Olen n. 30 vuotias nainen. Naimisissa yli 10 vuotta minua vanhemman ulkomaalaisen miehen kanssa. Olen seurustellut vakavasti oikeastaan ainoastaan hänen kanssaan. Yhdessä olemme ollet n 6 vuotta. Alusta asti suhde on ollut myrskyisä. Suutuin liian helposti alussa eikä hänkään kyllä helppo ollut! Noh menimme naimisiin, vaikka kokoajan taustalla oli tunne, että onkohan tämä oikea mies minulle. Silloin kun teimme päätöksen mennä naimisiin, oli suhteessamme parempi vaihe. nyt kadun naimisiin menoa!
Kun tapasimme, mieheni teki todella vähän töitä. Noh hän oli aikaisemmin tienannut hyvin joten rahaa oli elämiseen. Muutimme opiskeluni takia Suomeen ja mieheni on siitä asti ollut työtön, siis 5 vuotta nyt! hän on välissä opiskellut kieltä ja jotain, mutta kokoaika työttömänä on ollut 4 vuotta. Hän puhuu kyllä että haluaisi töitä, mutta teot ei puhu sen puolesta. Itse ei aktiivisesti etsi töitä ja työkkäriin menee vasta "kun siltä tuntuu" Nytkin oli 8 kk pois työkkärin työhausta kun halusi levätä kun suomen kielen kurssi oli niin rankkaa. Ja aina siirsi, että ensi kuussa meen työkkäriin ja ensi kuussa jne jne. minä opiskelin ammatin ja olen töitä tehnyt valmistumisesta asti. Opiskelu aikaan elimme pääsääntöisesti hänen rahoilla, mutta sen jälkeen olen minä maksanut menot.
Arki menee näin: minä käyn töissä ja hoidan kotityöt. Mies laittaa joskus ruokaa ja tiskaa kerran kuussa ja imuroi kerran vuodessa. Minä käyn pääsääntöisesti kaupassa (joskus hän tulee mukaan) kotona hän vain sotkee ja polttaa tupakkaa sekä istuu tietokoneella. Arvostelee minun siivoustani, tiskaustani etc. Mitään kotitöitä ei tee o ma aloitteisesti. Töiden jälkeen kun tulen kotiin, löydän vain hänen sotkut ja tekemättömät työt. Sanoo, että minun täytyy siivota, koska minä tienaan rahat ja siksi olen motivoitunut kotitöihin! Omissa puheissaan hän on niin taitava ja hyvä työssään että häntä vielä rukoillaan töihin (kuka hänen taidoistaan saisi tietää kun ei edes töitä tee?!) Kaikki muut ihmiset ovat paskoja kun häntä eivät ymmärrä ja hänen taitojaan. Välillä sanoo suoraan, että työt ei kiinnosta ja tekeen vain sen mikä on pakko tehdä. Hän on aika säälimätön minua kohtaan. yöllä jos nukun levottomasti hän herättää minut kiroilulla ja haukkuu mua paskaksi ja vaikka miksi kun hänet herätän. (hän jää aamulla nukkumaan kun minä menen töihin!!!)
Mies on aina ollut mustasukkainen. Jos lähdin lenkille koulukaverin kanssa, hän saattoi soittaa ja sanoa, että puhu jotain kaverisi kanssa, että hän kuulee onko se mies vai nainen. Minä alistuin ja hyväksyin tuon käytöksen. Missään emme ikinä käy kun mies haluaa aina olla kotona. Hän ei ole kovinkaan sosiaalinen. Valittaa kyllä kun mitään ei ikinä tapahdu. Minä haluaisin tehdä yhdessä jotain, vaikka käydä lenkillä, mutta hän ei ikinä jaksa lähteä minnekkään.
Riidoissa hän on julma. Hän uhoaa " kosto tulee olemaan hirveä" jos jokin ei mene hänen mieleensä (jos minä vaikka lähden kahvilla käymään kaverin kanssa ja se ei sillä hetkellä hänelle käy) Tai jos en laita ruokaa silloin kun hän haluaa (tuota uhkausta ei kyllä ole vähään aikaan käyttänyt) Minä olen aina syyllinen riitoihin ja riidan lopuksi hän sanoo jonkin ajan kuluttua " okei, annan sulle anteeksi" Mitä vit***! minä olen siis aina väärässä ja hän hyvää hyvyttään antaa minulle anteeksi. Hän sanoo itseään aina paremmaksi kuin mitä minä olen. Hänen maalaiset ovat parempia ja suomalaiset ovat paskoja. Hän on omien sanojensa mukaan aina minun yläpuolella. Tasa-arvoisia emme siis ole hänen mielestään.
Viime keväänä jaoin näitä aisioita netissä tapaamani tyypin kanssa. Hän oli samalla aaltopituudella kanssani ja tykästyin tähän tyyppiin. Tapasimme livenä kerran ja kävimme hiihtämässä ja syömässä. Mitään ei tapahtunut mutta ihastusta oli puolin ja toisin. Olin siinä vaiheessa eroamis pisteessä. Mieheni sai tietää tästä toisesta tyypistä ja olimme eroamassa, mutta jotenkin jäimme yhteen. Nyt puolisen vuotta olen tehnyt lähtöä ja puhunut erosta kun mikään ei muutu. Hän taas ei enää lähde edes etsimään töitä kun ei tiedä erotaanko vai ei. Minä taas en halua jatkaa tuollaisen kanssa kun ei edes etsi töitä. Myös vanhempani ovat huomanneet miten laiska hän on. Sanovat että paremmin voisin ilman häntä.
Hyvät puoletkin hänessä on, mutta jos perus asiat ovat jo ihan pielessä, niin miten jatkaa. Ajattelin aina, että kun menen naimisiin niin en aio erota. Nyt riudun tässä tilanteessa. Haaveilen paremmasta mutta tässä olen ja kärsin. Äitini sanoi että naamastani näkee että en voi hyvin. Erossa pelottaa yksinäisyys ja se mitä toiset sanovat tai ajattelevat. Tyhmää, tiedän, mutta en voi sille mitään. Ero päätöksen jo tehneenä peruutan aina ja toivon että jospa se siitä.. mutta ei se siitä muutu.. että tällainen vuodatus. Olisihan tässä vaikka mitä seikkoja kerrottavana, mutta lyhykäisyydessään näin.
Kun tapasimme, mieheni teki todella vähän töitä. Noh hän oli aikaisemmin tienannut hyvin joten rahaa oli elämiseen. Muutimme opiskeluni takia Suomeen ja mieheni on siitä asti ollut työtön, siis 5 vuotta nyt! hän on välissä opiskellut kieltä ja jotain, mutta kokoaika työttömänä on ollut 4 vuotta. Hän puhuu kyllä että haluaisi töitä, mutta teot ei puhu sen puolesta. Itse ei aktiivisesti etsi töitä ja työkkäriin menee vasta "kun siltä tuntuu" Nytkin oli 8 kk pois työkkärin työhausta kun halusi levätä kun suomen kielen kurssi oli niin rankkaa. Ja aina siirsi, että ensi kuussa meen työkkäriin ja ensi kuussa jne jne. minä opiskelin ammatin ja olen töitä tehnyt valmistumisesta asti. Opiskelu aikaan elimme pääsääntöisesti hänen rahoilla, mutta sen jälkeen olen minä maksanut menot.
Arki menee näin: minä käyn töissä ja hoidan kotityöt. Mies laittaa joskus ruokaa ja tiskaa kerran kuussa ja imuroi kerran vuodessa. Minä käyn pääsääntöisesti kaupassa (joskus hän tulee mukaan) kotona hän vain sotkee ja polttaa tupakkaa sekä istuu tietokoneella. Arvostelee minun siivoustani, tiskaustani etc. Mitään kotitöitä ei tee o ma aloitteisesti. Töiden jälkeen kun tulen kotiin, löydän vain hänen sotkut ja tekemättömät työt. Sanoo, että minun täytyy siivota, koska minä tienaan rahat ja siksi olen motivoitunut kotitöihin! Omissa puheissaan hän on niin taitava ja hyvä työssään että häntä vielä rukoillaan töihin (kuka hänen taidoistaan saisi tietää kun ei edes töitä tee?!) Kaikki muut ihmiset ovat paskoja kun häntä eivät ymmärrä ja hänen taitojaan. Välillä sanoo suoraan, että työt ei kiinnosta ja tekeen vain sen mikä on pakko tehdä. Hän on aika säälimätön minua kohtaan. yöllä jos nukun levottomasti hän herättää minut kiroilulla ja haukkuu mua paskaksi ja vaikka miksi kun hänet herätän. (hän jää aamulla nukkumaan kun minä menen töihin!!!)
Mies on aina ollut mustasukkainen. Jos lähdin lenkille koulukaverin kanssa, hän saattoi soittaa ja sanoa, että puhu jotain kaverisi kanssa, että hän kuulee onko se mies vai nainen. Minä alistuin ja hyväksyin tuon käytöksen. Missään emme ikinä käy kun mies haluaa aina olla kotona. Hän ei ole kovinkaan sosiaalinen. Valittaa kyllä kun mitään ei ikinä tapahdu. Minä haluaisin tehdä yhdessä jotain, vaikka käydä lenkillä, mutta hän ei ikinä jaksa lähteä minnekkään.
Riidoissa hän on julma. Hän uhoaa " kosto tulee olemaan hirveä" jos jokin ei mene hänen mieleensä (jos minä vaikka lähden kahvilla käymään kaverin kanssa ja se ei sillä hetkellä hänelle käy) Tai jos en laita ruokaa silloin kun hän haluaa (tuota uhkausta ei kyllä ole vähään aikaan käyttänyt) Minä olen aina syyllinen riitoihin ja riidan lopuksi hän sanoo jonkin ajan kuluttua " okei, annan sulle anteeksi" Mitä vit***! minä olen siis aina väärässä ja hän hyvää hyvyttään antaa minulle anteeksi. Hän sanoo itseään aina paremmaksi kuin mitä minä olen. Hänen maalaiset ovat parempia ja suomalaiset ovat paskoja. Hän on omien sanojensa mukaan aina minun yläpuolella. Tasa-arvoisia emme siis ole hänen mielestään.
Viime keväänä jaoin näitä aisioita netissä tapaamani tyypin kanssa. Hän oli samalla aaltopituudella kanssani ja tykästyin tähän tyyppiin. Tapasimme livenä kerran ja kävimme hiihtämässä ja syömässä. Mitään ei tapahtunut mutta ihastusta oli puolin ja toisin. Olin siinä vaiheessa eroamis pisteessä. Mieheni sai tietää tästä toisesta tyypistä ja olimme eroamassa, mutta jotenkin jäimme yhteen. Nyt puolisen vuotta olen tehnyt lähtöä ja puhunut erosta kun mikään ei muutu. Hän taas ei enää lähde edes etsimään töitä kun ei tiedä erotaanko vai ei. Minä taas en halua jatkaa tuollaisen kanssa kun ei edes etsi töitä. Myös vanhempani ovat huomanneet miten laiska hän on. Sanovat että paremmin voisin ilman häntä.
Hyvät puoletkin hänessä on, mutta jos perus asiat ovat jo ihan pielessä, niin miten jatkaa. Ajattelin aina, että kun menen naimisiin niin en aio erota. Nyt riudun tässä tilanteessa. Haaveilen paremmasta mutta tässä olen ja kärsin. Äitini sanoi että naamastani näkee että en voi hyvin. Erossa pelottaa yksinäisyys ja se mitä toiset sanovat tai ajattelevat. Tyhmää, tiedän, mutta en voi sille mitään. Ero päätöksen jo tehneenä peruutan aina ja toivon että jospa se siitä.. mutta ei se siitä muutu.. että tällainen vuodatus. Olisihan tässä vaikka mitä seikkoja kerrottavana, mutta lyhykäisyydessään näin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hankkiudu loisijasta eroon!
Lue nyt pari kertaa toi kirjoittamasi läpi ja mieti sitten järjellä, että miksi olet suhteessas.
Sinulla on vain tämä yksi elämä - joten mieti, mitä siltä haluat. Mieti, millaisena näet elämäsi tämän miehen kanssa vuoden, viiden vuoden, kymmenen vuoden kuluttua..?
Varmaankin huomaat, ettei kovin kaksiselta näytä.
Mies ei kohtele sinua ollenkaan rakastavasti, ei kunniota sinua. Pelottelee ja käyttäytyy huonosti. Anteeksi ruma kielenkäyttö - mutta on mielestäni laiska p-aska... Teillä on ollut parempiakin aikoja - mutta voitko oikeasti uskoa siihen, että tilanteenne tuosta paranisi? Että mies oikeasti hankkisi edes sen uhoamansa työpaikan..? Tuskin, koska on huomannut, että kun sinä käyt töissä, noinkin pärjäätte.
Olen itse eronnut, tosin hyvin erilaisesta liitosta kuin missä sinä elät. Totta kai nuo tekijät = mahdollinen yksinäisyys ja muiden ihmisten puheet pelottivat, mutta kun niitä tarkemmin mietti... Eivät painaneet vaakakupissa yhtikäs mitään. Sinulla on ollut jo yksi mukava nettituttavuus - joten siitä tiedät, että ainakin sitä kautta voit saada helpotusta yksinäisyyteesi. Vanhempasi ovat varmasti tukenasi ja se on todella hieno juttu! Muiden ihmisten puheille ei kannata panna painoarvoa - aina jotain puhutaan ja toisten ihmisten asioita on "kiva" vatuloida, jossei itsellä mene kovin hyvin. Sinä olet oman elämäsi tärkein ihminen ja kirjoituksestasi päätelleen olet kaikkea muuta kuin onnellinen tai edes tyytyväinen elämääsi, joten on aika ottaa ratkaiseva askel parempaan.
Talouden kannalta huomioon otettavaa:
Jollei teillä ole avioehtoa, teillä on avio-oikeus kaikkeen toistenne omaisuuteen. Se tarkoittaa, että mikäli eroatte, nettovaranne puolitetaan siten, että varakkaampi osapuoli antaa toiselle omastaan tasinkoa niin paljon että puntit sen jälkeen ovat tasan. Osituksessa otetaan huomioon varallisuustilanne sen päivän mukaisena, jolloin avioerohakemus on toimitettu käräjäoikeuteen.
Avio-oikeus on myös perintönä saatuun omaisuuteen. Jos vanhempasi kuolisi ennen avioerohakemuksen jättämistä, sinun varallisuuteesi laskettaisiin hänen perintönsä (joka katsotaan saaduksi kuolinpäivänä), mikä vastaavasti lisäisi miehen osuutta pesänne jaossa. Tämän vanhemmat voivat kuitenkin estää testamenttiin otettavalla ehdolla, jonka mukaan perillisen aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta sinun heiltä saamaan perintöön.
Jos olette lapseton pari, sinun kuoltuasi miehesi perii sinut. Puolisolla ei ole perintöön lakiosaoikeutta, joten omalla testamentillasi voit määrätä omaisuutesi menevän kuolemasi jälkeen muulle henkilölle kuin miehellesi. Jos teillä on (velaton) omistusasunto, leskellä on siihen (ja asuntoirtaimistoon) elinaikainen hallintaoikeus; tätä oikeutta ei voi testamentilla rajoittaa. Oikeutta ei ole, jos avioeroasia oli vireillä kuoleman ajankohtana.
Noooh, kuule!
Tuollaista paskaahan ne avioliitot on, olit sitten aviksessa suomalaisen tai ulkomaalaisen kanssa..ei mitään eroa.
Tuossa sun äijässä on ainakin se hyvä piirre suomalaisiin aviomiehiin verrattuna, että viihtyy kuitenkin kotona!
Eikä vissiin lyö?
Mun äijä muuttu heti lasten synnyttyä oikeaksi bilehileksi ja akkoja riitti..
Vähän kun uskalsin suuta aukaista, että pitäs asioita päivittää, ovi kävi ja äijä meni ja koteutui joskus aamusta. Joskus löikin.
Että sellaista!
Joten mieti vähän, onko teillä nyt ihan oikeet syyt eroon?
Ettei kävis niin, että tuli heitettyä lapsi pesuveen mukana, meinaan..
Sun ukkos osallistuu kuitenkin keskusteluun, joka kummallisten ajatustensa takia on vain kotikasvatuksen vuoksi kaukana suomalaisesta kasvatuksesta, joten pelisäännöthän teillä pitäisi vain saada kohdilleen?
Suomalainen ukko ei porise kuin seurustelun alussa ja sekin on pelkkää näyttelyä, että saa pimppaa. Kun akka saadaan rengastettua, muuttuu ääni kellossa ja käytös sinkkumiehen tavoille.
Joten menkää te vain johonkin pariterapiaan, vaihtamalla ei anakaan parane...
Ei todellakaan osallistu keskusteluihin. Sanoo vaan, että minä olen hullu jos kerron omista tunteistani. Väkivaltaa ei suhteessamme kuitenkaan ole.
No joka mies sanoo naista hulluksi siinä vaiheessa, kun nainen avaa sanallisen arkkunsa ja alkaa puhua miesten mielestä ihan käsittämättömästä aiheesta, eli tunteista! ;))
Puhuppa sen kanssa jostain ihan muusta ja jätä ne tunteista höpinät sinne Regina-palstoille, miesten kanssa puhutaan asiaa ja annetaan pyllyä! ;))
Lapsia meillä ei ole onneksi. Se on tietysti aina helpompi erotessa. Taas viime yönä sain kuulla olevani mieleltäni hullu kun käänsin kylkeä sängyssä ja hengitin raskaasti tukkoisen nenän takia. Siinä sitten valvoin ja odotin kuunnellen miehen hengitystä, että milloin hän nukkuu, että uskallan kylkeä kääntää. Sairasta!!! Aamulla hän sanoi vain, että ostetaan uusi sänky jossa erilliset patjat. Hän ei kyllä siedä edes peiton kahisevaa ääntä jos käännän kylkeä.
Raha-asiat on sovittu, että miten jaetaan erotessa.
En tosiaan ole tyytyväinen elämääni. Mies on laiska, alistava ja ylimielinen. mitään ei tee kun vasta pakon edessä. Vähän aikaa sitten sanoin haluavani aloittaa kuntosalilla käynnin. Hän sanoi, että aivan hyvin voit jumpata kotonakin. Silloin sanoi viimeksi, että kosto on hirveä jos salille menen. En siis voi harrastaa mitään tai tehdä mitään (etenkään sen nettituttavuuteni jälkeen, kun mieheni sai siitä tietää). Vanhempien luona voin käydä tai parin kaverin, mutta siinä se. Että tulevaisuus tämän miehen kanssa ei tosiaan tunnu hyvältä. Ja jos jo tässä iässä on noin räjähdys herkkä, niin mitä on sitten kun vanhemmaksi tulee. Hän saattaa riehaantua siitä jos pari kertaa pyydän lakanoita vetämään! Hän saattaa huutaa, että älä häiritse, jos sille päälle sattuu. Hän kun tekee jotain todella tärkeää tietokoneella. Tutkiskelee maailman talous asioita tai muuta vastaavaa. Niin kukaanhan hänelle ei tästä "työstä" maksa mitään!
Kaikki aina sanovat, että ei se miestä vaihtamalla parane/sama paska, mutta eri paketissa (en ole kyllä uskaltanut kertonut omasta tilanteestai). EI kai kaikki miehet tuollaisia ole?
En tosiaan näe, että tilanteemme paranisi. En voi enää siirtää päätöstä tulevaan. se on vain pakko tehdä. Ja elämänihän vain helpottuu eron myötä, kun täytyy vain itsestäni pitää huoli, eikä siivota toisen sotkuja ja olla hänen alistettavana.
No niin, sinähän olet jo päätöksen tehnyt!
Siitä vain asuntoja katseleen ja miettiin uutta kalustusta! ;))
Tsemppiä tulevaisuuteen ja voi sitä välillä asua hei ihan yksinkin ja tutustua ensin itseensä..! Pysyy huushollikin siistinä ja tavarat järjestyksessä, nimittäin miehet on kovia sotkeen ja levitteleen tavaroitansa, oli sitten kansalaisuus mikä hyvänsä! ;D
Olisit ajatellut naidessasi mutiaisen.
Sanoo juntti suomalainen! ei kansalaisuudella ole väliä loppupeleissä!
Sitten kun se ukko onkin oikeasti joku Sekopolli II niin käy
"kosto tulee olemaan hirveä" toteen.
Jos on jotainomaiuutta tai rahaa tilillä miin tuhjennät tilit vaikka kuukauttan ennen eropaepreiden täyttöä koska mies ei ole tuonut mitääm rahaa talouteen ja sinä olet elättänyt häntä kokoajan ja jos mies vaatii jotain niin et maksa muten kun oikeuden päätöksellä niin saat pitää omaisuuden ja mies käyttää snia vain hyväkseen ja alistaa ettet saa harrataa mitään ja niin edelleen. Yki tapa on että avioehto ennen eroa ja saa miehsi suostumaan siihen ja sitten rekisteröinti maistraattiin niin sillä selvä. Miehesi ei mene koskaan töihin kun isnä elätät ja maksat hänen elämänsä ja on tottunut siihen.
Ei se miksikään tuosta muutu. Paitsi pahenee vaan. Eroa ajoissa - kokoajan se on vaikeampaa. Viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen ja kolmanteen, vuoteen, vuodesta toiseen...
Miehesi käyttäytyy todella törkeästi sinua kohtaan. En ymmärrä miten olet tuollaisen p***an kanssa.
Erossa ei ole mitään väliä mitä muut sanovat. Ja mitä tuossa olisi muuta sanottavaa kuin "onneksi pääsit eroon siitä laiskasta *********".
Tee ero nopeasti ja olisi hyvä että kerrot erouutisen jossakin julkisella paikalla, ei kotona kahdenkesken. Mies saattaa uhkailla väkivallalla, jos yksikin käsiksikäynti tapahtuu tai pelkäät sellaista kovasti, mene Ensi- ja turvakotien liiton taloon vähäksi aikaa. sieltä käsin järjestät asunnon jne. tai menet jonkun kaverin luo tiölapäisesti. Siis turvaa itsesi ja estä henkinenkin väkivalta. Puhelinnumero salaiseksi jne.
Mikään syy miksi pysyt tuossa liitossa ei ole järkevä, mielestäni.
Väkivaltaa ei tosiaan suhteessamme ole. Enkä usko, että hän ryhtyisi väkivaltaiseksi. On hän itsekkin sanonut välillä, että hän on valmis eroon. Ero tulee olemaaan tutuille/läheisille hänen kotimaassaan järkytys ja pettymys. (Heille eroaminen ei ole vaihtoehto) Mutta eipähän minun tarvitse heihin olla yhteyksissä ja saavat puhua minusta mitä tahtovat! Ärsyttää se silti sisimmässään, että mitä he ajattelevat.
En kyllä itsekkään ymmärrä miksi olen mieheni kanssa jatkanut. Ei ole ollut rohkeutta lähteä. Tuntui hyvältä uskaltaa puhua ongelmistani vanhemmille ja saada kuulla muilta ihmisiltä, että tämä suhde ei ole normaali eikä terve. Enkä aio enää kestää tätä p***aa.
Viestin aloittaja ilmoittelee, että erottiin alkuvuodesta ja elämä maistuu paljon paremmalle. Ihmiset älkää jääkö huonoihin suhteisiin! parempi yksin kuin huonossa parisuhteessa.
Onneksi olkoon hyvästä ratkaisusta! Onnellista tulevaisuutta!
Mikä sinua estää lähtemästä? Sillä ei ole mitään merkitystä mitä muut sanovat ja ajattelevat. Vain sillä on, että riudut ja kärsit suhteessa. Sinun on tosiaan syytä toteuttaa ero mahdollisimman pian.