Kun otsikon käsitteitä mietitään kokonaisuutena, kysyisinkin teiltä täällä olevilta, että miten ihmeessä otsikossa mainitut voivat mitenkään toteutua, jos Suomalaisen naisen "aivojen sisältö" on ehdoitta / vaatimustason määrittelijänä ilman mitään kyseenalaistamisen mahdollisuutta miehen taholta yksinomaan se, jolla käsite miehen ja naisen välinen "suhde" määritellään?
Siis huomioiden se, ettei miehellä tule eikä saa olla mitään mahdollisuutta vaikuttaa siihen, miten nainen miestä jo "kumppaniehdokkaana" kohtelee, naisen aivojen luoma käsitys miehestä (naisen "erehtymättömän vaiston kertomana", vaikka vain yhden tapaamisen perusteella tehty) pitää aina täydellisesti paikkansa ja se, ettei naisella tarvitse olla mitään vastuuta sanoistaan tai teoistaan miestä kohtaan tuntevana ihmisenä.
Tätä edellä kuvattua "toimintamallia" toteuttaa yhä kasvava joukko 25 - 55 vuotiaista naisista, joten nytpä kysynkin, mihin nuo arjen rakkaus tekoina toiselle, inhimillinen ihmisyys sekä parisuhde "unohtuvat" kun "suhteesta" naisen ja miehen välillä puhutaan?
Siis huomioiden se, ettei miehellä tule eikä saa olla mitään mahdollisuutta vaikuttaa siihen, miten nainen miestä jo "kumppaniehdokkaana" kohtelee, naisen aivojen luoma käsitys miehestä (naisen "erehtymättömän vaiston kertomana", vaikka vain yhden tapaamisen perusteella tehty) pitää aina täydellisesti paikkansa ja se, ettei naisella tarvitse olla mitään vastuuta sanoistaan tai teoistaan miestä kohtaan tuntevana ihmisenä.
Tätä edellä kuvattua "toimintamallia" toteuttaa yhä kasvava joukko 25 - 55 vuotiaista naisista, joten nytpä kysynkin, mihin nuo arjen rakkaus tekoina toiselle, inhimillinen ihmisyys sekä parisuhde "unohtuvat" kun "suhteesta" naisen ja miehen välillä puhutaan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Täydentääkseni vielä edellistä, lienee hyvä edellisen kokonaisuuden ohella miettiä, mihin arjen elämässä perustuu tuo naisten "luoma todellisuus", eli mitä muuta todellisuudessa saavutetaan tuolla "vallankäytöllä" kuin se,
että yhä vain useampi ihminen menettää halunsa osoittaa kenellekään aitoja tunteita "sulkeutuen", jos pääsääntöisesti noiden toista tuntevana ihmisenä huomioivien tunteiden esille tuominen johtaa toisen sukupuolen taholta vain torjutuksi tulemiseen, pilkan kohteeksi joutumiseen tai loukatuksi päätymiseen?
Henkisen väkivallan on todettu maailman laajuisesti olevan väkivallan muodoista se ihmisiä eniten ”kuormittava”, joten miksi siis harjoittaa sitä täällä Suomessa noin avoimesti, järjestelmällisesti ja Antiikin Rooman ”orjakaupan” perinteitä noudattaen?
Jokaisella on toki oikeus valita kumppaninsa, mutta eiköhän kuitenkin rajan pitäisi tulla vastaan viimeistään silloin, kun nuo parin valinnan muodot alkavat täyttää henkisen väkivallan tunnusmerkit, niin kuin nyt täällä Suomessa monin kohdin tapahtuu?