Kerronpa teille mitä minulle tapahtui.. Olen ollut mieheni kanssa melkein 20 vuotta, pari lasta, normaali kuvio. Anopin kanssa on ain ollut hyvät välit, on ollut mukavaa juttuseuraa ja hyvä mummi lapsille.
No, tuossa pari vuotta sitten mieheni juominen alkoi riistäytyä käsistä ja paheni niin että miehen luonne muuttui ja hänestä tuli ilkeä ja äkkipikainen.. Viime aikoina alkoi kuviossa olla mukana jo paikkojen hajottamista ja lievää väkivaltaa minua ja lapsia kohtaan. Juominen oli jokapäiväistä. Aloin pelätä ja elämä muuttui niin kauheaksi että minun oli pakko muuttaa lasten kanssa pois kodistamme. Mieheni mm. uhkasi minua ja lapsia aseella.. Poliisit paikalle ja lastensuojeluilmoitukset, oikeudenkäynnit tulossa.. Mies ryyppäsi työpaikkansakin, nyt työttömänä.
No nyt tämä kaikki on anopin mukaan yhtäkkiä minun syytä. Olen pilannut hänen poikansa elämän, ajanut hänet juomaan, aiheuttanut potkut töistä, ja vielä sekin että kehtasin mennä soittamaan poliisit paikalle kun humalainen mieheni heilui ladatun pistoolin kanssa ja uhkasi tappaa minut ja lapset.. Hänen poikansa ei kuulemma olisi koskaan vahingoittanut lapsia! Mistä minä olisin sen voinut tietää kun lasten kanssa juostaan sukkasillaan pihalle karkuun.. Mitä ihmettä minun sitten olisi pitänyt tehdä??
Kummalliseksi tämän asian tekee se, että noin vuosi sitten kysyin anopiltani miksi hän ei enää käy meillä kylässä niinkuin ennen ja hän vastasi ettei halua tulla katsomaan mieheni (hänen poikansa) örveltämistä ja riehumista ( anoppi sai oman osansa mieheni huonosta käytöksestä, mm. huutamista ja haistattelua). Ettei kuulemma enää tunne poikaansa. Oli surullinen ja puhuimme asiasta paljon. Hän sanoi ymmärtävänsä jos lähden lasten kanssa, koska eihän sellaisessa helvetissä voi lapsia pitää.. Mutta sitten kun olin lähdössä ja tapahtui se kauhea asevälikohtaus, minä olenkin se joka kaiken on pilannut.. Olen ollut niin järkyttävän huono vaimo että olen ajanut mieheni juomaan elämänsä pilalle.. Anoppi katkaisi kaikki välit minuun eikä ole edes lapsia halunnut tavata.. Lasten vuoksi tämä kaikki tuntuukin niin kamalalta. Eivät he voi ymmärtää miksi mummi ei halua tavata ( lapset alle 10-vuotiaita). Ja kaiken tapahtuneen jälkeen nämä syytökset tuntuvat minustakin kohtuuttomilta. Pahalta tuntuu, olen menettänyt kotini, puolisoni, avioliittoni (jonka piti olla ikuinen..), lapset isänsä (lastensuojelu ei anna vielä tavata ennenkuin mies on ryhdistäytynyt), ja nyt kaiken kukkuraksi vielä mumminsa.. Ikävä minullakin on niitä yhteisiä juttutuokioita anopin kanssa.. En olisi koskaan voinut uskoa että minun elämässä tulee käymään näin..
No, tuossa pari vuotta sitten mieheni juominen alkoi riistäytyä käsistä ja paheni niin että miehen luonne muuttui ja hänestä tuli ilkeä ja äkkipikainen.. Viime aikoina alkoi kuviossa olla mukana jo paikkojen hajottamista ja lievää väkivaltaa minua ja lapsia kohtaan. Juominen oli jokapäiväistä. Aloin pelätä ja elämä muuttui niin kauheaksi että minun oli pakko muuttaa lasten kanssa pois kodistamme. Mieheni mm. uhkasi minua ja lapsia aseella.. Poliisit paikalle ja lastensuojeluilmoitukset, oikeudenkäynnit tulossa.. Mies ryyppäsi työpaikkansakin, nyt työttömänä.
No nyt tämä kaikki on anopin mukaan yhtäkkiä minun syytä. Olen pilannut hänen poikansa elämän, ajanut hänet juomaan, aiheuttanut potkut töistä, ja vielä sekin että kehtasin mennä soittamaan poliisit paikalle kun humalainen mieheni heilui ladatun pistoolin kanssa ja uhkasi tappaa minut ja lapset.. Hänen poikansa ei kuulemma olisi koskaan vahingoittanut lapsia! Mistä minä olisin sen voinut tietää kun lasten kanssa juostaan sukkasillaan pihalle karkuun.. Mitä ihmettä minun sitten olisi pitänyt tehdä??
Kummalliseksi tämän asian tekee se, että noin vuosi sitten kysyin anopiltani miksi hän ei enää käy meillä kylässä niinkuin ennen ja hän vastasi ettei halua tulla katsomaan mieheni (hänen poikansa) örveltämistä ja riehumista ( anoppi sai oman osansa mieheni huonosta käytöksestä, mm. huutamista ja haistattelua). Ettei kuulemma enää tunne poikaansa. Oli surullinen ja puhuimme asiasta paljon. Hän sanoi ymmärtävänsä jos lähden lasten kanssa, koska eihän sellaisessa helvetissä voi lapsia pitää.. Mutta sitten kun olin lähdössä ja tapahtui se kauhea asevälikohtaus, minä olenkin se joka kaiken on pilannut.. Olen ollut niin järkyttävän huono vaimo että olen ajanut mieheni juomaan elämänsä pilalle.. Anoppi katkaisi kaikki välit minuun eikä ole edes lapsia halunnut tavata.. Lasten vuoksi tämä kaikki tuntuukin niin kamalalta. Eivät he voi ymmärtää miksi mummi ei halua tavata ( lapset alle 10-vuotiaita). Ja kaiken tapahtuneen jälkeen nämä syytökset tuntuvat minustakin kohtuuttomilta. Pahalta tuntuu, olen menettänyt kotini, puolisoni, avioliittoni (jonka piti olla ikuinen..), lapset isänsä (lastensuojelu ei anna vielä tavata ennenkuin mies on ryhdistäytynyt), ja nyt kaiken kukkuraksi vielä mumminsa.. Ikävä minullakin on niitä yhteisiä juttutuokioita anopin kanssa.. En olisi koskaan voinut uskoa että minun elämässä tulee käymään näin..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä näinkin voi käydä, ja miksiköhän hän tuli sellaiseksi.
niin, miksi ihminen juo itsensä tärviölle..? Mieheni toisti isänsä tekemiset, hänen isänsä alkoholisoitui parissa vuodessa kun mieheni oli murrosikalinen. Alkoi pahoinpidellä ja pettää anoppiani ja hävisi lopulta kokonaan kuvioista. Minun niskaan on turha yrittää kenenkään mieheni juomista kaataa. Elimme ihan normaalia elämää, mieheni oli tosin reissuhommissa..
Mutta kysehän nyt ei ollutkaan siitä miksi mieheni alkoholisoitui, sille aiheelle lienee omat palstansa.. Kirjotuksellani halusin lähinnä purkaa pahaa oloani siitä että kaiken muun lisäksi menetin minulle ja lapsilleni tärkeän henkilön, anopin. Ja halusin purkaa tyrmistystäni anopin käytöksestä, kun en kehtaa kenellekään tutulle katkeruuttani narista.. Enkä halua ottaa sitä riskiä että lapseni koskaan kuulisivat poikkipuolista sanaa suustani mummistaan.. Että kiitos vaan, osui mutta ei uponnut.. En voi kuin ihmetellä kuinka joidenkin ihmisten pahansuopuudella ei ole mitään rajoja.
Voisiko olla mahdollista että anopillesi nousee liian kipeitä muistoja mieleen omasta miehestään? Ehkä hän sinua aiheettomasti syyttämällä koittaa suojautua tältä poikansa aiheuttamalta tuskalta ja yrittää työntää sinut ja lapsenlapsensa pois elämästään muistuttamasta nykyisistä ja entisistä kauheuksista kun hän ei vaan kestä ja jaksa tukea sinua ja lapsenlapsiaan.
Toivottavasti anoppisi ottaa sinuun yhteyttä, pahoittelee ja pyytää anteeksi puheitaan.
Jaksamista sinulle ja lapsillesi!
Olen myöskin sitä mieltä, että anoppisi kieltää tilanteen herättämän pahan olon projisoimalla sen sinun kauttasi. On aina helpompi hakea syitä ja syyllisiä kuin kohdata ja sietää vaikea tilanne sisikunnassaan.
Tiedän, ettet sinä jaksaisi nyt ymmärtää anoppiasi ja joudut miettimään niin montaa vaikeaa asiaa elämässäsi, mutta yritä työntää hänen sanansa pois mielestäsi. Hän ei todellakaan tunnu tajuavan, mitä sanoo ja käyttäytyy ja silloin et voi muuta kuin jättää anoppisi oloihinsa. Hän todennäköisesti on hämmentyneempi ja enemmän hädissään kuin sinä, koska on koettanut työntää vuosikymmeniä sitten sattuneita asioita mielestään. Nyt on tainnut asiat levitä päin häntä ja olet hänelle ehkä turvallisin ihminen, jolle pahaa oloaan "oksentaa pois".
On jotenkin vakio, että vaikeassa tilanteessa löytyy aina joku läheinen ottamalla ikävän asenteen. Itseäsi suojellaksesi sinun kannattaa hakea muualta tukea ja apua. Anoppisi saattaa joku päivä asettua ja rakentaa välinne uudelleen, mutta siihen asti koeta pärjätä.
Kyllä se on niin että jos välit lapsiin tai lastenlapsiin katkeaa, niin anoppi siinä eniten häviää. Ensin on mennyt mies, sitten poika ja nyt sitten vielä itse ajoi lastenlapsetkin omasta elämästään.
Kuolkoot sitten yksinäisenä.
Tyhmyydestä sakotetaan, sen kyllä tulee anoppikin huomaamaan.