Miten muka voi tuntea rakkautta, jos ei tunne sen kääntöpuolta, syvää vihaa toista sukupuolta kohtaan? Rakkaus ilman vihaa on väljähtänyttä rakkautta, elotonta rakkautta. Vihalla terästetty rakkaus on palavaa rakkautta, tosirakkautta. Vain vihaamisen kautta voi todella rakastaa naista. Muut eivät tiedä mitä rakkaus on, koska eivät erota sen ääriviivoja. Viha antaa rakkaudelle syvyyden ja muodon.
Vain naisia vihaamalla voi oppia todella rakastamaan
Pentti Onania
30204
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Vihasta ammentavat ihmiset ovat omasta mielestään niin syviä, muiden silmissä ylpeitä ja lapsellisia alkuvaiheen traumaan jääneitä.
Vain sukupuolten välisen syvän kuilun ja siitä syntyvän konfliktin myöntäminen voi antaa rakkaudelle syvyyttä ja eroottista latausta.
Poliittisesti korrektit lällykät ja tasa-arvon äitelät makustelijat eivät voi kokea aitoa intohimoa. Eihän sellaiselle miehelle nainen voi olla muuta kuin kaveri.
Rakkaus syntyy vihollisuudesta, ei toveruudesta.
Sun rakkautes kyllä, kun äitikriisisi on jäänyt kesken.
Kaltaisiasi tavannut, kokematta minkäänlaista syvyyttä saati eroottista latausta. Huonoja vihollisia en tarvitse enkä jaksa, joten he jäävät noteeraamatta kiukutteluineen.
Tylsiä ad hominemeja. Yritä enemmän.
Miksi yrittäisin enemmän tylsän mitättömyyden takia?
Näissä puoliprovoissa alkaa olemaan luovuutta, mutta ei tolkkua niinkään.
Voihan sen kääntöpuolen tunteenkin eli vihan tietää ja kokea. Mutta pitääkö se samaan ihmiseen kohdistua? Eikö vihan kuten rakkaudenkin tunteelle yleensä ole olemassa jokin syy?
Vihalla terästetty rakkaus. Kuulostaa väkinäiselle.
Vihan ja rakkauden kohde on sama. Naisen selittämätön toiseus, vieraus, ammottava aukko haarojen välissä, elämän ja kuoleman onkalo, täyttymätön kaipaus jota ei voi tyydyttää kuin nussimalla tai tappamalla, eikä kummassakaan tapauksessa lopullisesti.
Naista pitää vihata, jotta naista voi haluta.
Viha on vaan aika voimakas sana. Suuttumus ja kiukustuminen toiseen ehkä olis lähempänä sitä mistä esimerkiksi intohimoinen sovintoseksi voisi saada alkunsa. Rakas saa kimahtamaan ja suuttumaan, mutta seuraavassa käänteessä se on taas niin vastustamattoman ihana.
Tunnetustihan kaikista rakkaimpien ja tärkeämpien ihmisten teot ja sanomiset loukkaa kipeiten. Suuttumus ja ärtymyskin on sitten sen mukaan.
Vihaan taas mä liitän halveksinnan aika isona osana asiaa. Joten en oikeen näkis vihaa ja rakkautta oleellisesti samaan ihmiseen kohdistuvana, ainakaan suhteen vielä ollessa hengissä.
Jaa jaa. Vainiin. Noh musta tuntuu, että tollanen viha tulee vaan toisen omistamisenhalusta. Joko tunkeudun suhun täyttäen sut itselläni ja omistaen sut sitä myöden itselleni. Tai tapan sut ja omistan sun henkesi tekoni kautta. Kuulostaa aika pimeelle. :-)
Toi ei kuulosta rakkaudelle, vaan omistamisenhalulle.
Lähinnä niin päin, että jos suhteen loputtua on todella täynnä vihaa, on täytynyt rakastaa.
Mielummin noin päin just. Jos nyt vihaamaan pystyy sittenkään.
Ap on oikeassa sikäli,että miellejärjestelmässä viha ja rakkaus ovat avainpari, joista muut tunteet jakautuvat. Joten lähin rakkaussuhde muuntuu vihaksi. Mikäli tunteet ovat jo ajan myötä viilenneet, vihan tunne muuntuu pettymykseksi.
Jing ja jang. Joo mutta viha samaan aikaan, kun rakkaus tasavahvoina ei tunnu loogiselta. :-)
Emmä vihaa ketään rakastamaani ihmistä, vaikka aihetta oliskin.
"Emmä vihaa ketään rakastamaani ihmistä, vaikka aihetta oliskin."
On olemassa esim. sukulaisiin kohdistuvaa "rakkautta" ja on olemassa miehen ja naisen välistä eroottista rakkautta.
Et kai sinä halua että mies rakastaa sinua kuin siskoa?
Miehen ja naisen välisessä eroottisessa rakkaudessa on aina vihaa mukana. Tai ainakin miehen puolelta. Naisen puolelta se on ehkä itseen kohdistettua vihaa, masokismia, uhrautumista, antautumista.
Rakkaus ilman vihaa ei ole rakkautta vaan jotain "kunnioitusta" ja "toveruutta" ja sellaista väsynyttä mitä ehkä vanhojen parien kanssa on, kun erotiikka on jo kuollut ja ollaan yhdessä vain tottumuksesta ja "kumppanuudesta".
Puhuin nimenomaan rakastetuista. Eli mun tapauksessa miehistä, joita olen rakastanut. No jos mies rakastaa mua kuin siskoa, sen on luultavasti ex mies. :-D
Hmm...kyllä mä tajuan mitä sä selität. Mutta mä en näe asiaa nähtävästi samoin. Tai sitten mä ymmärrän vihan erilailla. Tiedän sen tunteen, kuinka voi ärsyyntyä miehen röyhkeästä lähentelystä tai iholle tulemisesta. Jopa siinä tilanteessa, kun starttaillee peuhaamista. Tai jopa siinä tilanteessa, kun rakastelee. Ja miestä haluaa palavasti, vaikka haluisi miehen ehkä torjuakin.
Minusta se on jokin eläimellinen reaktio, en kyllä miellä sitä vihaksi.
Juu, olet oikeassa. No, en allekirjoittaisi viimeistä alistuslausetta tottumuksesta. Rakkaus on vin muuntunut vähemmän näkyväksi.
Oisko se enemmänkin oman kontrollin pettämistä ja siitä ärsyyntymistä? Tai sitten toisen eläimellinen energia toimii kuten veri vampyyrille. Tekee mieli purra ja lujaa. ;-)
On se tietyllä tavalla vihaa...rakastaa niin voimallisesti, että saa jopa kivun kautta eufoorisen kokemuksen.
Voi se olla jokin juonne vihasta. Mutta suoranaiseksi vihaksi en sitä pysty mieltämään. Jokin voimallinen tunne kuitenkin. Oon itse sanonut, että toinen on niin ihana, että se ihan ärsyttää. :-)
Mutta olen tulkinnut sen itselleni niin, että mä olen vaan niin heikkona toisen huumavasta olemuksesta ja hänestä huokuvasta energiasta/voimasta miksikä sitä kutsuukaan. Että se saa sen aikaan. Tavallaan oma heikkous ja vahvuus käy taistelua keskenään. :-)
Vetovoima paitsi huumaa myös ärsyttää. Jokin sisällä haluis taltuttaa sen ja torjuakin, mutta samaan aikaan janoaa toista eikä pysty kuin heittäytymään intohimolle. On se kyllä voimakas tunne. Tekee mieli halata ja purra samaan aikaan.
Vai olisiko se enemmänkin seksuaalista jännitettä kuin vihaa? En mä ainakaan tapaa vihata naisia.
Joka haluaa toveruutta ja kunniotusta ei uskalla rakastaa.
Onhan toveruus ja kunnioituskin rakkautta. Se vaan ei ole niin eläimellistä ja eroottisesti latautunutta, ainakaan kaiken aikaa. :-)
Naista pitää kunnioittaa kuin hyvää vihollista, joka on ilo tuhota.
Kuulostaa jo hiukan sadomasokistiselta. Tuu mussu tänne puspus ja halihali, sitten kun se on kohdalla mä liiskaan sen. x-)
Nojoo karkaa nyt aiheesta. Ihan hyvä ketju kyllä ja aihe.
Joku nainen on ilmeisesti tuhonnut Pentti Onanian. Hehe, en nauranut.
HUHHUH, mitä soopaa...
Olet oikeassa.
Heheh, nämä pas-kageneraattorit ei tiedä faktoja, mutta kylvää "totuuksia". Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys.
Eihän aloittaja puhukaan vastakohdasta vaan kääntöpuolesta. Ne kuuluu yhteen: viha ja rakkaus.