Haluisin vaan kuulla teidän mielipiteitä mun tilanteesta, onko ihan normaalia?
Mieheni on seurustellut yhden tytön kanssa ennen mua. He olivat 4 vuotta yhdessä ja aloitti nuorena (tyttö14v ja mieheni silloin 16v.) he erosivat kun tyttö oli 18v. ja mieheni 20v.. ihan ystävinä erosi, kun molemmat halusivat alkaa elämään omia railakkaita vuosia. Siitä 2 vuotta eteenpäin, me tapasimme mieheni kanssa ja nyt me olemme olleen 1,5vuotta yhdessä, asutaan yhdessä ja ollaan kihloissa.
Vaikka heidän erosta on jo 3 vuotta aikaa, edelleen appivanhemmat kutsuvat minua tuon exän nimellä! Ärsyttää suunnattomasti ja kun olen muutenkin todella mustasukkainen ja en haluisi kuulla mieheni entisestä elämästä enää ollenkaan, koska ollaan kaikki käyty läpi ja kerrottu kertaalleen miten asiat on mennyt missäkin elämänvaiheessa, ollaan kerrottu kaikki entiset jutut jne...
Kuuluuko minun hyväksyä tuo, että appivanhemmat kutsuu minua mieheni exän nimellä aina sillontällön ja muistelee mieheni kanssa sitä exää aina kun en ole paikalla? Vaikka miehenikin on kuulemma ainakin sanonut vanhemmilleen ettei jaksaisi ja haluisi muistella exää tms.
Nyt olen tämän takia riidoissa anoppini kanssa, koska hän ja hänen siskonsa oli päättänyt viedä miniät, eli minä plus 2 muuta tyttöä laivareissulle, mutta minä kieltäydyin, koska en niinkään tunne noita toisia tyttöjä ja he ovat paljon vanhempiakin kun minä, enkä halua lähteä stressaamaan sinne koska seuraavaksi taas olen se mieheni exän nimellä kutsuttu! Varsinkin kun mieheni ei ole mukana, ei siellä ole ketään tuttua ja turvaa jos näin tapahtuisi. Olen siitä joka kerta pahoittanut todella pahasti mieleni ja kun vielä se on tapahtunut aina kun ollaan oltu jossain pidemmillä reissuila mieheni vanhempien kanssa, eli jokaiselta viime talven ja kesän lomamatkoilta on muisto siitä kun minua on kutsuttu mieheni exän nimellä! NIIN ni nyt anoppi suuttu kun ilmoitin etten lähde laivareissulle mukaan (mitään ei siis oltu vielä maksettu ja reissu olisikin vasta 2kk päästä) hän huusi miehelleni tästä asiasta "miksi minä joudun tästä kärsimään? Kyllä so_ffen pitäisi ymmärtää että neljässä vuodessa jää muistoja mieleen! Enkä minä voi sille mitään! Tä on kyllä tosi törkeetä käytöstä nyt ja kun minä joudun kärsimään tämmösestä!!" ???
Olenko tyhmä kun stressaan tämmöisestä? Kolahtaa vaan minuun niin pahasti..
Mieheni on seurustellut yhden tytön kanssa ennen mua. He olivat 4 vuotta yhdessä ja aloitti nuorena (tyttö14v ja mieheni silloin 16v.) he erosivat kun tyttö oli 18v. ja mieheni 20v.. ihan ystävinä erosi, kun molemmat halusivat alkaa elämään omia railakkaita vuosia. Siitä 2 vuotta eteenpäin, me tapasimme mieheni kanssa ja nyt me olemme olleen 1,5vuotta yhdessä, asutaan yhdessä ja ollaan kihloissa.
Vaikka heidän erosta on jo 3 vuotta aikaa, edelleen appivanhemmat kutsuvat minua tuon exän nimellä! Ärsyttää suunnattomasti ja kun olen muutenkin todella mustasukkainen ja en haluisi kuulla mieheni entisestä elämästä enää ollenkaan, koska ollaan kaikki käyty läpi ja kerrottu kertaalleen miten asiat on mennyt missäkin elämänvaiheessa, ollaan kerrottu kaikki entiset jutut jne...
Kuuluuko minun hyväksyä tuo, että appivanhemmat kutsuu minua mieheni exän nimellä aina sillontällön ja muistelee mieheni kanssa sitä exää aina kun en ole paikalla? Vaikka miehenikin on kuulemma ainakin sanonut vanhemmilleen ettei jaksaisi ja haluisi muistella exää tms.
Nyt olen tämän takia riidoissa anoppini kanssa, koska hän ja hänen siskonsa oli päättänyt viedä miniät, eli minä plus 2 muuta tyttöä laivareissulle, mutta minä kieltäydyin, koska en niinkään tunne noita toisia tyttöjä ja he ovat paljon vanhempiakin kun minä, enkä halua lähteä stressaamaan sinne koska seuraavaksi taas olen se mieheni exän nimellä kutsuttu! Varsinkin kun mieheni ei ole mukana, ei siellä ole ketään tuttua ja turvaa jos näin tapahtuisi. Olen siitä joka kerta pahoittanut todella pahasti mieleni ja kun vielä se on tapahtunut aina kun ollaan oltu jossain pidemmillä reissuila mieheni vanhempien kanssa, eli jokaiselta viime talven ja kesän lomamatkoilta on muisto siitä kun minua on kutsuttu mieheni exän nimellä! NIIN ni nyt anoppi suuttu kun ilmoitin etten lähde laivareissulle mukaan (mitään ei siis oltu vielä maksettu ja reissu olisikin vasta 2kk päästä) hän huusi miehelleni tästä asiasta "miksi minä joudun tästä kärsimään? Kyllä so_ffen pitäisi ymmärtää että neljässä vuodessa jää muistoja mieleen! Enkä minä voi sille mitään! Tä on kyllä tosi törkeetä käytöstä nyt ja kun minä joudun kärsimään tämmösestä!!" ???
Olenko tyhmä kun stressaan tämmöisestä? Kolahtaa vaan minuun niin pahasti..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Moikka!!
Tiäkkö en minäkään hyväksyisi että mua kutsuttais eksän nimellä.Kaikilla meillähän muistoja on,mutta rajansa kaikella.
Meillä ei ihan vastaavaa ole sattunut.Mutta muistan kuinka aloin mieheni kanssa seurustelemaan ja muutimme yhteen,niin mun anoppi oli liimannut kuvia albumiin (oli ihan uusi albumi) ja antoi sen sitten miehelleni.Sitä sitten katsellessani siellä oli myös mieheni eksän kuvia.Siinä tilanteessa en sitä sen enempiä miettinyt,kunhan itsekseni ihmettelin.Mutta jos olisin silloin ollut viisaampi olisin tehnyt eri ratkaisut suhteessamme.
Se toi meille vuosien saatossa ongelmia,joita en osannut kuvitella.Koska mieheni on saanut kasvatuksessa eri käsityksen ystävyydestä ja pettämisestä.Mitä sitten tulee lasten kasvatukseen yms on ihan ok et anoppi juonii asioita ja yrittää saada lapsiamme mukaan touhuihinsa.Et oikeesti kyllä se vaikuttaa miten sinuun suhtaudutaan nyt ja sitten tulevaisuudessa.Sun mies on oikeastaan ainut joka sen asian voi lopettaa,jos hän väsyy pitämään sun puolia tässä asiassa,peli on menetetty.Olet sit ikävä kyllä henkisesti ihan lyöty.
Meillä anoppi pyörittää miestäni ihan miten lystää,eikä mieheni näe asioita vain niinkuin ne on,koska kyseessä on hänen äitinsä.Ihan sama mitä mieltä minä olen,joten olen päättänyt antaa periksi.En vain jaksa enää.
Sori sekavaa tekstiä..
On se kummak un aikuiset miehet eivät voi suoraan sanoa äidilleen asioista miten mentellään ja vielä täysi-ikäisenä totellaan ja tehdään niinkuin vanhemmat sanovat on ihan hanuristä. Itse kun -70 luvulla täytin 18v niin sanoin äidille että nyt teen niinkuin haluan ja hänen käskyvaltansa on loppu niin se myös loppu. Miehen pitää puolustaa omaa naistaa ja olla hänen puolella ja jättä vanhempansa omaan hölmöyteensä ja sanoa suoraan että onko muisti heikentynyt kun ei nimiä muista. SE napanuora on ajoissa katkasitava tai sitten ne ovat niitä mammanpoikia joita äiti pyörittää vielä 50v kun ei osata aikuistua.
Todella harmillinen tilanne sulla. :/ En olis kuvitellu et asiat voiskaa mennä noin pitkälle..ku oon koko ajan ollu siinä toivossa, et ne unohtaa sen eksän kyl viel joku päivä. Mieheni on kyl yrittänyt sanoo vanhemmilleen et lopettaa sen muistelemisen ja puolustellu mua, mut on myös yks toinen mikä mua pelottaa; Mieheni sano ihan seurustelumme alussa et suurin ja tärkeimpiä asioita hänelle on et tyttöystävä ja vanhemmat tulee tosi hyvin toimeen jne.. nyt siis pelottaa, et mieheni vois vaik jättää mut tai siis alkaa miettimään sellasia asioita pikkuhiljaa ja mulle tulee sellanen olo et olis vaan pakko kestää noi kaikki jutut ja olla sit exän nimellä, kunhan vaan appivanhemmat hyväksyy mut sukuunsa, kosk ei hyväksy jos en tee miten he haluu.
"Meillä anoppi pyörittää miestäni ihan miten lystää,eikä mieheni näe asioita vain niinkuin ne on,koska kyseessä on hänen äitinsä."
Tuota.. varmaankaan eivät kutsu tahallaan vaan se exän nimi tulee kuin automaattisesti ja vahingossa.. Tuskinpa siinä sinua halutaan loukata. Itse en loukkaantuisi mokomasta mutta sinulla on vielä paljon henkistä kasvua edessä.. Sitä odotellessa, käy siellä laivareissulla äläkä ole noin pikkumainen..
Olet vielä kovin nuori ja kypsymätön. Ymmärrän anoppiasi, sinua nyt niinkään en.. Meinaan et käsitä että anoppisi unohtaa tai sekoittaa nimet tahattomasti.. Sinuna en pilaisi välejä enempää näin pienestä.. Kun kerran mielipidettä kysyit.
Mukavaa jatkoa sinulle jokatapauksessa, koita nyt jaksaa anoppisi vaikka ärsyttääkin..
ja joo, anoppisi kuulostaa ihan normaalilta. Miehesi exä on exä, unohda koko muija. Miksi ihmeessä miehesi puhuu sinulle siitä exästä itse kokoajan ja antaa vielä vaikutelman että anoppikin niin tekee.. Siinä on minusta jotakin erittäin itsekästä ja outoa.. Haluaakin kai että olet haljeta mustasukkaisuudesta..
Ei-ei ja ei. Älä näytä enää kertaakaan että asia vaivaa sinua näin.. Puhu jollekulle muulle siitä, mutta älä enää miehelle äläkä appiväelle. Missään nimessä!
Sano niille että kun oppivat sinun nimesi ensin ilman sekoiluja niin voit alaata taas pikku hiljaa olemaan heidän seurassaan. En minäkään tykkäisi että minua sanottaisiin exän nimellä "muka" vahingossa. Oma mieheni itse sanoi minua YHDEN kerran exänsä nimellä ja takaan ettei tule toistumaan.
Kyllä kai niiden pitää ymmärtää että se koskee kun saa kuulla koko ajan siitä toisesta. Minusta se on ilkeyttä. Itse antaisin samalla mitalla takaisin ja kutsuisi anoppia ex anopin nimellä ja sitten vaan sanoisin kun hän tyrmistyisi että " voi anteeksi, mutta ihan vaan vahingossa taas lipsahti" monen pitää maistaa omaa soppaansa ymmärtääkseen miltä tuntuu.
Oletko koskaan kysynyt miksi he kutsuvat sinua väärällä nimellä? Kenties he ovat vanhuuden vaivaamia joten heidän muistinsa sekoilee?
Heidän jatkuvasti puhuessaan tytostä, vain mukaile ja sano miten miellyttävä hänen on täytynyt olla ja varmasti vieläkin on. Välittomästi tuon sanottuasi vain johdata itse keskustelu toisille urille : "mutta satuitteko kuulemaan uutisista että ...." ja siihen sitten aamulla kulemiasi tapahtumia.
Halutessasi pitää heihin etäisyyttä on täydellisen ymmärrettävää, mutta on eri tapoja tehdä se.
Helpoimmalla pääset kun ystävällisellä äänellä ja sanavarastolla kerrot miten todella kiire sinulla toissä tai koulussa silloin on/ parhaan ystäväsi syntymäpäivä/vanhempiesi merkkipäivä/ tjm sellainen johon et millään voi olla osallistumatta.
Mutta olet kyllä hengessä mukana heidän matkallaan ja olet aivan varma että he tulevat täysin nauttimaan laivaseurueestaan ja virkistysmatkastaan vaikka sinä tälläkertaa et voikkaan tulla mukaan.
Jotkut vanhemmat ovat vain niin hitaita tajuamaan mitä hienotunteisuus tarkoitttaa. Kohoa sinä heidän yläpuolelleen. Jos nimittäin aiot viettää loppuelämäsi tuon pojan kanssa, nämä vanhemmat ovat osa yhtäloä. Parasta kohdella heitä kunnioittavasti ja ystävällisen varmasti.
Tottakai he saavat omassa kodissaan tehdä miten haluavat omat asiansa. Sinulla ja miehelläsi on valta olla menemättä sinne, tai jos on pakko - mahdollisimman lyhyeksi ajaksi; pari tuntia maximi.
Vain hankkikaa oma elämä ja antakaa noiden vanhusten (he ilmeisesti tahallaan tekeytyvät sellaisiksi) elää omaa elämäänsä. Heidän sanomisiin ei todellakaan tarvitse käyttää liian paljon muistikapasiteettia.
TARKKA AMPUJA: Olen paljon myös kuullut tota samaa mitä sä laitoit, että en sais ottaa itteeni niin paljon, kun ei ole kuitenkaan mikään niin suuri asia, mutta olen sairalloisen mustasukkanen ja vainoharhainen muutenkin kaiken suhteen, joten en kaipaa tollasta enää appivanhemmilta, joille on kuitenkin asiasta jo kaksi kertaa huomautettu...
EI EXIÄ MAINITA: Olen juu miehelleni kylläkin, mutta kuitenkin ilmottanut että en tollasia reissuja tee ja lähde koko porukan kanssa mihinkään jos he ei opettele mun nimeä..tai ainakin seuraavan kerran kun mua kutsutaan sen toisen nimellä, menen vaan kättelemään ja esittelemään itseni uudestaan!
On se kumma kun ihan terveet 50-vuotiaat aikuiset ihmiset eivät muista juuri mun nimeä, mutta muut muistaa (suvussa paljon nuorisoa) ja muidenkin nuorien eksiä muistellaan kauheen avokätisesti siinä muiden kuullen, ei tietenkään heidän uusien kumppaneiden kuullen, mutta näköjään minä olen jotenkin eriasia. Jopa pikkusiskoni 5v. on alusta saakka ymmärtänyt kutsua miestäni hänen nimellä, vaikka vauvasta saakka oppi tuntemaan jne minun eksäni ja opetteli hänen nimellä jopa ärrän, mutta silti ymmärtää että nyt miestäni ei sanota muulla kun hänen omalla nimellään. (ihan itse sanonut asian näin)
Enkä haluaisi todellakaan olla riidoissa appivanhempieni kanssa, he ovat muuten kovin mukavia ja ollaan hyvin tultu toimeen. Miehelläni ei ole sisaruksia, joten olen ollut heille kuin oma tytär. Ja kyllä, ymmärrän senkin, että niin on ollut se entinenkin. Kun mieheni on kertonut että viimeisen vuoden he ei enää seurustellut kahdestaan, vaan se tyttö seurusteli mieheni perheen kanssa ja mieheni eli omaa armeija-aikaista elämää....minkä jälkeen he sitten erosivatkin... Ymmärrän tuon kaiken, että se tyttö on heille jäänyt kovin syvälle muistoihin jne, mutta siitä on kuitenkin jo 3 vuotta aikaa plus että mä olen nyt jo ollut kuvioissa 1,5vuotta jnejnejne...