
-Skippaan suosiolla. Onneks nykyään ketään enää kiinnosta, niin tarvi valehella että on tehny jotain oikeesti... Lahjoja en oo saanu jouluna moneen vuoteen eikä kukaan oo kaivannu seuraa uutena vuotena, vappuna tai juhannuksena tms moneen vuoteen. Eihän se yksin kovin kivaa ole, mutta on siihenkin paskaan jo aika tottunu.
Mistä ammennatte tunnetta, että olette arvokkaita ja hyviä omana itsenänne silloin, kun sitä ei kukaan toinen teille osoita
-Onko tuo edes mahdollista?
Mistä tarkoitus elämälle, kun kumppania ei löydy ja ystävätkin käyvät olemattomiin
-Niinpä. Monta vuotta tuntunu että olis mielummin kuollu ku elossa. joku 50 vuotta ois silti vielä jaksettava.
Miten selviydytte läheisyyden kaipuun tunteesta
-Ei siitä kai voi selvitä ku saamalla läheisyyttä. Kurjalta tuntuu joka ilta ku käy nukkumaan ja joka aamu ku herää. Ja suurimman osan ajasta siinä välillä.
Mistä saatte voimia pitää huolta itsestänne silloin,kun kaikki tuntuu turhalta ja tyhjältä?
- Nälkä ajaa jääkaapille
Tekstisi kuulosti aivan omalta elämältäni.
Miten te torjutte tai pakoilette yksinäisyyttä ja masentuneisuutta?
- Tykkään nähdä kolmea hyvää ystävääni. Heidän kanssaan on kiva jutella,mutta en minäkään paljasta heille koko sitä synkkyyttä joka on mielessäni. En halua aina valittaa,eivätkä he voisi edes mitenkään auttaa.
Käyn myös joskus tanssimassa (varattujen) kavereideni kanssa baarissa,piristää nähdä uusia ihmisiä.
Mistä te haette sisältöä elämäänne ja mistä saatte voimia jaksaa?
-Tanssiharrastukseni on pelastus,siellä unohdan hetkeksi kaikki murheet ja nautin.
Yritän myös täyttää aikatauluni kaikella,etten ehtisi murehtia yksin kotona. Kävin eilen katsomassa standup esitystä ja siellä sai kyllä nauraa ja tuli hyvä olo. Opiskelu ja työ vievät myös aikaa.
Välillä ei jaksaisikaan mitään. Joskus olen ajatellut,että tapan itseni ,että ei minun tarvitse enää kauaa rämpiä tässä elämässä. En kuitenkaan koskaan voisi tehdä sitä läheisteni takia joten eteenpäin on mentävä.
Miten selviätte erilaisista juhlapyhistä ja perhejuhlista?
-Asun vielä vanhempien luona,ettei onneksi tarvitse esim. joulua olla yksin. Ja kavereita on myös joiden kanssa juhlitaan.
Mistä ammennatte tunnetta, että olette arvokkaita ja hyviä omana itsenänne silloin, kun sitä ei kukaan toinen teille osoita
-En mistään. Joskus harvoin on päiviä jolloin tunnen itseni hyväksi,mutta lähes aina olen epävarma itsestäni. Niin moni mies ( 2 tärkeää ystävää) on minut lempannut,että itsetuntoni on murusina. Pelkään ihastua,koska kaikki suhteeni menevät kuitenkin aina pieleen.
Mistä tarkoitus elämälle, kun kumppania ei löydy ja ystävätkin käyvät olemattomiin
-En tiedä. Jos elämäntarkoitus olisi antaa ja saada rakkautta niin silloin ei kai olisikaan mitään syytä elää. On kai sillä jokin muukin tarkoitus sitten..
Miten selviydytte läheisyyden kaipuun tunteesta
-Huonosti,mutta tykkään halailla veljeäni kun iskee läheisyydenkaipuu. Vaikka eihän se oikeastaan paranna sitä,kun ei ole miestä. Mutta hätäapuna.
Mistä saatte voimia pitää huolta itsestänne silloin,kun kaikki tuntuu turhalta ja tyhjältä?
Siitä että kun liikun ja syön hyvin niin voin paremmin. Mietin kuitenkin myös tulevaisuuttani.
Olen alkanut juomaan joka ilta, 5-6 olutta.
Miten sulla riittää rahat tuohon?
Sinkkuus-->yksinäisyys-->erilaisuus-->työpaikkasyrjitty-->masennus= täydellinen romahdus, ei enään unelmia tai luottamusta yhteiskuntaan ja ihmisiin.
Toivottavasti löydätte unelmia mihin uskoa ja merkitystä elämään.
Lisäyksenä äskeiseen, pahemmin ei selviytymiskeinoja tällä hetkellä ole, mutta paikata voi hetkellisesti vaikka seuraavalla:
http://www.youtube.com/watch?v=0Xfq3pJqfyM&feature=related
ja puoli pulloa (halpaa) punaviiniä.