Olemme seurustelleet jo vuoden verran, enemmän ja vähemmän tiiviisti. Mies halusi kuitenkin lähteä pidemmälle ulkomaanmatkalle kivassa seurassa ja ajankohtana, jolloin minulle oli mahdottomuus lähteä mukaan.
Aluksi tuntui siltä, että asiahan on ihan ok.
Nyt kuitenkin omat fiilikseni ovat alkaneet "kylmetä", mielikuvitus laukkaa, vaikka syytä tuskin on ja oma arvomaailmani on alkanut tällaisten pitkien yksinmatkojen suhteen kallistua kilteiselle puolelle.
Miten muut seurustelevat (aikuiset) jo toisella kierroksella olevat suhtautuvat tällaiseen? Olenko niuhottaja?
Tarkoittaako tämä miehen puolelta myös sitä, että hän ei olisi vielä valmis sitoutumaan vakavalla tasolla?
Aluksi tuntui siltä, että asiahan on ihan ok.
Nyt kuitenkin omat fiilikseni ovat alkaneet "kylmetä", mielikuvitus laukkaa, vaikka syytä tuskin on ja oma arvomaailmani on alkanut tällaisten pitkien yksinmatkojen suhteen kallistua kilteiselle puolelle.
Miten muut seurustelevat (aikuiset) jo toisella kierroksella olevat suhtautuvat tällaiseen? Olenko niuhottaja?
Tarkoittaako tämä miehen puolelta myös sitä, että hän ei olisi vielä valmis sitoutumaan vakavalla tasolla?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla on pakko myöntää jo alkuun että olen aika nuori (24v) joten se voi vaikuttaa mielipiteeseen. (tai niiden lapsellisuuteen;)
Musta tuntuu että vaistoon kannattaa jossain määrin luottaa. Jos ollaan lähdössä miesporukalla ja havaittavissa jonkinlaista aikataulujen värkkäystä niin että kaikki pääsevät matkaan ilman vaimojaan/vaimokkeitaan niin saattaisin itsekin jo hieman epäillä :/
Mutta sinä tunnet miehen paremmin kuin muut tällä palstalla, joten varmasti voit luottaa omiinkin tuntemuksiin siitä onko puhtaat jauhot pussissa. Mutta mitä tuota nykytrendiä on seurannut, niin matkakohdekin kertoo paljon: jos suuntana on Thaimaa miesporukalla, niin ei ole mikään ihme että epäilytää...