Olen kuunnellut eronneiden tuttujen ja ystävien ajatuksia omasta erostaan ja moni on todennut "liian helposti erottiin". Heidän mukaan asiat olisi voinut ratkaista keskustelemalla. He ovat uudessa suhteessa kohdanneetkin samoja ongelmia, jotka ovat keskustelun avulla ratkaisseet.
Ymmärrän myös suoranaisen velttouden ja piittaamattumuuden suhteen hoitamiseksi johtavan eroon ja hyvä niin.
Toivon kuitenkin eroa aikovien miettivän(vaikka uskonkin teidän jo miettineen ) minkä ongelman ero ratkaisee.
Erolle löytyy usein hyviä syitä mutta niin myös yhdessä pysymiselle.
Ymmärrän myös suoranaisen velttouden ja piittaamattumuuden suhteen hoitamiseksi johtavan eroon ja hyvä niin.
Toivon kuitenkin eroa aikovien miettivän(vaikka uskonkin teidän jo miettineen ) minkä ongelman ero ratkaisee.
Erolle löytyy usein hyviä syitä mutta niin myös yhdessä pysymiselle.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei tänä päivänä olla yhdessä kuin yhteisten lasten tai ison asuntolainan takia.Jokainen hakee vain sitä omaa hyvää, vai miksi kaikki eronneet naiset lapsineen täyttää kunnan vuokra-asunnot, kun kulissiavioliitossa saa sentään asua omakotitalossa, niin kauan kuin mies sen maksaa?
Tuo nyt oli täysin asiatonta. Kyllä naiset ihan oikeasti elättävät itsensä ja melko usein sen miehensäkin.
Se on kyllä totta että erotaan ihan liian helposti, johtuen varmaan siitä ettei huomata, ettei enää olla sinkkuja vaan juostaan juhlimassa samaan tahtiin kuin ennenkin. Ei oteta vastuuta edes omista lapsista.
Uskon kyllä että rakkaudesta mennään naimisiin, mutta kun arkipäivä tulee vastaan, pistetään kantapäät vastakkain, eikä edes yritetä selvittää asioita. Aikuiset käyttäytyvät kuin murrosikäiset, minä, minä, minä ja minulle kaikki.
Kyllä se ristiriita useimmiten on siellä oman pään sisällä, mihinkään ei olal tyytyväisiä, mitään ei suvaita, puoliso moititaan jatkuvasti, hänen pitäisi olla kuten pelle, eli olla jatkuvasti narun päässä.
Koko päivän pitäisi lähetellä viestejä ja lähetellä "alapään kuvia", vannoa suurta rakkauta, kun vaaditaan tulemaan kotiin kesken päivän, heti pitäisi juosta. Kuinkahan paljon on aivan tyhjänpäiväisiä sairaspäivä.
Toinen ei saisi harrastaa mitään, tästä sitten kostoksi mennään tkemään huorin, aletaan juopotella jatkuvasti. Sitten ollaankin jo sellaisessa verkossa joss toisella valheella yritetään peittää toinen valhe ja loppujen lopuksi olllankin niin sekaisin, että elämän on täysin hajalla ja tehdään mitä hirveimpiä tekoja.
Tämä ihminen voi vannoa hoitavnsa lapsensa hyvin, mutta sekin on vain valheellinen luulo, lapset ovat varmasti nähneet tuon epäluotettavuuden ja sekaisuuden, elävät suuressa pelossa.
Tästä paranemiseen on vain yksi ja aino tie, se lääkäri, aluksi vaikka tterveyskeskuskessa, yksityiseen pääsee nopeammin tai työtrveyteen.
Lääkäriin menoa ei kannata hävetä, vaan ajatella että vihdoinkin saisin helpotusta, nyt lääkärillä täytyy olla tilannetajua ja paljoin, sillä noin uupunut ihminen ei helpoööa avaudu todellista syystä, valittaa usein muuta särkyä.
Mutta teidän täytyy mennä lääkärille, terapeutille, kukaan muu ei teitä pysty auttamaan, sillä se uusi kumppani omine samanlaise paineen elää omassa valheen verkossaan ja varmasti punoo sinut vielä huonompaan tilanteeseen. Sekö on sitten se apras vaihtoehto, että soliaalihuolto hakee lapset suojaan jos ehtii saada tietoa. Hyvät naapaurit työtoverit tehkää ilmoitus, jos näette lasten olevan vaaraasa ja heilleille jätettykä, sillä läheiset eivät sitä voi tehdä vast akuin äärimmäisessä tilanteessa, jossa on jo tuhottu lasten elämä.
Äläkää olko välinpitämättömia, pelastakaa tämä ihminen ja hänen lapsensa.
Jos huomaatte jonkun jo tietämänne lieron tunkeutuvan tämän ihmisen seuraan, hyvät työtoverit, älkää antako sen tapahtua, estäkää se tavalla tai toisella.
Avioero ei varmaan monestikaan ratkaise perusongelmaa, jos parisuhteessa jokin mättää. Jos pari ei keskenään pääse juttelemaan riitelemättä, niin suosittelen erittäin lämpimästi pariterapiaa. Sitä saa myös ihan ilmaiseksi, seurakunnilta. Joskus on niin, että ulkopuolinen auttaja näkee parisuhteessa olevan varsinaisen ongelman paljon paremmin.
Omaa virhettään tai käyttäytymistapaa on vaikea itse arvoida objektiivisesti!! Helppo on löytää "tekosyy" toisesta. Ero ei ole ratkaisu, ellei varsinaista ongelmaa ole ensin yritetty ratkoa.
Kaikki ei elämässä ole hauskaa ja kivaa!
Parisuhde on välillä sitä tahtomista, uudelleen ja uudelleen.
Ihmiset luovuttaa usein liian helposti. Eroa tulee harkita ja hyvin pitkään varsinkin jos perheessä on lapsia.
Jos toisen mielestä parisuhde on kuollut, niin terapiaa ei kannata edes ajatella.
Taasko sinä ja sinun hyvä neuvos...!
Monella mättää oma elämä. Se on liian tylsää.
Minulla on juuri toisenlaisia kokemuksia. Yksikään eronnut ei ole sanonut "liian helposti erottiin". Suurin osa on sanonut "vihdoinkin tajusin erota", "vihdoin sain erotuksi" "viimeinkin uskalsin erota" "lopultakin pääsin eroon". jne. näitähän riittää.
Myös itse olen erittäin tyytyväinen eroni jälkeen. Uuden miehen kanssa ei ole kummoisempia ongelmia. Todella fantastista olla miehen kanssa, joka puhuu, kuuntelee ja pussaa :). Ymmärtää elämästä ja ihmisistä. Niin, ja johon voi luottaa ja jolla on aikaa. Exällä ei ollut koskaan aikaa. Kaikki mitä tekikin aloitti "ei nyt kyllä olisi aikaa, mutta täytyy....) Viimeiseen 15 vuoteen emme käyneet yhdessä missään kahdestaan eikä lasten kanssa. Sitten lapset olivatkin jo teinejä.
Erossani ei ollut mitään järkyttävää. Sen sijaan liitossani oli, todella paljon.
Erossa oloni parani välittömästi. Sisäinen ahdistus ja tuska poistui. Itsetuntoni kasvoi. Löysin itseni ja ilon uudestaan! Eikä ihan pieni asia ole sekään, että eron jälkeen on ihana tulla töistä kotiin.
No tässä sinulle toisenlainen kokemus: liian helposti erottiin. Varmaan kuitenkin ohitat tämän niin kuin olet ohittanut ne kaikki muutkin tilanteet, kun olet vastaavaa kuullut.
Itse en tunne ketään, joka valittaisi sitä, että on eronnut. Sen sijaan tunnen muutaman, jotka valittavat sitä, etteivät ole eronneet.
että eivät ole eronneet??
Mistä he tietävät millaista heidän elämänsä olisi eron jälkeen.
Minä kyllä valitan mielessäni, että otin eron isommin miettimättä.
Kenellekään en ole katumistani kuitenkaan livenä tunnustanut.
keskeistä on löytää itselleen paras ratkaisu. Liitossa jatkaminen voi olla myös tuhoisaa.
Avioero ei ole ratkaisu ongelmiin.
Kirkko ja Kaupunki lehdessä aiheesta, sekä useita muita aiheita, ja keskusteluita.
Lainaus.
Musta aukko ja narsismi.
Narsisti imee kumppanistaan kaikki voimat.
Jos parisuhteessa on hankalaa, mieti miten voisit itse toimia toisin, jos olisit puolisosi asemassa.. -Mene puolitiehen vastaan.
Lue artikkeli, sekä keskustelua aiheesta. Pohdi myös mitä taloudellisia seuraamuksia ero tuo tullessaan.
Mieti myös kuinka ero vaikuttaa lasten tulevaisuuteen.
http://www.kirkkojakaupunki.fi/arkisto/paakirjoitus-ja-kolumnit/6457/
---
Erosin ja löysin kumppanin, jonka kanssa arkikin tuntuu nautinnolta. Siis,miksi riutua suhteessa, joka ei tyydytä molempia osapuolia?
sattuu.
Niin, missä vaiheessa sitten luovuttaa - hakee eroa - eroaa?
Sitä mietin minä, petetty. Mies halusi vielä yrittää ja jätti toisen naisen. MUTTA, ei tämä mitään helppoa ole. Hyväkin olla yhdessä, mutta loukkaus on takana, mielessä joka päivä. Toinen loukkaajana, toinen loukattuna. Vaikka kuinka on käyty terapiassa, keskusteltu, tehty asioita yhdessä, tuntuu, että voiko tästä enää avioliitto eheytyä sellaiseksi, että voimme yhdessä jatkaa.
Toki voi jatkaa, kulisseissa, mutta oikeasti.
Jotenkin ero pelottaa, mutta toisaalta myös houkuttaa.
Olisiko helpompi olla ja hengittää. Ajattelen, että kun näitä mietin, niin olisiko se ero jo sitten parempi. Kuinka kauan odottaa ja yrittää?
Rakastan miestäni, mutta voiko erota, vaikka rakastaa? Mitäs sen jälkeen? Pelkään, että kadun ja haluankin hänet takaisin. Ja sitten kaikki on myöhäistä. Tässä näkee tämän, että en ole koskaan asunut yksin, muutin kotoa miehen kanssa yhteen. Pelkään jotenkin sitä, että ei olekaan ketään siinä kumppanina. Lapset tosin kyllä, mutta aikuinen. Löydänkö parempaa.
Tällä hetkellä on sellainen tunne, että onko edes miehiä, jotka kokevat uskollisuuden hyveeksi, eivätkä koskaan edes ajattelisi pettävänsä. Vaihtaisinko vain samanlaiseen kuin mieheni, joka pettäisi jossain vaiheessa - uudestaan ja uudestaan. Kun nyt jo olisi sentään tuttu ihminen vierellä, jonka kanssa on pitkä historia.
Kylläpä tuli tilitys - mutta onko kenelläkään vastauksia?
Muuttuisiko elämä paremmaksi eron jälkeen?
Vaikeitahan nämä ovat ja usein on vain ratkaisuja; ei niinkään oikeita tai vääriä.
Luulen kuitenkin teidän kohdalla auttavan yhteisen päämäärän asettamisen ja pyrkimisen sen saavuttamiseksi. Kummankin tulisi ymmärtää nykyinen tilannne; petetty ja pettäjä. Jeesustelu ei auta, vaan tilanteenne ymmärtäminen edellyttää tekoja molemmilta. Teillä on varmasti mahdollisuudet saada asiat kuntoon ja saavuttaa hyvä suhde välillenne mutta se edellyttää molempien halua.
Kuten totesit "Vaihtaisinko vain samanlaiseen kuin mieheni, joka pettäisi jossain vaiheessa - uudestaan ja uudestaan.", joten riskit säilyy joka tapauksessa. Jos arvot parisuhteen osalta ei kohtaa niin silloin on parasta etsiä sitä "sielun kumppania".
Minun puoliso petti ystäväni kanssa ja asiat on riehuttu ja puhuttu selviksi. En vaihda vaimoani toiseen.
Ai?
Omassa tapauksessa ajatus oli, että olisi pitänyt erota jo 2 vuotta aikaisemmin.
Useimmiten sitä yritetään olla niin sinisilmäsiä suhteissa, että kyllä asiat muuttuvat paremmiksi tai että osaa itse mukautua. Puhuminenkaan ei auta, vaikka kuinka yrittää. Asiat muuttuvat paremmiksi ehkä viikon ajaksi ja sitten palautuvat takaisin samaan vanhaan jauhamiseen. Ei sitä jaksa itsekkään jatkuvasti jankuttaa, ettei asiat onnistu.