Millä perusteilla alatte suhteeseen

Sais tärkeimmät täsmätä joo.

Alan suhteeseen, jos nainen on kaunis ja minä puutteessa.

Kyllä voisin, kun eihän sitä suhteen pituutta tiedä etukäteen... tiedä vaikka asiat muuttuisi toisin päin että oliskin yhteistä jne..

Sen että kuvittelisin alkavani suhteeseen niin pitää kyllä natsata tärkeimmät jutut eli lapsettomuus ja savuttomuus, sitten yhteisolon pitää tuntua mukavalta eli tykkää samoista asioista kuin minä.

Jos nainen tuntuu mukavalta niin yritän ainakin perustaa suhdetta. Niitä tulevaisuuden juttuja voi katsoa myöhemmin.

En lähde suhteeseen jos en usko siihen ainakin alussa 100 %, ainahan voi epäonnistua, mutta minun täytyy itse uskoa siihen. On tärkeätä, että meillä on samanlaiset odotukset tulevaisuudesta, esim. en halua enää lapsia, en välttämättä halua asua kumppanin kanssa, elikkä ei riitä, että toinen vain tuntuu mukavalta.

Erot pienissä asioissa eivät haittaa, mutta eri asia tietysti, jos on perustavanlaatuisi mielipiede-eroja. Iän tullen itse ainakin olen muuttunut päinvastoin kuin moni muu joustavammaksi ihan vain sen vuoksi, että ne joskus kynnyskysymyksinä olleetkin asiat ovat saattaneet vuosien saatossa heittää häränpyllyä.

tunteethan ne siinä määrää. ei kai kukaan voi nykypäivänä olla varma että suhde kestää lopunelämän. on aika harvinaisia semmoset suhteet.kokemuksista viisastuu ja vaikka joskus takkiin tuliskin niin elämä jatkuu.

Alan suhteeseen vain, jos tunnen vahvasti. Alussa tietysti on vaikea erottaa ihastumista ja rakkautta, mutta intuitio sanelee silloin paljon. Henkinen yhteys on myös löydyttävä. En myöskään ala suhteeseen, jos taustoissa on sellaista mikä jommin kummin puolin estäisi suhteen tulevaisuuden. Todellista suhdetta etsin, en mitä tahansa hetken iloa.

Tutustumiseen ei ole mielestäni ole syytä laittaa kriteerejä. Jos selkeästi tunnen etten tunne miestä kohtaan romanttisesti ja intuitio kertoo ettei aineksia yhteiseen soppaan ole, kieltäydyn, koska en halua leikkiä toisen tunteilla.