En tiedä mitä tekisin tilanteessani. Pää on sekaisin työpaikalla olevasta esimiehestä, joka ei kuitenkaan ole oma esimieheni.
Toisen vaikutusta ei voi vaan ymmärtää vaikka kuinka koittaa järkeillä. Lähellä on pirun hyvä olla ja kaikin puolin jotain häkellyttävän selittämätöntä. Kolmatta vuotta mennään. Olen ollut aikoinaan ajatuksistani rehellinen hänelle. Hän ei kuitenkaan tunne samoin, vaikka jotain ehkä tunteekin. Kuitenkin hän flirttailee silmät loistaen ja koskee joskus ohimennen. Koin joskus itseni loukatuksi harhaanjohdatuksen takia (ei ed. mainittujen asioiden takia, asia erikseen) ja välit meni joksikin aikaa. Hän otti asian myös aika raskaasti ja oli asiasta surullinen.
Hän kiehtoo itseäni ensisijaisesti ihmisenä, vaikka en voi väittää ajatelleeni minkälainen hän olisi myös sängyssä. Suurin puoleensa vetävä asia hänessä on suuri sydän ja hauska persoona. Haluaisin kuulla hänen unelmistaan ja haaveistaan.. tuntea hänet ihmisenä. Kuitenkin niinä parina kertana kun olisin halunnut nähdä hänet työn ulkopuolella, niin rivien välistä on tullut viestiä että huono idea. (poislukien työpaikan bileet) Humalassa lupaa pyytää ulos 'ihan oikeasti' joku päivä.
En tietenkään odota häneltä enää mitään, enkä jaksa enää tehdä itsestäni naurunalaista avaamalla ajatuksiani hänelle. Mutta tarvisin jotain apuja päästäkseni itse asian kanssa eteenpäin. En todellakaan hakeudu hänen seuraan enää, päin vastoin. Ajatussolmut vaan vaikeuttaa arkea niin, että en pysty edes nukkumaan ilman unilääkkeitä. Kenelläkään kokemuksia ja ratkaisuja..? Työpaikanvaihtoa miettiessä...
Toisen vaikutusta ei voi vaan ymmärtää vaikka kuinka koittaa järkeillä. Lähellä on pirun hyvä olla ja kaikin puolin jotain häkellyttävän selittämätöntä. Kolmatta vuotta mennään. Olen ollut aikoinaan ajatuksistani rehellinen hänelle. Hän ei kuitenkaan tunne samoin, vaikka jotain ehkä tunteekin. Kuitenkin hän flirttailee silmät loistaen ja koskee joskus ohimennen. Koin joskus itseni loukatuksi harhaanjohdatuksen takia (ei ed. mainittujen asioiden takia, asia erikseen) ja välit meni joksikin aikaa. Hän otti asian myös aika raskaasti ja oli asiasta surullinen.
Hän kiehtoo itseäni ensisijaisesti ihmisenä, vaikka en voi väittää ajatelleeni minkälainen hän olisi myös sängyssä. Suurin puoleensa vetävä asia hänessä on suuri sydän ja hauska persoona. Haluaisin kuulla hänen unelmistaan ja haaveistaan.. tuntea hänet ihmisenä. Kuitenkin niinä parina kertana kun olisin halunnut nähdä hänet työn ulkopuolella, niin rivien välistä on tullut viestiä että huono idea. (poislukien työpaikan bileet) Humalassa lupaa pyytää ulos 'ihan oikeasti' joku päivä.
En tietenkään odota häneltä enää mitään, enkä jaksa enää tehdä itsestäni naurunalaista avaamalla ajatuksiani hänelle. Mutta tarvisin jotain apuja päästäkseni itse asian kanssa eteenpäin. En todellakaan hakeudu hänen seuraan enää, päin vastoin. Ajatussolmut vaan vaikeuttaa arkea niin, että en pysty edes nukkumaan ilman unilääkkeitä. Kenelläkään kokemuksia ja ratkaisuja..? Työpaikanvaihtoa miettiessä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
UNOHDA, hän on taas yksi näitä kuuluisia pelimiehiä. Kokemuksen syvällä rinta äänellä voin sanoa, että vajoat vain syvemmälle suohon jos kuvittelet, että teillä olisi jonkinlainen yhteinen tulevaisuus. Hän vain nauttii kun tietää tunteesi ja omaa egoaan pönkittää! Sinä särjet itsesi ja menetät itsekunnioituksesi, älä anna hänelle siihen lupaa! Minä annoin hänen viedä kaiken, hölmö kun olin!!
Itse sain vihdoin kuukausien jälkeen nukutuksi kun vaihdoin työpaikkaa, että jos mahdollista niin suosittelen lämpimästi!
Sinun on itse tehtävä päätös elämän suunnan muuttamisesta, mikä se onkaan voin vain sanoa, että se on raskas ja vaikea tie, mutta se on käytävä läpi...
Voi, sama tilanne. Itsekkin loukkaannuin tuollaisesta harhaanjohdattamisesta.. Mutta ei se välttämättä ole tahallista häneltä.. Sitähän ei tunteilleen mitään voi. Olen aivan samoissa ajatuksissa kuin sinä. Mietin pitäisikö minun vaihtaa työpaikkaa.. Meitä on varmaan monia samankaltaisessa tilanteessa.. Ennen uskoin että tuo voimakas addiktio miestä kohtaan laimenee pikkuhiljaa, mutta viiden vuoden jälkeen voin sanoa, että se ei laimennut.
Tsemppiä kanssasisar.
Täällä palstalla olen vain MINÄ.
Selvä! Näyt olevan sinäkin täällä ja muuallakin. Ilmeisesti taas paljastit itsesi, voin sanoa, että jälleen kerran osuit väärään! ;)