Lyhyt 2 kk suhde takana, miehella aikuiset lapset, itsellani kouluikainen tytto. Ollaan suuniteltu muuttaa yhdessa vuokralle pian, etsitty asuntoa. Nyt muuton esteeksi koituu kissamme, han haluaa etta annansen pois;( tarkea tytolleni ainoa lapsi, otin kissan reilu 1 v sitten. Hanta hairitsee kissan karvat ja haju, ylimaaraiset kissasta koituvat kustannukset, on pedantimpi kuin mina.
Minusta ei ole reilua etta tyttoni kissasta pitaisi hanen takiaan luopua kun sen kerran olen hankkinut, toki itseanikin valilla arsyttaa karvat jne.
Eli: pitaako taipua, vai jattaa koko mies ja as.hanke vaiko anella etta taipuu? (jolloin luultavasti kissasta aina riitaa..??)
Mita mielta?
Muuten menee aika kiitettavasti ja tulee toimeen lapsenkin kanssa.
Minusta ei ole reilua etta tyttoni kissasta pitaisi hanen takiaan luopua kun sen kerran olen hankkinut, toki itseanikin valilla arsyttaa karvat jne.
Eli: pitaako taipua, vai jattaa koko mies ja as.hanke vaiko anella etta taipuu? (jolloin luultavasti kissasta aina riitaa..??)
Mita mielta?
Muuten menee aika kiitettavasti ja tulee toimeen lapsenkin kanssa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
No jos vasta 2 kuukautta olette tapailleet, eiköhän teillä ole vielä aikaa siitä kissasta tapella, ennekuin kuin kannattaa laittaa hynttyyt yhteen. Mikä penteleen kiire teillä oikein on?
Voi jessus, kahden kuukauden jälkeen olet jo luopumassa kissasta.
Kuka ylipäänsä esittelee uuden tuttavuuden lapselleen jo kahden kuukauden sisällä tapaamisesta?!
kiitos mutta nayttaa silta etta keskitytte molemmat kritisoimaan muita asioita kuin tata asiaa, josta kysyin... vastaukseni: kylla, minun on muutettava joka tapauksessa joko hanen kanssaan tai ilman. Han puolestaan asuu kamppiksen kanssa ja se hankaloittaa minun vierailua hanen luona. Lisaksi helpottaisi taloudellista stressiani yksin maksaa vuokraa.
Kuinka kauan sitten pitaisi odottaa lapsen ja miehen tapaamista? Ehka sinulla helpompaa, mutta minulla ei ole sukulaisia jne lapsen vahtijoiksi, joten jos he eivat olisi tavanneet, en minakaan voisi hanta ikina tapailla, joten aika ajattelematon kommentti mielestani.
No jos vuokran tähden yhteen muutatte, niin heitä vaan kissa mäkeen. Onhan miehellä toisena vuokralaisena oikeus päättää minkälaisia karvaturreja hänen kämpillään lorvii.
Toivottavasti ei tule taas uusi muutto eteen jonkin ajan kuluttua. Vaikka onhan se toisaalta niin, että tosirakkaus ylittää kaikki esteet. Kissat ja kakarat kyllä sopeutuu...
Kuka äiti pistää oman lapsensa tärkeän lemmikin jonkun 2 kk tuttavuuden edelle? Äläkä selittele vuokrista ja rahasta mitään. Ihan käsittämätöntä toimintaa.
Omaa elämää saa olla,mutta joku järki edes käteen näissä asioissa!
Sinuna muuttaisin omaan asuntoon,kissa jää ja lapsi tyytyväinen. Tapailet miestä ja katsot RAUHASSA mitä suhteesta tulee.
Tai muutat miehen luo,annat kissan pois. Lapsesi katkeroituu,vihaa miestä ja koko elosta ei tule yhtikäs mitään. Ja edessä on taas muutto.
Valitse ihan itte.
Ihminen joka ei tule eläinten kanssa toimee, yleensä paljastuu aikaa myöten narsistiseksi k***pääksi. Minä en huolisi ollenkaan kumppania joka ei hyväksy talon lemmikkieläimiä. Pari kk tunteneet olette? Aika hätäistä vielä ruveta pistämään kamoja yhteen.
Pistä kissa ja lapsi etusijalle, ja eti fiksumpi mies.
Annat kissan pois ja lapsesi ei välttämättä tule koskaan antamaan sinulle anteeksi jos kissa kerran on hänelle tärkeä. Jos mies on mielensä jo päättänyt eikä ole valmis edes yrittämään tulla toimeen kissan kanssa samassa asunnossa onko hän silloin edes vaivan arvoinen?
Itse sain ensimmäisen oman kissani kun olin 10 vuotias. Vaikka en ollut ainoa lapsi oli kissa minulle järkyttävän tärkeä, sekin oli perheen jäsen. Taisinpa vihata äitiäni yli kuukauden kun kissani piti pentuna viedä rokotettavaksi eikä äiti päästänyt minua mukaan. Lapsellistahan tuo oli näin järkeenpäin ajatellen mutta niin tärkeä se kissa minulle tuolloin oli.
Loistava lähtökohta suhteelle: toinen asuu kämppiksen kanssa ja toinen haluaa säästää vuokrassa. Viis lapsesta ja lemmikistä.
Toivottavasti ovat molemmat sentään ansiotyössä. Avustukset meinaan romahtaa sen jälkeen, kun ryhdytään avoparina asustelemaan...
Mutta varmaankin ap on selvittänyt tuollaiset asiat. Eihän sitä nyt suin päin tuollaiseen ryhdytä, eihän... ;)
Kiitos parista jarkevasta kommentista, paaosin vastaukset olleet hyokkaavia eika viestini tainnut menna perille;( en sanonut etta pistan ketaan lapseni edelle! Kysyin vain kantaa asiaan, lahinna sius etta kannattaako yrittaa yhteen muuttoa kissoineen paivineen, jos siita jatkossa tulisi riitaa. Han pyysi anteeksi ja sanoi etta kissa ok..Itsesta vaan tuntuu juuri silta, mika joku kommentoikin, etta jos ei hyvaksy elaimia, voi ilmeta tosi kusipaaksi myohemmin:(
Rahasta tama ei ole kiinni, pidamme toisistamme, tosin enaa en tieda. Sanoin vain, etta koska molempien jokatapauksessa taytyy muuttaa, se helpottaisi taloudellisesti, mutta eihan se tietenkaan ole se tarkein pointti yhteenmuuttoon!
Olen paattanyt muuttaa ilman miesta ja tiedoksi: laitan lapseni aina etusijalle ja pidan kiinni periaatteistani, alkaa kyseenalaistako tata kun ette todellakaan elamastanne tieda, kiitos.
Kyllä kannattaa katsella tilannetta rauhassa. Kuten todettua, kissasta luopuminen katkeroittaa lapsesi ja hän tulee vihaamaan miestä ja mahdollisesti myös sinua, mikä ei ole kenenkään edun mukaista. Muuta lapsen ja kissan kanssa, mutta eipä tuossa vielä ole kiire miestä ottaa matkaan. Parempi tosiaan seurata tilannetta ja miestä eri tilanteissa ja kuulostella elämänasennetta. Vuosi, kaksikin on lyhyt aika tuntea ihminen, joten ainakin sen vuoden odottaisin ennen kuin yhteen muuttaisin.
Ymmärrän kyllä että jos molemmat maksaa asunnoistaan vaikka 500 e/kk, se on ihan eri asia kuin maksaa tuo yhdessä tai vaikkapa 700 e/kk yhteisestä isommasta kämpästä. Onhan niitä järkiliittoja ennenkin ollut, mutta sanoisin, että vielä ei ole järkevää muuttaa yhteen, kun mukana on lapsi ja lapselle tärkeä kissa.
Vielä sana tuosta vaatimuksesta hävittää kissa: jos tuollaiselle antaa periksi, alkaa vähitellen vaatia yhä enemmän ja vaikkei olisi narsistinen persoona, voi silti saada toisen elämän pilalle. En usko, että haluat olla se toinen. Seuraile miestä siis rauhassa, onko muita samantyyppisiä elkeitä - jos on, jätä se sika! Toki on ihmisiä jotka on ihan ok mutta ei vaan tykkää eläimistä. Sitä kannattaa sitten miettiä kannattaako eläimenomistajan sellaisen kanssa seurustella tai muuttaa yhteen. Itselläni on sen verran monilajinen "eläintarha", että jo se karsii onneksi dorkat ympäriltä ja nykyinen seurustelukumppani (jonka kanssa on ajatuksissa muuttaa yhteen) onkin hyvin eläinrakas ja muutoinkin empaattinen ja ihana mies ;)
kissaa jos karvat ärsyttää, senkin idiootti!!!!!!!! Eläimet EIVÄT OLE PEHMOLELUJA!!!!!! JUMALAUTA osta vaikka kaapit täyteen pehmoleluja mutta ÄLÄ ota oikeaa eläintä luoksesi KÄRSIMÄÄN. Tuskin olet edes kypsä äiti, sinulle olisi kelvannut vallan mainiosti baby-born nukke, jolla harjoitella vielä vuosia.
Lapsiin ja eläimiin sitoudutaan loppuelämäksi!!!!!!!!!!! Miehet on kiikun-kaakun. Ei niiden varaan voi mitään rakentaa.
kiitos, taidan olla idiootti sitten;) jos itsellasi on elaimia tai lapsia, sinuako ei ikina karvat arsyta tai lasten tottelemattomuus tai vaatimukset jne? Eiko? Koskaan? Taidat olla taydellinen. Luulen etta suurinta osaa vanhemmista ihan rehellisesti ottaa jopa lasten kaytos pannuun, eli ei siis kannata hankkia elaimia tai lapsia jos mikaan arsyttaa?? hahhah! Silti voi olla hyva rakastava vanhempi, kaikki olemme ihmisia vain!!
Olen noin kolmikymppinen mies, ja minulle koira perheessä on mahdoton ajatus.
Lähtökohtani on kuitenkin se, että en ikinä pyytäisi naista valitsemaan minun ja jo olemassa olevan koiran välillä. Jos koiran on kerran ottanut, siitä on kannettava vastuu loppuun asti, ellei jokin sellainen elämäntilanteen muutos, jolle ei voi mitään, sitä estä.
Jos nainen edes harkitsisi koirasta luopumista minun takiani, niin minun kiinnostukseni sellaiseen naiseen loppuisi heti.
Mutta ilmeisesti on muunkinlaisia miehiä...
Hienoa Koiraton! Nain minakin sen ajattelin ja meni miehenkin ymmarrykseen! En minakaan tosiaan ollut uskoa korviani, etta sellaista edes pyytaa, han tietaa etta pidan nakokannoistani kiinni, enka sita asiaa edes harkinnut, kysyin vain muiden mielipidetta, mutta itse en siis hanen takiaan siita luopuisi, olin sita mielta jo ennen ensimmaista viestia taalla, vaikken sita suoraan ilmaissurkaan, koska halusin kuulla muiden kannan ilmaisematta heti omaani.
tapasin mieheni yli 2 vuotta sitten... kissani 4 vuotta sitten... tein kissani kanssa kovan työn jotta sain sen mieleltään terveeksi. Mieheni ei voinut sietää kissaa.... Uhkasi suhteemme päättyvän KISSAN TAKIA. Sanoin että kissa jää ennen miestä!... Mies muutti kanssani vuosi sitten asumaan.... nyt minulle jää koira ja kissa :) mies lähtee.... mutta muista syistä... vaikka jaksoikin 2 vuotta valittaa karvasta. Olen onnellinen!
Käsitinkö oikein.... mies ei huoli sinua jos tulet kissan kanssa... eikä minkään allergian takia vaan koska karvat ovat rasittavia. Mies on näemmä tehnyt valintansa, nyt on sinun vuoro.