Olen huomannut että monessa paikassa jauhetaan riman laskemisesta ja sain itsekin kuulla siitä eräältä tuttavanaiselta. Olin äimän käkenä.
Kertokaapa nyt että mitä hyötyä on suhteesta jos on suhteessa väärän ihmisen kanssa?
Jos etsin naista joka on sekä psyykkisesti että fyysisesti hyvässä kunnossa (ei mikään ulkonäköjuttu mutta voi näkyä ulospäin ja usein näkyykin), omaa persoonaa eikä seuraa toisia kuin yksi kana kanalaumassa ja ei muunmuassa ole vielä lapsen omaava niin missä ihmeessä se rima oikein on?
Miten tuosta voi karsia yhtään mitään etten tuntisi itseäni ihan typeräksi sekä pettäisi sekä itseäni että toista ihmistä?
Sen olen kyllä oppinut että naiset arvioivat ihmisiä juuri hyvin pinnallisten kriteerien perusteella jotka liittyvät tunteisiin ja vaikutelmiin mitä mm. miehestä saa alussa. Vaikuttaa olevan mahdoton naisille muuttaa esimerkiksi tietoisesti käsitystä miehestä.
Osa on ollut äimän käkenä kun älyllisen keskustelun jälkeen olen kertonut työskenteleväni hyvin miehisellä alalla jossa ei koulutusta paljon tarvita ja toisaalta joskus on käynyt taas niin päin että kun alani on tiedetty niin nainen on ollut täysin sekaisin kuinka voin samaan aikaan olla kulttuurista kiinnostunut.
Vaikuttaisi siltä että ensivaikutelma ja se miten mies sopii ennalta arvattuu lokeroon tai "tasoon" on se lähtökohta jolla miestä arvioidaan.
Joitakin on kummastuttanut myös se miten voin yksin käydä taidenäyttelyissä sekä urheilutapahtumissa.
Nähtävästi siis pitäisi joko luopua omista näistä erikoisuuksistani eli persoonastani ja lokeroida itsensä paremmin yhden asian ihmiseksi vaikkei minusta kiiltokuvapojaa tai rohevaa äijää saa mitenkään. Tulen aina olemaan jotakin siltä väliltä, mutta juuri sillä väärällä tavalla.
Ehkä se riman laskeminen on sitten juuri sitä että pitää luopua itsestä ja omista odotusarvoista mistään sekä valehdella toisellee että arvostaa toista vaikkei tämä ole itselle sopiva, toisen lapsi ei kiinnosta pätkääkään ja kokee toisen laiskana kun ei osaa syödä ja liikkua oikein.
Sanonpahan vain että tässä nykyisessä parisuhdemaailmassa niin onnea vain teille jotka sopivan löytävät. Muut joutuvat joko tyytymään johonkin tai elelemään yksin ainakin näillä leveysasteilla.
Kertokaapa nyt että mitä hyötyä on suhteesta jos on suhteessa väärän ihmisen kanssa?
Jos etsin naista joka on sekä psyykkisesti että fyysisesti hyvässä kunnossa (ei mikään ulkonäköjuttu mutta voi näkyä ulospäin ja usein näkyykin), omaa persoonaa eikä seuraa toisia kuin yksi kana kanalaumassa ja ei muunmuassa ole vielä lapsen omaava niin missä ihmeessä se rima oikein on?
Miten tuosta voi karsia yhtään mitään etten tuntisi itseäni ihan typeräksi sekä pettäisi sekä itseäni että toista ihmistä?
Sen olen kyllä oppinut että naiset arvioivat ihmisiä juuri hyvin pinnallisten kriteerien perusteella jotka liittyvät tunteisiin ja vaikutelmiin mitä mm. miehestä saa alussa. Vaikuttaa olevan mahdoton naisille muuttaa esimerkiksi tietoisesti käsitystä miehestä.
Osa on ollut äimän käkenä kun älyllisen keskustelun jälkeen olen kertonut työskenteleväni hyvin miehisellä alalla jossa ei koulutusta paljon tarvita ja toisaalta joskus on käynyt taas niin päin että kun alani on tiedetty niin nainen on ollut täysin sekaisin kuinka voin samaan aikaan olla kulttuurista kiinnostunut.
Vaikuttaisi siltä että ensivaikutelma ja se miten mies sopii ennalta arvattuu lokeroon tai "tasoon" on se lähtökohta jolla miestä arvioidaan.
Joitakin on kummastuttanut myös se miten voin yksin käydä taidenäyttelyissä sekä urheilutapahtumissa.
Nähtävästi siis pitäisi joko luopua omista näistä erikoisuuksistani eli persoonastani ja lokeroida itsensä paremmin yhden asian ihmiseksi vaikkei minusta kiiltokuvapojaa tai rohevaa äijää saa mitenkään. Tulen aina olemaan jotakin siltä väliltä, mutta juuri sillä väärällä tavalla.
Ehkä se riman laskeminen on sitten juuri sitä että pitää luopua itsestä ja omista odotusarvoista mistään sekä valehdella toisellee että arvostaa toista vaikkei tämä ole itselle sopiva, toisen lapsi ei kiinnosta pätkääkään ja kokee toisen laiskana kun ei osaa syödä ja liikkua oikein.
Sanonpahan vain että tässä nykyisessä parisuhdemaailmassa niin onnea vain teille jotka sopivan löytävät. Muut joutuvat joko tyytymään johonkin tai elelemään yksin ainakin näillä leveysasteilla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostat tosi hyvältä, ja olet vaan jututtanut lokeroituneita naisia. Hyvä kun tiedät mitä haet, kyllä se nappaa ... Parempi yksin kuin väärän kanssa.
Tarkoitus ei ollut tosiaan valittaa ja olet oikeassa. Parisuhteet olleet väärien naisten kanssa jonka vuoksi on tullut tunne ettei oikein kukaan nappaa.
Yritin nostaa esille sen että osa esimerkiksi naisista etsii lokeroituneita miehiä tai ainakin sellainen tuntuma minulle on tullut. En osaisi varmaan heidänkään kanssa olla suhteessa.
Tämän vuoksi sen sopivan kohtaaminen on vaikeaa.
Ihmettelen myös sitä näkökulmaa että pitäisi laskea jotenkin "rimaa". Aivan kuin se olisi mahdottoman ylhäällä jos itse tasajalkaloikalla pääsen tuon saman "riman" yli.
Paljon on vain kiinni nykyisistä parisuhdemarkkinoista sekä siitä miten ja missä kohtaa ihmisiä.
Joillakin ei vain käy tuuri. Viimeisessä lausessa olet täysin oikeassa koska siinä tekee väärin niin itseään kuin toista kohtaan.
Ei ole seksikästä jos silmälasipäinen miekkonen käy salilla, jos hän ei ole hampaaton SM-liigan jääkiekkoilija. Eikä ole väliä jos miehellä on sivistyneet harrastukset ja huimat yleistiedot jos hänellä ei ole vähintään alempaa korkeakoulututkintoa.