Olemme avovaimoni kanssa eronneet puoli vuotta sitten, asumme nykyjään naapuritaloissa, minulla on ollut oikeastaan jonkinlaista vipinää tässä kaikenaikaa, mutta ei mitään vakavampaa, exällä tuskin flirttii kummempaa. Naapurissa kun asumme olemme paljon tekemisissä ja joskus se johtaa kiihkeään seksiin...eli onko kellään ollut vastaavanlaista eroa ja mihin se johtaa? sotkemmeko nyt tätä lisää vai onko tälläinen ns "normaalia"
Onko muilla tälläistä eronjälkeistä suhdetta..
Robinson
71007
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No eikös se ole vähän kiusallista kun asutte niin lähekkäin ex-puolison kanssa,kun olette jo eronneet. Te ette oikein ole irrotautuneet toisistanne ja muutenkin kun vielä tavatessanne seksiä harrastatte.Ajatellen tulevaisuuttanne niin eikö siitä ole enemmän haittaa,jos jompikumpi löytää itselleen uuden seurustelu kaverin,se voi kyllä myös herättää mustasukkaisuuden. Minun mielestäni on kumminkin hyvä olla tietty välimatka toisen luokse ettei ihan naapureina asuta ja ei ole omaa elämää.
Hyvää kesää sinulle :)
niin, mut kumpikaan meistä ei ole mustasukkainen toisen menoille ja tuttavuuksille, sehän tän jotenkin niin oudoksi tekee. Pilaakohan tuo harrastamamme seksi hyvänä säilyneneen ystävyyden? Ps. olemme jo keski-iässä joten olemme tätä maailmaa nähneet ja kokeneet, tälläistä ei ole ennen sattunut kohdalle.
Ei erosta selviäminen ole asuinpaikasta kiinni, vaikka tietysti joskus on helpompaa kun exä olisi vähän edempänä. Mun exäni asuu naapurissa, lähinnä lasten takia, mutta ei kuitenkaan olla mitään jälkiseksiä harrastettu. Itse asiassa yhteydenpito rajoittuu äärimmäiseen minimiin,enkä voisi kuvitella hakevani seksiä tai lohtua exältä. Irtipääseminen on monelle muutenkin tiukkaa,saati että palaa samaan petiin. Ehkä tollaisesta syntyy ne otanko exän takaisin, ja eipäs -juupas tilanteet. Meillä seksi sujui viimeiseen saakka hyvin, mutta ei korjannut seikkoja miksi unelma?liitto meni kiville. Itsensä pettämistä se ainakin mun ja exän kanssa olisi ollut,eikä tilanne olisi ehkä tähän mennessä yhtään sen viisaampi.
Mutta jokainen tyylillään, jos se teille sopii, niin teette niinkuin hyvä tulee. Aikuiseet ihmiset, keskustelkaa.Tosin ihme, että on pitänyt edes erota, jos ei ole mustasukkisuutta, pystytte keskustelemaan ja toisen lähelläkin kärsii olla.Paremmaltahan tuo kuulostaa kuin monella aviossa olevalla.
Siinähän se juju onkin, kun asutaan eri talouksissa, vältytään nyt kaikilta arkielämän riidoilta ja ongelmista, kait se sitten vaikuttaa, että olemme nyt paremmassa suhteessa kuin saman katon alla? Mietityttää vaan meneekö tämä helposti liian "vakavaksi"...no kait sen aika näyttää.
Minusta tuntuu, että useamman ihmisen pitäisi tehdä juuri noin: asua eri katon alla ja olla yhdessä rajallisesti.
Itse pyrin toteuttamaan juuri tuota miesystäväni kanssa. Välillä homma lipsahti siihen, että hän oli aina luonani. Minua alkoi kyrsiä sohvalla makaava mies, jonka käsitys jokapäiväisestä arjesta oli erilainen kuin omani. Hän ei tehnyt kotitöitä muuten kuin käskien ja silloinkin pitkin hampain. Kuitenkin hänen hänen jatkuva paikallaolonsa näkyi lisääntyneenä siivouksen tarpeena. Ajattelin, että on parempi, että molemmat majailevat omissa oloissaan niin kumpikin saa elää niin siististi/sotkuisesti jne. kuin itse haluaa eikä tule moittimisen tarvetta puolin eikä toisin. Oli muitakin ongelmia kuin nämä kotityöasiat.
Ehdotin, että ollaan yhdessä vain silloin, kun meillä on yhteistä tekemistä tai viikonloppuisin. Hän ei ollut suostuvainen mutta käytännössä siihen on kuitenkin menty. Minusta tämä on hyvä systeemi. Otetaan rusinat pullasta... ja miksipä aikuiset ihmiset eivät voisi sitä tehdä. Suhteen tarkoitushan on tuottaa iloa ja hyvää mieltä molemmille - ei tehdä elämästä kärsimysnäytelmää.
Toisaalta, jos oikeasti aiotte erota, luulisin, että kannattaisi jättää tapaamiset, jotta henkinen ero todella tapahtuisi. Nimittäin jos esim. minä alkaisin seurustella kanssasi ja huomaisin, että pidät turhan läheisiä välejä exääsi, jättäisin välittömästi kuvion.
Parempi erota sitten kunnolla, jos eroaa. Ette kaiken järjen mukaan ole eronneet. Mitenkäs tunteet, kun tietää että toinen on joskus "vieraiden" kanssa. Tulee mustasukkaisuutta ja riidat saattavat jatkua. Sekasotkua tuo ylläpitää tai sitten ette tosissaan haekkaan muuta mahdollisuutta.
Meille tuli ero 20 avioliittovuoden jälkeen kun mies alkoi seurustella sihteerinsä kanssa. Miehen kanssa oltiin oltu kakarasta asti, yhteiset lapset, paljon hauskoja muistoja ja vuosia, myös sairautta ja vastoinkäymisiä ja monenlaista paskaakin.
Tietysti tunteet meni vuoristorataa alkuun. Erosta ei ole vielä pitkä aika enkä itse tunne olevani millään tavalla valmis uuteen parisuhteeseen. Mies alkoi tajuta eron realiteetit vasta muutama kuukausi eron jälkeen. Ollaan puhuttu tosi paljon, mutta yhteen ei olla palaamassa. Ollaan myös auteltu toisiamme käytännön asioissa, onhan molemmilla uuden elämän luomisessa paljon työtä ja vaivaa. Miehen sihteeri on kuvioissa kaiketi edelleen, mutta siellä taustalla. Lapseni eivät halua tavata koko ihmistä, enkä minäkään. Erosta on kulunut yli vuosi.
Mies vonkaa seksiä lähes aina kun minut näkee. Tai vonkaa ja vonkaa, kai itsekin vonkaan, tavallaan. Se on vähän niinkuin refleksi, vanhasta muistista mennään sänkyyn kun on tilaisuus. Eihän se samanlaista ole kuin silloin kun rakastin sitä ihmistä joksi häntä luulin, mutta ihan ok seksiä kuitenkin. En tiedä tietääkö sihteeri tästä vai ei. Itseä alkuun hämmensi, mutta ollaan nyt ajateltu puolin ja toisin että tehdään tätä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Jos itse rakastun kunnolla niin tämä kuvio varmaan jää. Tai jos mies kieltäytyy niin ihan ok.
Olen jo siinä iässä että ajattelin elää elämäni lopun ihan niinkuin itseä huvittaa ja hyvältä tuntuu. En tunne tekeväni tässä asiassa väärin ketään kohtaan. Mitä tulee siihen että "ei olla erottu kunnolla" niin voi se olla niinkin. Mutta onko oikeasti mahdollista erota "kunnolla" ihmisestä jonka kanssa on kasvanut aikuiseksi ja kasvattanut muutaman lapsenkin. Onko nuorempien naiiviutta kuvitella että entisen elämän oikeasti ja todella voisi vain heittää yli laidan ja unohtaa, tai että niin pitäisi tehdä vain siksi että niin pitäisi ihmisten mielestä tehdä. Menneisyytemme on pitkä ja siinä on paljon hyvää.
En voisi enää ajatella asuvani exäni kanssa tai luovani hänen kanssaan tulevaisuuteen suuntautuvaa parisuhdetta. Rakkaus on muuttunut toisenlaiseksi, kyseessä on vanha ystävä joka tuntee mut hyvin ja jonka minäkin tunnen aika hyvin. Tältä pohjalta: tee kuule sinäkin just niinkuin hyvältä tuntuu äläkä välitä mitä kukakin siitä on mieltä.