Annan perikisi ja kirjoitan tämän toisten kanssa samankaltaisen jutun tänne, vaikka fiksuahan olisi lukea muiden suruja ja yrittää niistä korjaantua, mutta vaikka hieman helpotusta sain lukiessani toisten murheista ja ratkaisuista, koin silti tarpeelliseksi purkaa sydämeni pitkän rääkin.
Eli aloitan nyt ihan tapahtumien alusta:
Kaikki lähti luottamuksen pettämisestä: Olin 14v sinkkuteinipoikana tietenki kahtonu jynkkyä ja ladannu koneeni täyteen ja tumputusta tottakai. No sitten kun aloin seurustelemaan, kerroin tyttöystävälleni mitä koneellani oli, ja tyttö pahotti mielensä siitä. Lupasin poistaa jynkyt koneelta, mutta jotenki olin tottunu pitämään koneella matskua ja latasinki vaa lisää. No se paljastu ja eka pettäminen tapahtui. No taas lupasin poistaa eikä menny ku pahemmaks tilanne. Sitten 4:llä kerralla poistin kaiken, mutta jossain välissä kun oli ekojen sekstailujen kokeilu rakkaani kanssa, jännityksessä tietenki seisokki lopahti eikä tulla muuta ku vitutusta. No eiku jynkkyä koneelle ja harmissaan käteenvetoa ja taas narahin ja siinä vaiheessa tyttöni särkyi pahasti ja itkien sanoi että ei voi enää luottaa minuun. Silloin poistin kaiken enkä enää ladannut sitä paskaa koneelle. No kaikki jatkui hyvin, sovittiin ja rakkaus syveni ja vuoden parin päästä hommattiin kihlat sormiin.
Olin ollut sydämeni valitun kanssa 2,5v yhdessä, joista 1v oli kihlat sormissa kuljettu. Sitten kihlattuni tapasi pitkästä aikaa entisen luokallaan olleen pojan, ja otti tämän kavereihinsa takaisin. No tehtiin kolmistaan reissuja ulkopaikkakunnille aina välistä ja vietettiin aikaa aika paljon kolmistaan. Sitten tyttöseni alkoi tietenki kaksistaan näkee tätä poikaa joka ei tietenkää ollu ku kaveruutta, mutta sen vuoden juhannus aloitti tään myllyn. Ihmettelin kun kihlattuni muuttui kylmemmäksi eikä romanttistakaan ollut. Sitten kihlattuni kertoi tään jannun paljastaneen tunteensa kihlatulleni ja toinenkin ihastui vissiin siinä vaiheessa. Hän sitten alkoi enemmän ja enemmän olla toisen pojan kanssa ja lopulta meillä oli oikein tipalla miten kerettiin nähä, ja lopulta kun tilanne meni puolen vuoden hermojen venytyksestä tarpeeksi pahaksi, kävin sanomassa suorat sanat molemmille ja ero tuli. No, kun puol vuotta olin itkeny tytön perään, hän laittoikin erään tavallisen viestin loppuun pommin: "En haluis tunnustaa tätä, mutta mulla on ikävä sua". Sydämeni suli heti ja rakkaus löi melkein tajun kankaalle. Kovasti alotettiin tapailla ja pusuttelua ilmeni ja kaikkee romanttista, mutta exäni ei saanutkaan karistettuu toista poikaa kelkasta, josta tuli yli puoleks vuotta riesa molemmille, ja melkein haettiin tyttöö varten lähestymiskielto sille jannulle. No työ tuotti tulosta ja pitkän tuskan jälkeen saimme toisemme mutta mutta. Tyttöni sanoi, että se jannu oli jättäny hänelle suhteessa olosta sellasen paskanmaun suuhun, että vaikka rakastaa minua, ei halua mihinkään viralliseen ja vakavaan suhteeseen kanssani, vaan ottaa hissukseen. No minullehan se kävi. Sitten tyttööni ilmestyi uusi piirre. Etenki ku oltiin viihteellä hän jopa tahtomattaan flirttaili toisille sillee aikuisten oikeeti vahingossa. No joka jätkähän oli kauniin neitosen perässä ja siinä olikin tytöllä aina hätistelyä. Kerran sitten häneen ihastui jälleen joku jannu, joka osasi vetää oikeesta narusta ja tyttöni syttyi tällekkin. No muutamassa viikossa juttu päätty onneksi. Mutta sydämeeni kirpaisi kyllä kovasti tuokin seikkailu.
Sitten koitti nyt kesällä 2011 Jurassic Rock. Itse olin niin persaukinen, ettei olis rahat riittäny sinne, ja toisekseen ei ollu oikein koko tapahtuma mieleeni. Kieltäydyin lähtemästä ja yritin ehottaa jotakin muuta tekemistä, mutta mitä tyttöni tahtoi, hän sen päätti myös saada. Lopulta erään kaverin luona löytyi sitä seuraa jurassicciin. Nimittäin yks jannu jolla oli tyttöni mielestä kivat silmät ja hieno urheiluauto, lupasi lähtä mukaan. Siellä he tutustuivat ja yllättyivät kuinka samankaltaisia olivat ja heti se "näkymätön yhteys" löytyi. Se oli sitten menoa. Romanttiset hetket alkoivat vähentyä, ja samaten meidän näkeminen. Lopulta se meni siihen, että menin vasta klo.22 omilla avaimillani tytön luo, kun silloin hän oli vasta tulossa, mutta silti meni n.2 tuntia ootellessa ennen kuin tyttö tuli kotiin. Aina anteeks pyytely siitä, että oli jäänyt ajelemaan toisen urheiluauton kyytiin. Muutaman kerran kävi jopa niin, että sain tytön kotona odotellessa viestin, että hän ei jaksakkaa tulla kotia vaa jää sinne yöksi.
Voitte nyt kaikki uskoo miltä se tuntu, ja miten sydämeni itki verta. Mutta olin päättänyt taistella ja eikun tunnehanat kiinni, ja isolla nielaisulla suru, alas. Siltikkin sattui.
Jatkuu..
Eli aloitan nyt ihan tapahtumien alusta:
Kaikki lähti luottamuksen pettämisestä: Olin 14v sinkkuteinipoikana tietenki kahtonu jynkkyä ja ladannu koneeni täyteen ja tumputusta tottakai. No sitten kun aloin seurustelemaan, kerroin tyttöystävälleni mitä koneellani oli, ja tyttö pahotti mielensä siitä. Lupasin poistaa jynkyt koneelta, mutta jotenki olin tottunu pitämään koneella matskua ja latasinki vaa lisää. No se paljastu ja eka pettäminen tapahtui. No taas lupasin poistaa eikä menny ku pahemmaks tilanne. Sitten 4:llä kerralla poistin kaiken, mutta jossain välissä kun oli ekojen sekstailujen kokeilu rakkaani kanssa, jännityksessä tietenki seisokki lopahti eikä tulla muuta ku vitutusta. No eiku jynkkyä koneelle ja harmissaan käteenvetoa ja taas narahin ja siinä vaiheessa tyttöni särkyi pahasti ja itkien sanoi että ei voi enää luottaa minuun. Silloin poistin kaiken enkä enää ladannut sitä paskaa koneelle. No kaikki jatkui hyvin, sovittiin ja rakkaus syveni ja vuoden parin päästä hommattiin kihlat sormiin.
Olin ollut sydämeni valitun kanssa 2,5v yhdessä, joista 1v oli kihlat sormissa kuljettu. Sitten kihlattuni tapasi pitkästä aikaa entisen luokallaan olleen pojan, ja otti tämän kavereihinsa takaisin. No tehtiin kolmistaan reissuja ulkopaikkakunnille aina välistä ja vietettiin aikaa aika paljon kolmistaan. Sitten tyttöseni alkoi tietenki kaksistaan näkee tätä poikaa joka ei tietenkää ollu ku kaveruutta, mutta sen vuoden juhannus aloitti tään myllyn. Ihmettelin kun kihlattuni muuttui kylmemmäksi eikä romanttistakaan ollut. Sitten kihlattuni kertoi tään jannun paljastaneen tunteensa kihlatulleni ja toinenkin ihastui vissiin siinä vaiheessa. Hän sitten alkoi enemmän ja enemmän olla toisen pojan kanssa ja lopulta meillä oli oikein tipalla miten kerettiin nähä, ja lopulta kun tilanne meni puolen vuoden hermojen venytyksestä tarpeeksi pahaksi, kävin sanomassa suorat sanat molemmille ja ero tuli. No, kun puol vuotta olin itkeny tytön perään, hän laittoikin erään tavallisen viestin loppuun pommin: "En haluis tunnustaa tätä, mutta mulla on ikävä sua". Sydämeni suli heti ja rakkaus löi melkein tajun kankaalle. Kovasti alotettiin tapailla ja pusuttelua ilmeni ja kaikkee romanttista, mutta exäni ei saanutkaan karistettuu toista poikaa kelkasta, josta tuli yli puoleks vuotta riesa molemmille, ja melkein haettiin tyttöö varten lähestymiskielto sille jannulle. No työ tuotti tulosta ja pitkän tuskan jälkeen saimme toisemme mutta mutta. Tyttöni sanoi, että se jannu oli jättäny hänelle suhteessa olosta sellasen paskanmaun suuhun, että vaikka rakastaa minua, ei halua mihinkään viralliseen ja vakavaan suhteeseen kanssani, vaan ottaa hissukseen. No minullehan se kävi. Sitten tyttööni ilmestyi uusi piirre. Etenki ku oltiin viihteellä hän jopa tahtomattaan flirttaili toisille sillee aikuisten oikeeti vahingossa. No joka jätkähän oli kauniin neitosen perässä ja siinä olikin tytöllä aina hätistelyä. Kerran sitten häneen ihastui jälleen joku jannu, joka osasi vetää oikeesta narusta ja tyttöni syttyi tällekkin. No muutamassa viikossa juttu päätty onneksi. Mutta sydämeeni kirpaisi kyllä kovasti tuokin seikkailu.
Sitten koitti nyt kesällä 2011 Jurassic Rock. Itse olin niin persaukinen, ettei olis rahat riittäny sinne, ja toisekseen ei ollu oikein koko tapahtuma mieleeni. Kieltäydyin lähtemästä ja yritin ehottaa jotakin muuta tekemistä, mutta mitä tyttöni tahtoi, hän sen päätti myös saada. Lopulta erään kaverin luona löytyi sitä seuraa jurassicciin. Nimittäin yks jannu jolla oli tyttöni mielestä kivat silmät ja hieno urheiluauto, lupasi lähtä mukaan. Siellä he tutustuivat ja yllättyivät kuinka samankaltaisia olivat ja heti se "näkymätön yhteys" löytyi. Se oli sitten menoa. Romanttiset hetket alkoivat vähentyä, ja samaten meidän näkeminen. Lopulta se meni siihen, että menin vasta klo.22 omilla avaimillani tytön luo, kun silloin hän oli vasta tulossa, mutta silti meni n.2 tuntia ootellessa ennen kuin tyttö tuli kotiin. Aina anteeks pyytely siitä, että oli jäänyt ajelemaan toisen urheiluauton kyytiin. Muutaman kerran kävi jopa niin, että sain tytön kotona odotellessa viestin, että hän ei jaksakkaa tulla kotia vaa jää sinne yöksi.
Voitte nyt kaikki uskoo miltä se tuntu, ja miten sydämeni itki verta. Mutta olin päättänyt taistella ja eikun tunnehanat kiinni, ja isolla nielaisulla suru, alas. Siltikkin sattui.
Jatkuu..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jatkuu..
Sitten kun oli jo aika vähäistä näkemisemme, tyttö sai töitä samasta kaupungista, missä urheiluauto jannu asui, ja siitä lähtien tänne asti, eli jtn 3kk, rakastamani tyttö asuu sen hepun kämpillä viikot, koska se on ilmaista, ja se saatanan mulkku vie pisteet kotiin osaksi sillä, että tyttöni on pahalta tavaltaan jonkin verran materialisti, ja tottakai tällä pojulla on vitusti rahaa, tai saa sitä porukoiltaan ja tarjoo tytölleni menevän seuran lisäks kaiken mitä tämä tahtoo. Kirsikkana kakun päälle, tyttöni kaipaili diesel autoa, ja pojun isi osti tytölleni uuden auton (siis hänelle uuden) ja poju veti siitä pisteet kotiin, kun kaikki järjestyy. Ja saan aina kuulla kun tyttö hehkuttaa poikaa minulle, kun tämä osaa hänen salaisimmatkin haaveet vaistota ja toteuttaa ne nii VITUN HIENOSTI JA MAINIOSTI! Että näin meilläpäin. Nähdään sillon ku tyttö töiltään ehtii luokseni naapurikaupunkiin eli maks 2 kertaa viikossa, mut voi olla ettei yli viikkoonkaan nähä. Silti kun kysyin suoraan, niin tyttöni myönti ettei ole unohtanut minua, mutta ilman salailua kertoi, ettei minulla ole koskaan ollut nykysen kaltaista kilpailijaa tytön sydämestä. Suru on tään kaiken jäljiltä kamala. Ja viha ja kosto ja kaikki pahatkin tunteet ovat pinnassa, mutta en aio hölmöillä. Kaikki käskee minua jättämään tämä turha taistelu, mutta tässä tytössä on vaan sitä mitä ei kenessäkään tule ikinä olemaan. Minua ei edes kiinnosta katsella toisia. Rakastan vain tätä vaaleaa enkeliä, eikä sydämessäni ole kellekkään toiselle paikkaa.
Sitäpaitsi ihan turhaan katselisinkaan muita koska 1kk päästä alkaa armeija, ja jos uuden suhteen saisin, niin se ei ekakskaan tunnu miltään ja toiseksi, puol vuotta vähillä näkemisillä kariuttaa alkutaipaleella olevan suhteen aika pian. Alussahan sitä kuuluu nähdä aika usein, että rakkaus kasvaa ja vahvistuu. Ja olen päättänyt tämän taistelun voittaa, enkä ainakaan vapaaehtoisesti luovuta piste!
Olen vain niin neuvoton mitä tekisin. Enkä jaksais enää kärsiä mutten halua luovuttaakkaan. Pystysköhän kukaan minua jeesaamaan. Pienestäkin neuvosta saatan saavuttaa paljon :) Olisin valmis melkein mihin tahansa, että saisin tyttöni vakuuttumaan, että olen se paras. Olen kertonut monesti tunteistani hänelle, päin naamaakin, sekä yrittänyt kysellä tilannetta, mutta tyttö vastaa ettei osaa tehdä nyt mitään päätöksiä, vaan haluaa keskittyä elämään ja käymään töissä. Siksi en myöskään voi hänestä luopua, koska en kestäisi häntä nähdä jonkun kanssa täydessä rakkauden sokeudessa käsikkäin kävelemässä saati sitten pussailemassa :( Aika sekavaa ja vaikeesti kerrottua tekstiä mutta kiloja lähti sydämeltäni jo tästä, että sain vuodattaa tuskaani pois :) Olisin kiitollinen jos joku voisi auttaa:) Naisten kanssa ei pärjää, mutta ilman heitäkään ei pärjää :p
et ois pettänyt luottamusta. Rikki mikä rikki, ei se koskaan tule uskomaan, että sä olet kiinnostunut hänestä oikeasti ihmisenä, jos jo halvat videot on sulle sen arvosia olleet, että niistä kärsii luottamuksen pettää.
Eikä sua tyttö kiinnosta, sua kyrsii vaan se, että siitä on joku toinen kiinnostunut ja koska koet kilpailutilanteen, niin sulla on suurempi kiinnostus vaan päihittää joku muu poika, mutta sun kiinnostus ei lähde tosta tytöstä, vaan siitä, että sä et halua olla kakkonen suhteessa johonkin poikaan. Jos saisit ton tytön, ei sulla kiinnostaisi. Jätkillä on aina sama kuvio. Niin kauan ei kiinnosta, kunnes joku muu kiinnostuu. Mutta ei se sittenkään ole oikeaa kiinnostusta vaan kilpailunhalua, joka lopahtaa siihen kun ei ole kilpailutilannetta.
Tuo lause kertoo kaiken "en kestäisi häntä nähdä jonkun kanssa täydessä rakkauden sokeudessa käsikkäin kävelemässä saati sitten pussailemassa".
Fiksu likka kun ei laske sun varaan mitään. Varmaan huomannut jo, että sä innostut aina kun joku muu ihminen on kiinnostunut. Etsi joku muu ihminen, jolla on mahdollista luottaa suhun.
No en minä huvikseni jää kehenkää roikkumaan. Oon todella ujo näissä asioissa ja jos minä en tätä tyttöä rakastaisi, niin en kyllä enää edes yrittäis roikkua tässä. On sattumoisin aikamoista rääkkiä tällasen tilanteen seuraaminen sivusta, koska tässä on tytöllä ohjakset käsissä. Tai siis onhan mullaki niitä sen verran että voisin heittää pyyhkeen kehään, mutta jos haluan hänet pitää, nii odotan vain että millanen on tään kamppailun tulos. Voi olla etten enää häntä saa, mutta tässä on niin suuret tunteet kyseessä, ettei minusta jäis jäljelle mitään jos hänet menettäisin. Ja siksi en kestäis häntä nähä toisen kanssa KOSKA RAKASTAN HÄNTÄ! Enemmän kuin mitään muuta. Vai eikö ihtees sattus jos näkisit kaikkein eniten rakastamasi ihmisen toisen kanssa lempeilemässä?? Veikkaan että sattus. No tulipahan selväks että yksin oon tässä sodassa, eikä kukaa turhaan jelppaa. Sanoin kyllä että toi teksti oli aika vaikeeselkosta mutta no eihän se oo eka kerta et mut ymmäretään väärin ja kaikki luulee mua vaa playeriks. Ja te jotka luulette mua playeriks ton vuodatuksen tuloksena, ÄLKÄÄ VAIVAUTUKO SANOMAAN SITÄ MULLE KOSKA KALTAISTANI IHMISTÄ SE LOUKKAA TODELLA! Ja mua ei nyt tarvihe enempää loukata on tässä tarpeeks kärsitty jo prkl. Apua jos mitä kaipaisin, mutta eihän tältä haistapeen foorumilta sitä saa.
Nii ja vastaisuudessa ketkä viel tuutte lyömään lyötyä, odottakaas ku teiän alta rakkaus häviää, ja sit ku tuutte tänne sitä itkee nii sillo maistatte omaa lääkettänne ja saatte itse tuntee koko tään ihanan tuskan.
tekis hyvää sullekin hankkia omia kavereita, nii ei tarvis noin hermoilla ja olla herkkänahkanen. Ja jos joku haluaa olla muiden kanssa, niin saa olla. EI sellasesta ihmisestä silloin edes ole iloa muille, joten mikään menetys se ei ole.
No ihan ku kavereitten seura sais unohtamaan. No eihä se yllätys ollu ettei täältä ymmärrystä saa. Tuttu tilanne. Ja tottakaihan tyttö saa toisten kanssa olla jos en kelpaa mut kyllä kans ikävöidä saa jos toinen häviää elämästäni johonka se on kuulunut yli 3 vuotta.. Väkisinhän se pahalle tuntuu ellei oo kokonaan tunteeton.
Tuntuu vaa jännälle että muut purkaavat sydäntään ja saavat paljon tukea ja apua mutta eipäs tänne asti riitä vaikkei kukaan tääl särkyneistä oo sen ilosempi ku toinen. Luojalle kiitos en oo herkästi kokonaan särkyvä ihminen, koska nää "kannustavat kommat" ois hajottanu vielä enemmän jotakuta herkempää.
vähän vanhemmaks kun elät, niin alat tajuta, että vaikka sitä välillä hajoaakin, niin pitää vaan nousta ylös ja jatkaa matkaansa. Ei ole muuta vaihtoehtoa lopulta. Saa masentua jos haluaa, mutta loppujen lopuksi siitäkin on vaan pakko nousta. Lisäksi kyllä se niinkin on, että jos särkyy jotenkin, niin parasta lääkettä on vaan muut ihmiset ja tekeminen. Mistä säkään tiedät kuin hajallaan toiset voi olla. Se omaan napaan tuijottaminen vaan ei aina aukaise sitä ymmärrystä, että vaikka tää maailma tuntuu epäoikeudenmukaiselta, niin ei se silti sitä muuta. Pitää vaan sopeutua, tuntu miltä tuntu. Jos joka särkyneen sydämen omistaja jäis rähmälleen maahan makaamaan ja odottamaan kauheesti tukea ja apuja, niin niitähän olis tuolla tiet väärällään. Mikä oikeus joillakin on odottaa jotakin erityiskohtelua. Jos aukaisisit silmäsi ja menisit itse ensin auttamaan toisia ja antamaan muille sitä tukeasi ja apuasi, niin voisit tajuta, että et sä kyllä aivan ainutlaatuisen ankeassa tilanteessa ole. Ei se säälin kerjääminen paljon kyllä auta, pikemminkin jos aikansa asioista valittaa, käy niin, että muut ihmiset kaikkoa ympäriltä, kun totee ettei ne jaksa kuunnella ketään valittajaa. Opi nuolemaan itse haavasi, niin voit pärjätä elämässä paremmin. Ei muidenkaan haavoja toiset tule nuoleen.
No eihän sitä tiedä kuin paljon toiset on särkyny mutta ainakin tänne tulleet on enemmän tai vähemmän. Ja oonhan minä kavereiden kanssa, sillon millon en näe tätä tyttöä. Mutta eihän se täältäkään saatu lisätuki huonoo tekis. Olen auttanut kavereitani, jos heillä on ollut vaikeata, mutta kun en kehtaa hirveesti heille purkaa sydäntä, koska aina olen ollut se jolle puretaan, mutta itse olen aina sitten ollut se vahva persoona joka ei säry. Nyt on vaan tunnustettava, että vasta sitten minusta on ketään toista enää jeesaamaan jos:1 Saan kultani takaisin. 2. On mennyt niin kauan että joko toisten tukemana tai itse nousen täältä ojasta. Kyllä Valmetti vielä ojasta nousee, saas nähä tarviiko vinssiä vai ei... Mutta kiitos nyt tuosta kommasta, ei sentään kaikki lapa lisää paskaa niskaan :)
Eti toinen sille ei vaan kelpaa sinä:(