Jos ei ole ystäviä, niin ei ole mitään elämässä. Miksi edes synnyin.Vanhemmatkin hylkäsi ennen kun täytin 9 vuotta. Mietin et olenko tosiaan niin kamala ihminen ettei kukaan halua soittaa, tulla kylään tai seurustella mun kanssa. Kai mä sit olen...
Turha elämä
Surkee mies
5211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Samaa olen miettinyt koko nuoren ikäni. Ei auta muuta kuin odotella josko tilanne parantuis. Kai sitä itse pitäis alkaa vähän enemmän tekemään asian puolesta.
Lopettaa surkuttelu ja hankkia niitä ystäviä.
Eei niitä niin vaan saa
Problemos on usein se, että jos jollakulla ei ole ystäviä, hän ei ole viitsi olla sitten yleensä puolituttujen, naapureiden kavereiden kanssa, koska ne eivät tunnu ystäviltä, eivätkä ole aivan sellaisia kuin ystävistä toivoisi. Toisaalta ne taas ovat elinehto sille, että ylipäätään tutustuu ihmisiin ja joskus saa ystävän. Joku tutunkaverinveljenkaimanfrendi voi olla se ystävä ihminen, mutta johon tutustuakseen pitää tutustua paljon muihin ihmisiin ja pitää ihmissuhteita moneen suuntaan käynnissä. Yksinäiset monesti hylkää ensi yrittämältä ihmisiä, koska ne eivät ole aivan optimaalisia tai samalla aaltopituudella, mutta niistä ihmissuhteista voi muodstaa niitä verkostoja, joista sitten myöhemmin voi löytyä niitä kunnon ystäviä.
Pitää olla menossa mukana, suostua venyttämään niitä omia vaatimuksia ja rajoja, millaisia ihmisiä tapaa. Pikkuhiljaa ne piirit sieltä kasvavat. Mutta ei se itsestään tapahdu. Ehkä saa tutustua kymmeneen ihmiseen, ennenkuin jostakusta voi sanoa, että on hyvä ystävä, mutta ei ne yhdeksän turhiakaan ole olleet.
Tuo mielipide toi minulle ainakin vähän lisävalaistusta asiaan. Kiitos!
Olen myös huomannut että monesti ihmiset, jotka ovat yksinäisä muuttuvat aika aroiksi muiden ihmisten seurassa. Heillä ei ole sellaista luottamusta siihen, että joku hyväksyy sinut semmoisena kuin olet vaan he helposti vetäytyvät kuoreensa ja ovat levottomia uusien ihmisten kanssa. Muutenki monilla suhtautuminen muihin ihmisiin voi olla negatiivinen, vaikka sitä ei välttämättä niin tarkoittaisi.Tällöin ystävien saaminen voi olla vaikeamapa.
Ystäviä ei löydy hakemalla vaan ajan kanssa. Uskon myös kohtaloon, ihmiset jotka on tarkoitettu olemaan yhdessä lopulta löytävät toistensa luo. Koskaan ei tietenkään saa heittää yritystä hukkaan vaan pitää uskaltaa tarttua tilaisuuksiin ja antaa ihmisille mahdollisuus. Suhtaudu muihin ihmisiin postitiivisesti niin sinuunkin luultavasti suhtaudutaan. Harrastusten kautta voi löytyä hyviäkin ystäviä, netissä voi tutstua uusiin ihmisiin tai voi alkaa jutteleen ihmiselle joka seisoo vaikka kanssai bussipysäkillä =) tuskin siinä kovin läheisiksi ehtii tulla mutta voi ainakin harjoitella sosiaalisia tilanteita ja tutustua ihmiseen. Uskalla luottaa muihin ihmisiin niin varmasti sinut lopulta huomataan persoonana.