Olemme poikaystäväni kanssa tunteneet kolme vuotta ja sinä aikana jutelleet lähes päivittäin. Itse olen 17-vuotias ja hän on vuotta minua vanhempi. Suhteessamme on pieni mutta; hän asuu pääkaupunkiseudulla ja minä 600 kilometrin päässä sieltä. Olemme tähän mennessä nähneet lähinnä lomilla ja viikonloppuisin pari kertaa kuukaudessa. (Olemme kuitenkin hyvin läheisiä ja vakavissamme.) Tähän asti olen saanutkin alennusta junamatkoista, mutta joulukuun jälkeen lippuni kallistuvat melkein kaksinkertaisen hintaisiksi.
Poikaystäväni valmistuu keväällä ja aloittaa työt, lisäksi minulla on ensi syksynä ja keväänä edessä ylioppilaskirjoituksiin lukeminen ja ylioppilaaksi valmistuminen. Tämä sekä junamatkojen kallistuminen tarkoittavat, että emme voi nähdä toisiamme läheskään yhtä usein.
Alunperin tarkoituksenamme oli, että minä muuttaisin pääkaupunkiseudulle kirjoitusten jälkeen keväällä ja hankkisimme yhteisen vuokra-asunnon. Olemme kuitenkin miettineet, että suhteemme kannalta olisi helpompaa jos muuttaisin jo tänä kesänä (täytän kesän alussa 18). Tottakai kävisin siellä sitten lukioni loppuun. Tämä tarkoittaisi kuitenkin, että joutuisin jättämään perheeni ja ystäväni, ja voisin nähdä heitä vain melko harvoin.
En ole luonteeltani mikään "perusteini", jolle poikaystävä on kaikki maailmassa ja ystävät toisarvoisia. Ystäväni ovat minulle hyvin tärkeitä enkä haluaisi luopua heistä -toisaalta se on edessä viimeistään kirjoitusten jälkeen, sillä muuttaisin pääkaupunkiseudulle joka tapauksessa jatko-opiskelun vuoksi. Ja saisinhan lopulta uusia ystäviäkin.
Toisaalta muutto pelottaa, toisaalta haluan sitä enemmän kuin mitään muuta. Olemme laskeskelleet, että tulisimme taloudellisesti suhteellisen hyvin toimeen jo nytkin, joten rahastakaan muutto ei oikeastaan ole kiinni.
Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Muuttaa jo kesällä vai vasta kirjoitusten jälkeen? Pitäisikö kuunnella sydäntään vai järkeä? Valitako poikaystävä ja uusi elämä vai kaikki missä olen tähän asti elänyt?
Poikaystäväni valmistuu keväällä ja aloittaa työt, lisäksi minulla on ensi syksynä ja keväänä edessä ylioppilaskirjoituksiin lukeminen ja ylioppilaaksi valmistuminen. Tämä sekä junamatkojen kallistuminen tarkoittavat, että emme voi nähdä toisiamme läheskään yhtä usein.
Alunperin tarkoituksenamme oli, että minä muuttaisin pääkaupunkiseudulle kirjoitusten jälkeen keväällä ja hankkisimme yhteisen vuokra-asunnon. Olemme kuitenkin miettineet, että suhteemme kannalta olisi helpompaa jos muuttaisin jo tänä kesänä (täytän kesän alussa 18). Tottakai kävisin siellä sitten lukioni loppuun. Tämä tarkoittaisi kuitenkin, että joutuisin jättämään perheeni ja ystäväni, ja voisin nähdä heitä vain melko harvoin.
En ole luonteeltani mikään "perusteini", jolle poikaystävä on kaikki maailmassa ja ystävät toisarvoisia. Ystäväni ovat minulle hyvin tärkeitä enkä haluaisi luopua heistä -toisaalta se on edessä viimeistään kirjoitusten jälkeen, sillä muuttaisin pääkaupunkiseudulle joka tapauksessa jatko-opiskelun vuoksi. Ja saisinhan lopulta uusia ystäviäkin.
Toisaalta muutto pelottaa, toisaalta haluan sitä enemmän kuin mitään muuta. Olemme laskeskelleet, että tulisimme taloudellisesti suhteellisen hyvin toimeen jo nytkin, joten rahastakaan muutto ei oikeastaan ole kiinni.
Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Muuttaa jo kesällä vai vasta kirjoitusten jälkeen? Pitäisikö kuunnella sydäntään vai järkeä? Valitako poikaystävä ja uusi elämä vai kaikki missä olen tähän asti elänyt?
Vastaukset 3
Vanhimmat
meillä oli ihan täysin sama tilanne tos 2v sit.. iät ja kaikki :D
eli mun vinkki on tää:
internet ja puhelin on keksitty et niihi vanhoihi kavereihi voi pitää yhteyttä iha hyvi, mut puhelimes/netis et voi tuntee sitä läheisyyttä mitä haluu kumppanilta :) repäse ja muuta vaa.. meitsiki oli pelkän toimeetulotuen varas viimevuonna ku 17v tyttökaveri muutti tänne ja ihan hyvi pärjättii et rahasta ei kannata miettiä :P asuttu ny 2 vuotta yhes
Pitää jo tenavana ruveta leikkimään parisuhdetta,seurustelu pitäis kieltää alle 28 vuotiailta.
Miksi rollaat kuin hiekkapilluinen sorsa?