"Ongelmani" on varmaan aika erikoisen kuuloinen, mutta mieheni on jollain muotoa "liian" itsenäinen.
Kimpassa ollaan oltu nyt vuoden päivät (tätä ennen seurustelua). Mieheni on kovin omatoiminen ja hoitaa oman tonttinsa jopa siinä määrin että se saa minut välillä kihisemään kiukusta. Kaupassa käynnit luonnistuu kuin vettä vaan, siivousvuorot pelaa ym. Välillä kuitenkin tuntuu siltä että olen enempi vähempi näkymätön hänen elämässään, vaikka tiedän että hän välittää minusta ja on sen osoittanut. Joskus tuntuu kuitenkin siltä, että olen hänelle tarpeeton tai että hän pärjäisi elämässään paremmin ilman minua.
Tämä kuulostaa todella erikoiselta ja itsestä tuntuu jopa hävettävältä parkua täällä moisesta asiasta. Onko tämä jotain naisen perusviettiä "kodin hengettärenä" olemisesta vai onko biologinen kelloni alkanut tikittää vai mitä?? Mielestäni en omaa heikkoa itsetuntoakaan kun ei ole asioista tapana valittaa.
Mahtaakohan muilla olla samanlaisia kokemuksia ?
Kimpassa ollaan oltu nyt vuoden päivät (tätä ennen seurustelua). Mieheni on kovin omatoiminen ja hoitaa oman tonttinsa jopa siinä määrin että se saa minut välillä kihisemään kiukusta. Kaupassa käynnit luonnistuu kuin vettä vaan, siivousvuorot pelaa ym. Välillä kuitenkin tuntuu siltä että olen enempi vähempi näkymätön hänen elämässään, vaikka tiedän että hän välittää minusta ja on sen osoittanut. Joskus tuntuu kuitenkin siltä, että olen hänelle tarpeeton tai että hän pärjäisi elämässään paremmin ilman minua.
Tämä kuulostaa todella erikoiselta ja itsestä tuntuu jopa hävettävältä parkua täällä moisesta asiasta. Onko tämä jotain naisen perusviettiä "kodin hengettärenä" olemisesta vai onko biologinen kelloni alkanut tikittää vai mitä?? Mielestäni en omaa heikkoa itsetuntoakaan kun ei ole asioista tapana valittaa.
Mahtaakohan muilla olla samanlaisia kokemuksia ?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mutta ei uutta. Mitenkä tuohonkaan nyt miehenä vastaat...jos teet kotitöitä ahkerasti, ja vaimon puolesta, niin vaimo tuntee itsensä tarpeettomaksi. Jos taas et tee mitään, saat kuulla naputusta laiskuudesta..
Minä seukkasin joskus `90 Arin kanssa joka teki myös kaiken. En saanut päättää mitä kaupsta ostettiin. Yövaatteet silitti ja niin olisi minunkin pitänyt tehdä. Keittiöön en päässyt lainkaan. Tiskatessa haarukka meni väärään lokeroon... En siis osannut mitään... ( koulussa kotitalous 10 )
No niinhän siinä kävi että mies heitti pellolle ja minä jatkoin omaa elämääni. Jatkan samaan malliin ja teen nykyisen mieheni iloiseksi kokkaamalla samaan malliin...
Joskus se epäkuranttius voi olla miehessäkin....
Terveisiä Arille.....
Tulee aivan mieleen biisi "Mitä miehen tulee olla"..
Teiltä taitaa puuttua yhteinen tekeminen ? Tuohon saumaan sopisi hyvin lapset, joitten odotus, synnyttäminen ainakaan ei lipsahda miehen haltuun edes vahingossa. Jos sama antaumuksellisuus myöhemin esiintyisi lasten kanssa, olisi ehkä lähellä sitä mitä lähes jokainen nainen ja äiti toivoo.
Jos taas lievä epätoivo syntyy toisen pedanttisesta dominoivuudesta, en uskaltaisi ainakaan itse lapsia edes suunnitella kyseiseen liittoon.
.. ja pohtisin tarkkaan kestäisinkö siinä itsekään.
onkohan se niin, että kaipaat enemmän huomiota? en mä oikein ymmärrä. joko me ollaan liian laiskoja tai sit ollaan liian ahkeria.
Vaihda miestä minun kanssani.
Minun muuten niin ihana miesystäväni makaa vain sohvalla. Kyse ei ole siitä, etteikö hän osaisi kaikkea arkista kotityötä. Hän vain ei tee mitään. Paitsi ruokaa joskus.
No, tulos on se, että en halua olla hänen kanssaan jatkuvasti. Ei kiinnosta korjata toisten jälkiä. Tavataan vain silloin kun on yhteistä tekemistä ja viikonloppuisin.
Ole onnellinen, älä valita!
Kiitoksia vastauksista itse kullekin.
Olen miettinyt sitä että olenko huomionkipeä vai en, varmasti sitäkin joskus. Joissain kommenteissa tuli esille, että mieheni olisi jotenkin dominoiva, mikä ei sellaisenaan kyllä pidä paikkaansa ainakaan sanan perinteisessä mielessä.
Pedanttius lienee kuitenkin lähempänä, joskaan hänellä ei ole asioiden suorittamisesta sellaista pakkomiellettä (eli jos haarukka nyt menee väärään lokeroon, ei hän sitä ole heti oikaisemassa) Jotenkin hän vain tuppaa tekemään kaiken niin automaattisesti, että välillä joutuu olemaan itse "sohvan orja".
Kaipa tämä täytyy ottaa puheeksi oikein kunnolla.
Mukava kuitenkin huomata että muitakin on ollut samassa tilanteessa.