Nainen 30, mies 25. Mies kovasti ihastunut, muttei tiedä naisen oikeaa ikää. Onko tuossa vaiheessa elämäntilanteet sitten kuitenkin vielä erilaiset, ja paljonko tuossa näkyy se "kypsymisen ero"? Haittaisiko tuollainen ikäero? Entä miten mies suhtautuisi, jos noin yleensäottaen luultavasti veikkaa naista noin samanikäiseksi kanssaan, mutta totuus on sitten enemmän? Tässä naisena tunne itseni satavuotiaaksi ja jotenkin vähän hidastaa myös kiinnostumista se, että kokee olevansa silti "aikuisempi" kuin mies, vaikka muuten hyvä mies onkin.
Tuntuu vain, että mies ehkä saattaa olla kauhistunut tai loukkaantunut, jos saa tietää tuon oikean iän. Lisäksi joskus tuntuu myös, että ei voi olla varsin niin "kypsä" tai siis sillä tasolla aikuismainen kuin mitä oikeasti on. Se tunne vain tulee jostain. Ja välillä toisaalta huvittaa aivan kuin päältä katsoo, kun nuorempi mies koittaa olla jotenkin miehekkäämpi ja vanhemman oloinen ja vähän sellainen ohjaileva ja ohjeistava ja itse koen että roolit voisi olla aivan päinvastoin. Mutta mitä mieltä? Lisäksi toinenkin samoja ikiä oleva mies on myös kiinnostunut, valitettavasti hän taitaa olla vieläkin nuorempi. Aika hupainen tilanne, kun koen jotenkin sellaista isosiskomaista tunnetta, mutta en ole viitsinyt sanoa mitään kun välillä tulee sellaisia nostalgisia tunteita, että ah tuollaistako se oli ihastuminen nuorena. Että pitäiskö tässä vielä koittaa etsiä vähän aikuisempaa kypsempää miestä, vaikka tuntuu, että kaikki on jo menneet. Toisaalta sekin estää niitä omanikäisten löytämisiä, että on nuoremman oloinen, eikä taas vanhemmat miehet oikein kiinnostu, kun pitää liian nuorena silti samanikäistä vaikka henkisesti kokee välillä olevan satavuotias.
Tuntuu vain, että mies ehkä saattaa olla kauhistunut tai loukkaantunut, jos saa tietää tuon oikean iän. Lisäksi joskus tuntuu myös, että ei voi olla varsin niin "kypsä" tai siis sillä tasolla aikuismainen kuin mitä oikeasti on. Se tunne vain tulee jostain. Ja välillä toisaalta huvittaa aivan kuin päältä katsoo, kun nuorempi mies koittaa olla jotenkin miehekkäämpi ja vanhemman oloinen ja vähän sellainen ohjaileva ja ohjeistava ja itse koen että roolit voisi olla aivan päinvastoin. Mutta mitä mieltä? Lisäksi toinenkin samoja ikiä oleva mies on myös kiinnostunut, valitettavasti hän taitaa olla vieläkin nuorempi. Aika hupainen tilanne, kun koen jotenkin sellaista isosiskomaista tunnetta, mutta en ole viitsinyt sanoa mitään kun välillä tulee sellaisia nostalgisia tunteita, että ah tuollaistako se oli ihastuminen nuorena. Että pitäiskö tässä vielä koittaa etsiä vähän aikuisempaa kypsempää miestä, vaikka tuntuu, että kaikki on jo menneet. Toisaalta sekin estää niitä omanikäisten löytämisiä, että on nuoremman oloinen, eikä taas vanhemmat miehet oikein kiinnostu, kun pitää liian nuorena silti samanikäistä vaikka henkisesti kokee välillä olevan satavuotias.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tutustut heihin ihan rauhassa, jos tuntuu että haluatte samoja asioita ja omaatte samat arvot, ei iällä pitäisi olla väliä. Kerro ikäsi vasta myöhemmin. Tuskin kumpaakaan ikäsi kiinnostaa jos muuten olet sopiva.
Onhan mieskin monesti vanhempi.Ihan hyvä näin päin, koska naiset elävätkin kauemmin.Sinut on vaan opetettu ajattelemaan, että ikäero on näin päin kummallista.Eihän naisilla joskus ollut äänioikeuttakaan...
Kysytkö asiaa ihan tosissasi? Eihän viiden vuoden ikäero ole mitään! Absurdi koko kysymys! Jos kys. mies kokee noin pienen ikäeron suurena, niin sitten kannattaakin katsoa toista miestä. Olette molemmat kuitenkin jo yli kaksikymmentä vuotiaita ja aikuisia ihmisiä. Sinuna kertoisin kylläkin heti oikean ikäsi, koska valehtelu voi pilata koko juttunne.
Jos molemmilla on terve itseluottamus, niin tuollainen mitätön ikäero ei pitäisi haitata mitään. Naisten kohdalla ikäerosta nostetaan vain enemmän haloota. Mietihän nyt niitä lukuisia miehiä, joilla saattaa olla jopa yli 20 vuotta nuoremmat naiset. Monilla ikäeroa on paljon enemmänkin. Suurimmalla osalla politikoista on reilusti nuorempi nainen. Sauli Niinistön vaimo on nuorempi kuin hänen omat lapsensa eikä kukaan ole kyseenalaistanut tätäkään asiaa. Naisten kohdalla keltainen lehdistö olisi ajat sitten teinannut asian.
Naisille ei ole samaa sallittu jostain syystä ja heti kohistaan, jos naisella on 20 vuotta nuorempi mies. Onneksi tilanne on muuttumassa ja naisetkin saavat halutessaan ottaa nuoremman puolison. Todellisesta ikäerosta voidaan kuitenkin puhua ehkäpä vasta jostain 15 vuoden ikäerosta ylöspäin. Viiden vuoden ikäero ei oikeasti ole mitään! Itse seurustelen 8 vuotta nuoremman miehen kanssa ja suhteemme kukoistaa. Turha on stressata jollain iällä, joka ei oikeasti ole yleensä suhteen kaataja.