Minulla puuttuu empatia kykyä.
Esimerkiksi minua ei koskaan koskaan kosketa asiat joissa paljon tuntemattomia ihmisiä kuolee esimerkiksi nämä suomen koulu ammuskelu tapaukset
Minulla he olivat vain ihmisiä ja koko asia ihan sama.
Minua ei kosketa jos tuntemattomia ihmisiä kuolee asia on minulle ihan sama.
Enkä osaa osaa itseäni asettaa toisen ihmisen asemaan yleensä vain ajattelen itseäni. Enkä ymmärrän muitten ihmisten murheitten vavuutta.
Yleensä myös käytän kaikki rahani itseeni enkä ostele toisille mitään.
Muutenkaan en osaa itkeä.
Miksi pitäisi surea tuntemattomia kuolleita ihmisiä?
Minua ei ainakaan koskaan tule asia koskettamaan. Vasta silloin,kun joku läheinen kuolee..
Esimerkiksi minua ei koskaan koskaan kosketa asiat joissa paljon tuntemattomia ihmisiä kuolee esimerkiksi nämä suomen koulu ammuskelu tapaukset
Minulla he olivat vain ihmisiä ja koko asia ihan sama.
Minua ei kosketa jos tuntemattomia ihmisiä kuolee asia on minulle ihan sama.
Enkä osaa osaa itseäni asettaa toisen ihmisen asemaan yleensä vain ajattelen itseäni. Enkä ymmärrän muitten ihmisten murheitten vavuutta.
Yleensä myös käytän kaikki rahani itseeni enkä ostele toisille mitään.
Muutenkaan en osaa itkeä.
Miksi pitäisi surea tuntemattomia kuolleita ihmisiä?
Minua ei ainakaan koskaan tule asia koskettamaan. Vasta silloin,kun joku läheinen kuolee..
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onneksi olkoon. Olet psyko,skitso or whatever. Itse valitan ihmisista. Paitsi tunteettomista paskoista kuten sina. Onko nimes muuten Hilkka? :D
EI. Sä oot se Tampereen VILI.
Palstojen pilaaja
Ei ammuskeluilla mässäily ole merkki empatiasta vaikka epäilemättä moni niin luulee. Jos vähän kaivelee pintaa syvemmälle niin kommenteissa voi olla empatia hyvin kaukana. Osa myös reagoi asioihin kuten kuuluu reagoida, joko tietoisesti tai sitten ihan aidosti vaipuu johonkin joukkopsykoosiin. Tulee joku tsunami niin hetken aikaa ollaan kaikki yhtä perhettä ja itseasiassa siitä tulee asianosaisille hyvä fiilis. Kaipa sekin jotain tarkoitusta palvelee.
normaalia, että oikeastaan vain lähiomaisten kuolema koskettaa syvältä. Säälin lisäksi enemmän eläinten kamalia kohtaloita kuin ihmisten, jotka itse aiheuttavat kaikkien kärsimyksen. Ei minua suoraan sanottuna liikuta p.skan vertaa joku Breivikin asia tai tsunami toisella puolella maapalloa. Voi vain todeta, että todella ikävää... kyyneliä en saa aikaan.
Et ole mitenkään erikoinen ; tämän päivän yleisin asenne on varmasti tuo "aivan sama" - ajattelumalli. Yleensä tämä asenne ja esim.kyky empatiaan opitaan kasvatusympäristössä ja vaikeahan niitä on opetella, jos ei ole ymmärrystä mistä on kysymys.
Empatiakyky ei todellakaan ole dramaattista taivastelua ja kaksinaismoralistista surkuttelua vaan myötätuntoa ja ymmärtämistä toisen ihmisen tunteita ja tilannetta kohtaan. Ei sinun tarvitse surra tuntemattomia ihmisiä eikä itkeminen kerro välttämättä ihmisen tunneherkkyydestä mitään.
Olet ilmeisesti nuori vielä ja varmasti elämänkokemusten myötä monet taidot kehittyvät ja saat uusia näkökulmia asioihin.
Empatiaa on monenlaista... teennäismoraalista opittua "olen pahoillani läheisesi menetyksestä, otan osaa", aitoa moraaliriippumatonta vertaisuuteen perustuvaa "tiedän miltä sinusta tuntuu, olen elänyt tuon läpi itsekin", joka kehittyy vain kokemusten kautta ja sitten on sitä ns. luontaista äidin maidossa tullutta välitöntä toisen tunnetiloihin eläytymistä "luulen tietäväni miltä sinusta tuntuu, haluan kuulla tarinasi"
Teennäinen empatia on mielestäni valehteluun verrattavissa. Rehellinen ihminen sanoo suoraan, jos ei kykene asettumaan toisen asemaan. Lienee arvomaailmasta lopulta kiinni kumpaa arvostaa enemmän itselle rehellisyyttä vai yhteisöllisiä normeja.
Kannattaa miettiä kerran jos toisenkin kuinka rehellinen haluaa olla jos vaan yhtään osaa näytellä. Ihmissuhteet on täynnä pelejä ja voi olla kaikinpuolin parempi että tekee joskus niinkuin odotetaan. Jos työpaikalla jollain naisella on jokin pienempi vastoinkäyminen elämässä, niin koita ensin arvata mitä hän on oikeasti vailla. Seurauksena voi olla nimittäin melkoinen sotku jos alat haeskella valoisia puolia ja ongelmanratkaisua tai ylipäänsä yhtään mitään muuta kuin yhteistä surkutteluhetkeä. Jos et anna päänsilitystä niin olet hänen silmissään täysin tunnevammainen. Ja näin varmaan sitten onkin, empatia tosiaan puuttuu. Luulisi että jokin raja kaikilla menee, millaisen surun toisella vielä oikeasti ymmärtää? Omaisen kuoleminen, kaikki varmaan ymmärtää. Entäs kynnen katkeaminen? Tai jotain siltä väliltä?
Miten voit tietää et sulta puuttuu empatiakyky, jos sulla ei ole empatiakykyä. No kaiketi olet lukenut siit. Säästyt aika monelta paskalta, kun olet noin jalostunut yksilö. Olen sulle kateellinen.
Empatiakyvyn puutteeseen minulla on syynä mm. koulukiusaus, melko haaleat välit lähisukulaisten kanssa ja ehkäpä minulla diagnosoitu Asperger (tosin tämä ilmenee jokaisella ihmisellä erilaisena, eikä välttämättä lainkaan empatiakyvyn puutteena). Yhtenä syynä on taatusti myös surullisten tapahtumien suuri määrä viimevuosina ja tästä johtuva mielen turtuminen, jolloin "mikään ei tunnu enää miltään".
Joukkosuruista: Elämän menetys on todella ikävä asia, mutta kansakuntia yhdistäviin joukkosuruihin en pysty kovinkaan helposti osallistumaan. Jos tulee joku joukkoampuminen tai luonnonkatastrofi, enemmän minua huolettaa SE, millä tavoin henkilöt elivät viimeiset hetkensä, eli joutuivatko he kärsimään kohtuuttoman paljon ennen kuolemaansa. Näiden yksittäisten kohtaloiden kautta tunnen surua ja paljon sympatiaa. Tiedän, että tällaisten mahdollisesti raakojen yksityiskohtien puiminen on monelle tabu ja osoittaa epäkypsyyttä, mutta en voi luonteelleni mitään.
Iltapäivälehtien harjoittamaa kohtuutonta ja rahanhimoista mässäilyä esim. kadonneista lapsista (tapaus Madeleine) en myöskään tajua. Mikäli Madeleine olisi ollut "ruma" lapsi, tuskin lööpit olisivat täyttyneet hänen kuvillaan? Aasiassa katoaa tuhansia lapsia vuodessa, eikä länsimaissa tätä faktaa noteerata mitenkään.
Myöskään pilapuhelun tehneiden radiokuuluttajien joukkosyyllistämistä tai muita vastaavia yksittäisiä juttuja en voi käsittää. Surullisia juttua toki, mutta median valtavasti paisuttelemia.
Ap:n kirjoitus on jankkaava. Mikä on ongelma?
En nyt itseäni kuitenkaan ihan tunteettomana pitäisi vaikka vähän vastaavanlainen olen tuntemattomia ihmisiä koskevien tragedioiden suhteen. Joskus minua on sanottu liiankin kiltitksi kun en halua loukata ihmisiä jotka tunnen mutta tuntemattomien kyseessäollessa en minäkään hirveästi osaa myötäelää ja sitten kun joku julkisuutta saava juttu nousee tapetille epäilen niitä julkkiksia jotka toitottaa siitä tiedotusvälineissä vaan ääntenkalastajiksi. Kumma kyllä eläimiin kohdistuneista julmuuksista voin tuntea surua tai vitutusta ihmisen julmuudesta, johtunee siitä kun ovat niin puolustuskyvyttömiä, sama kai pienten lasten kohdalla mutta jos joku aikuisiin kohdistunut tragedia niin ei tunnu hirveästi missään.
Jos et ole itse saanut aikoinaan ymmärrystä, lohdutusta tai empatiaa silloin kun olet ollut esim. surullinen, et osaa sitä itsekään kokea tai ymmärtää.
Ennenaikainen kuolema tai traaginen kuolema yleensä aiheuttaa jonkinlaisia tuntemuksia, ei välttämättä empatiaa mutta jotakin säälin ja murheen väliltä. Empatiaa voi varmasti jonkun verran opetellakin ja omaa ajatusmaailmaansa muuttaa mutta siihen pitäisi löytyä itseltään motiivit.
Vastaan nyt todella vanhaan viestiin mutta itse ainakin nautin kaikista näistä kouluammuskeluista, pommituksista yms. koska vihaan ihmisiä yli kaiken.Myös itseänikin.Saan mielihyvää myös siitä kun katson gorea ja automaattisesti aina nauran näille kuville ja videoille.Olen vasta 16v. Toivon myös että näitä kouluammuskeluita tapahtuisi suomessa lisää.Itsehän en mitään tuollaisia siis tee.
Sinulta puuttuu ainakin yhdyssanojen oikeinkirjoitustaito. Se on pahempi puute kuin empatiakyky.