Haluisin vaan kuulla teidän mielipiteitä mun tilanteesta, onko ihan normaalia?
Mieheni on seurustellut yhden tytön kanssa ennen mua. He olivat 4 vuotta yhdessä ja aloitti nuorena (tyttö14v ja mieheni silloin 16v.) he erosivat kun tyttö oli 18v. ja mieheni 20v.. ihan ystävinä erosi, kun molemmat halusivat alkaa elämään omia railakkaita vuosia. Siitä 2 vuotta eteenpäin, me tapasimme mieheni kanssa ja nyt me olemme olleen 1,5vuotta yhdessä, asutaan yhdessä ja ollaan kihloissa.
Vaikka heidän erosta on jo 3 vuotta aikaa, edelleen appivanhemmat kutsuvat minua tuon exän nimellä! Ärsyttää suunnattomasti ja kun olen muutenkin todella mustasukkainen ja en haluisi kuulla mieheni entisestä elämästä enää ollenkaan, koska ollaan kaikki käyty läpi ja kerrottu kertaalleen miten asiat on mennyt missäkin elämänvaiheessa, ollaan kerrottu kaikki entiset jutut jne...
Kuuluuko minun hyväksyä tuo, että appivanhemmat kutsuu minua mieheni exän nimellä aina sillontällön ja muistelee mieheni kanssa sitä exää aina kun en ole paikalla? Vaikka miehenikin on kuulemma ainakin sanonut vanhemmilleen ettei jaksaisi ja haluisi muistella exää tms.
Nyt olen tämän takia riidoissa anoppini kanssa, koska hän ja hänen siskonsa oli päättänyt viedä miniät, eli minä plus 2 muuta tyttöä laivareissulle, mutta minä kieltäydyin, koska en niinkään tunne noita toisia tyttöjä ja he ovat paljon vanhempiakin kun minä, enkä halua lähteä stressaamaan sinne koska seuraavaksi taas olen se mieheni exän nimellä kutsuttu! Varsinkin kun mieheni ei ole mukana, ei siellä ole ketään tuttua ja turvaa jos näin tapahtuisi. Olen siitä joka kerta pahoittanut todella pahasti mieleni ja kun vielä se on tapahtunut aina kun ollaan oltu jossain pidemmillä reissuila mieheni vanhempien kanssa, eli jokaiselta viime talven ja kesän lomamatkoilta on muisto siitä kun minua on kutsuttu mieheni exän nimellä! NIIN ni nyt anoppi suuttu kun ilmoitin etten lähde laivareissulle mukaan (mitään ei siis oltu vielä maksettu ja reissu olisikin vasta 2kk päästä) hän huusi miehelleni tästä asiasta "miksi minä joudun tästä kärsimään? Kyllä so_ffen pitäisi ymmärtää että neljässä vuodessa jää muistoja mieleen! Enkä minä voi sille mitään! Tä on kyllä tosi törkeetä käytöstä nyt ja kun minä joudun kärsimään tämmösestä!!" ???
Olenko tyhmä kun stressaan tämmöisestä? Kolahtaa vaan minuun niin pahasti..
Mieheni on seurustellut yhden tytön kanssa ennen mua. He olivat 4 vuotta yhdessä ja aloitti nuorena (tyttö14v ja mieheni silloin 16v.) he erosivat kun tyttö oli 18v. ja mieheni 20v.. ihan ystävinä erosi, kun molemmat halusivat alkaa elämään omia railakkaita vuosia. Siitä 2 vuotta eteenpäin, me tapasimme mieheni kanssa ja nyt me olemme olleen 1,5vuotta yhdessä, asutaan yhdessä ja ollaan kihloissa.
Vaikka heidän erosta on jo 3 vuotta aikaa, edelleen appivanhemmat kutsuvat minua tuon exän nimellä! Ärsyttää suunnattomasti ja kun olen muutenkin todella mustasukkainen ja en haluisi kuulla mieheni entisestä elämästä enää ollenkaan, koska ollaan kaikki käyty läpi ja kerrottu kertaalleen miten asiat on mennyt missäkin elämänvaiheessa, ollaan kerrottu kaikki entiset jutut jne...
Kuuluuko minun hyväksyä tuo, että appivanhemmat kutsuu minua mieheni exän nimellä aina sillontällön ja muistelee mieheni kanssa sitä exää aina kun en ole paikalla? Vaikka miehenikin on kuulemma ainakin sanonut vanhemmilleen ettei jaksaisi ja haluisi muistella exää tms.
Nyt olen tämän takia riidoissa anoppini kanssa, koska hän ja hänen siskonsa oli päättänyt viedä miniät, eli minä plus 2 muuta tyttöä laivareissulle, mutta minä kieltäydyin, koska en niinkään tunne noita toisia tyttöjä ja he ovat paljon vanhempiakin kun minä, enkä halua lähteä stressaamaan sinne koska seuraavaksi taas olen se mieheni exän nimellä kutsuttu! Varsinkin kun mieheni ei ole mukana, ei siellä ole ketään tuttua ja turvaa jos näin tapahtuisi. Olen siitä joka kerta pahoittanut todella pahasti mieleni ja kun vielä se on tapahtunut aina kun ollaan oltu jossain pidemmillä reissuila mieheni vanhempien kanssa, eli jokaiselta viime talven ja kesän lomamatkoilta on muisto siitä kun minua on kutsuttu mieheni exän nimellä! NIIN ni nyt anoppi suuttu kun ilmoitin etten lähde laivareissulle mukaan (mitään ei siis oltu vielä maksettu ja reissu olisikin vasta 2kk päästä) hän huusi miehelleni tästä asiasta "miksi minä joudun tästä kärsimään? Kyllä so_ffen pitäisi ymmärtää että neljässä vuodessa jää muistoja mieleen! Enkä minä voi sille mitään! Tä on kyllä tosi törkeetä käytöstä nyt ja kun minä joudun kärsimään tämmösestä!!" ???
Olenko tyhmä kun stressaan tämmöisestä? Kolahtaa vaan minuun niin pahasti..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voi ei. Kirjoituksestasi hohkaa heikko omanarvontunto ja aloitatkin kirjoituksesi kertomalla miehestäsi ja tämän exästä aivan, kuin he olisivat näytelmän päähenkilöt.
Älä tee mitään, mikä ei tunnu hyvältä / sinulta itseltäsi. Ei ketään voi pakottaa sukulaisten kanssa reissuun. Ennen kaikkea kuuntele itseäsi ja tee tilaa itsellesi. Et sinä ainakaan mitään lyttäämistä tarvitse kuulemalla sinua nimiteltävän väärällä nimellä. Opetelkoot nyt rauhassa unohtamaan tämän exän nuo appivanhemmat ja tulkoot sitten uudestaan sinun lähellesi.
Ei tuossa sinun iässäsi tarvitse pakottaa itseään mihinkään kuvioihin, jotka eivät tunnu omilta. Eri asia, jos appivanhemmat tuntuisivat sinua kohtaan reiluilta ja ystävällisiltä.
Oletko puhunut asiasta esim. äidillesi?
Oletko koskaan kysynyt miksi he kutsuvat sinua väärällä nimellä? Kenties he ovat vanhuuden vaivaamia joten heidän muistinsa sekoilee?
Heidän jatkuvasti puhuessaan tytostä, vain mukaile ja sano miten miellyttävä hänen on täytynyt olla ja varmasti vieläkin on. Välittomästi tuon sanottuasi vain johdata itse keskustelu toisille urille : "mutta satuitteko kuulemaan uutisista että ...." ja siihen sitten aamulla kulemiasi tapahtumia.
Halutessasi pitää heihin etäisyyttä on täydellisen ymmärrettävää, mutta on eri tapoja tehdä se.
Helpoimmalla pääset kun ystävällisellä äänellä ja sanavarastolla kerrot miten todella kiire sinulla toissä tai koulussa silloin on/ parhaan ystäväsi syntymäpäivä/vanhempiesi merkkipäivä/ tjm sellainen johon et millään voi olla osallistumatta.
Mutta olet kyllä hengessä mukana heidän matkallaan ja olet aivan varma että he tulevat täysin nauttimaan laivaseurueestaan ja virkistysmatkastaan vaikka sinä tälläkertaa et voikkaan tulla mukaan.
Jotkut vanhemmat ovat vain niin hitaita tajuamaan mitä hienotunteisuus tarkoitttaa. Kohoa sinä heidän yläpuolelleen. Jos nimittäin aiot viettää loppuelämäsi tuon pojan kanssa, nämä vanhemmat ovat osa yhtäloä. Parasta kohdella heitä kunnioittavasti ja ystävällisen varmasti.
Tuohan vasta kaksinaamaista on, että alkaisi lipomaan näitä miehen vanhempia ja valehtelemaan omasta kiireisyydestään.
Minä en suosi tuollaisia ratkaisuja, vaan olisin paljon virtaviivaisempi toimissani.
Jos joku kutsuu minua väärällä nimellä, se merkitsee, että en ole hänelle tärkeä. Vielä pitäsi nuoleskella tällaista ihmistä ja olla ystävällinen?! Missä marttyyrikoulussa tuollaista opetetaan?
Aloittaja on jo täysin nujerrettu ja hän tarvitsee etäisyyttä ja asioiden sulattelua itsekseen. Jos mies ei pidä hänen tunteitaan tärkeinä eikä hän itsekään näiden neuvojen jälkeen, appivanhemmista puhumattakaan, niin kuka sitten?
Tuostahan saa kuvan, että hän ei ole tärkeä sen enempää appivanhemmilleen kuin miehelleenkään.
Aloittajaa kohdellaan kuin jätettä ja hänen pitäisi vain kestää se urhoollisesti? Paskat! Miehen on oltava jämäkämpi ja taottava vanhempiensa päähän järkeä. Suhde ei ole mikään itseisarvo, jolle uhrataan kaikki.
Uskaltaisiko aloittaja olla jopa miehestään hetkeä erossa? Ei olisi kivaa, jos ilmassa olisi vielä läheisriippuvuutta. Mies ei ole se, joka sanelee ehdot, kuten vanhempien kanssa on tultava toimeen. GAME OVER!
oon koko ajan ollu siinä toivossa, et ne unohtaa sen eksän kyl viel joku päivä. Mieheni on kyl yrittänyt sanoo vanhemmilleen et lopettaa sen muistelemisen ja puolustellu mua, mut on myös yks toinen mikä mua pelottaa; Mieheni sano ihan seurustelumme alussa et suurin ja tärkeimpiä asioita hänelle on et tyttöystävä ja vanhemmat tulee tosi hyvin toimeen jne.. nyt siis pelottaa, et mieheni vois vaik jättää mut tai siis alkaa miettimään sellasia asioita pikkuhiljaa ja mulle tulee sellanen olo et olis vaan pakko kestää noi kaikki jutut ja olla sit exän nimellä, kunhan vaan appivanhemmat hyväksyy mut sukuunsa, kosk ei hyväksy jos en tee miten he haluu. Nääki vaan mun päässä, koska jos sanoisin tost nyt mun miehelle, se pitäis mua hölmönä ja sanois ettei todellakaa jättäis mua minkää tommosen syyn takia... MUT ku vainoharhanen olen... :/
Etkä ole vainoharhainen. Oletko puhunut tuosta appivanhempiesi käyttäytymisestä kenenkään kanssa netin ulkopuolella? Tarkoitan nyt muiden, kuin miehesi tai hänen sukunsa kanssa.
Ulkopuoliset pystyvät antamaan perspektiiviä asioille ja sinun on tuotava epäkohdat esiin nyt eikä pidettävä niitä sisälläsi.
Minä sanon, että loukkaantumisen tunteesi on oikeutettua. Sinä olet kestänyt jo liiankin pitkään huonoa kohtelua. Jopa niin pitkään, että alat epäillä itseäsi!
Jos olisit minun tyttäreni (minulla on sinun ikäisesi tytär), niin toivoisin hänen puhuvan minulle tuollaisista asioista.
Vähän epäilyttää, että haudot asioita yksiksesi ja haluat näyttää ulkopuolisille, kuinka kaikki on muka hyvin...
Voitko puhua kenellekään ikäisellesi, jos ei omalle äidille haluttaisikaan puhua?
Äläkä usko noita neuvoja, että sinun pitäisi vain hymistellä, vaikka sinua pidetään alempiarvoisena kynnysmattona. Sitähän tuo on, kun edes nimeäsi ei hyväksytä.
.........
Olen juu miehelleni kylläkin, mutta kuitenkin ilmottanut että en tollasia reissuja tee ja lähde koko porukan kanssa mihinkään jos he ei opettele mun nimeä..tai ainakin seuraavan kerran kun mua kutsutaan sen toisen nimellä, menen vaan kättelemään ja esittelemään itseni uudestaan!
On se kumma kun ihan terveet 50-vuotiaat aikuiset ihmiset eivät muista juuri mun nimeä, mutta muut muistaa (suvussa paljon nuorisoa) ja muidenkin nuorien eksiä muistellaan kauheen avokätisesti siinä muiden kuullen, ei tietenkään heidän uusien kumppaneiden kuullen, mutta näköjään minä olen jotenkin eriasia. Jopa pikkusiskoni 5v. on alusta saakka ymmärtänyt kutsua miestäni hänen nimellä, vaikka vauvasta saakka oppi tuntemaan jne minun eksäni ja opetteli hänen nimellä jopa ärrän, mutta silti ymmärtää että nyt miestäni ei sanota muulla kun hänen omalla nimellään. (ihan itse sanonut asian näin)
Enkä haluaisi todellakaan olla riidoissa appivanhempieni kanssa, he ovat muuten kovin mukavia ja ollaan hyvin tultu toimeen. Miehelläni ei ole sisaruksia, joten olen ollut heille kuin oma tytär. Ja kyllä, ymmärrän senkin, että niin on ollut se entinenkin. Kun mieheni on kertonut että viimeisen vuoden he ei enää seurustellut kahdestaan, vaan se tyttö seurusteli mieheni perheen kanssa ja mieheni eli omaa armeija-aikaista elämää....minkä jälkeen he sitten erosivatkin... Ymmärrän tuon kaiken, että se tyttö on heille jäänyt kovin syvälle muistoihin jne, mutta siitä on kuitenkin jo 3 vuotta aikaa plus että mä olen nyt jo ollut kuvioissa 1,5vuotta jnejnejne...?!?!
Voisitko ostaa joululahjaksi miehesi isälle ja äidille kummallekin mukin, jossa olisi sinun nimesi. Siitä, kun he hörppisivät kahvia joka aamu ja ilta, niin joko alkaisi nimi hahmottua muistiin...
haha, toi olikin hyvä idea!! :)
Olen puhunut äidilleni, joka oli myös sitä mieltä että mieheni vanhempien käytös on typerää ja kohtuutonta, siis tuo että suuttuu mulle asiasta jolle kukaan muu ei voi mitään kuin he itse. Ja isosiskoni myös sanoi, että mun täytyis asian vaa antaa olla, siis siinä mielessä että kyllä he sitten jossain vaiheessa tajuu kun huomaa, etten käykkään heillä enää niin usein tai osallistu yhteisiin reissuihin yms...
Eipä he ole ollut nyt mieheenikään yhteyksissä koko viikkoon, mikä on siis kummallista kun tässä ajasse he olisi muuten soitellut hänelle ainakin sen kaksi kertaa..ja me oltaisiin normaalisti käyty heillä ainakin jo kerran, kun on tapana käydä molempien vanhempien luona kerran viikossa. Ei ole kuulunut mitään, niin kyllä vaan he aika kovin on nokkiinsa tosta ottanu. Lapsellista mun mielestä.
Eilen oltiin ekan kerran tämän riidan jälkeen mieheni vanhempien tykönä ja kaikki oli taas niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Mua stressas aamust saakka, kun mieheni ilmoitti että mennään sinne ja miettisin ja miettisin ja olin kiukkusella päällä koko päivän ihan vaan sen takia kun jännitti miten siellä mahtaa käydä.....
No nyt taas helpompi olo kun kert käytiin ja kaikki olikin sitten "hyvin" ainakin kaikki osas hyvin olla niin.... seuraavaa exän muistelemist odotelles? tai jospa he olis jo oppinu?
Kuulostat lapselliselta ja naurettavalta. Löysää pipoasi äläkä stressaa niin paljon.