Sain uuden työpaikan toisesta kaupungista. Olemme molemmat olleet työttömänä, joten otin uuden työni ilolla vastaan ja aloimme suunnitella muuttoa. Anoppi asuu nykyisen paikkakuntamme liepeillä alle tunnin ajomatkan päässä. Uusi kaupunki on viiden tunnin ajomatkan päässä.
Muutto on parin viikon kuluttua. Heti kun anoppi kuuli muutosta, hän alkoi puhelimitse ja sähköpostitse pommittamaan miestäni työpaikkailmoituksilla, joissa työpaikka sijaitsee hänen paikkakunnallaan tai tässä nykyisessä kaupungissamme. Kun soittelee niin myös jaksaa muistutella ettei sitä nyt mihinkään ole pakko lähteä TOISEN ihmisen työn takia, hyvin voi jäädä tänne kotikaupunkiin tai muuttaa hänen luokseen, heillä olisi niin hyvä kaksistaan. Eli viestittää näin ettei halua poikansa lähtevän minun mukaani.
En tiedä miten suhtautua. Olemme olleet yhdessä neljä vuotta, ja tänä aikana olen saanut anopilta pieniä vihjeitä etten ole toivottu sukuun, mutta hän ei ole koskaan suoraan sanonut mitään, pelkästään vihjaillut ja naljaillut lievästi kun poikansa silmä välttää.
Mies lähinnä naureskelee asialle, hänen äitinsä nyt kuulemma on tuommoinen ja että anoppi pelkää jäädä yksin (muut sisarukset asuvat alla tunnin matkan päässä). Sen tiedän että jos anoppini saisi päättää, hän jopa nukkuisi samassa sängyssä mieheni kanssa.. Prkl
Suoraan jos jotain anopille sanoo niin pyörittelee silmiään että ei hän semmoista tarkoittanut. Aina sama juttu jos jostain on huomauttanut, MINÄ käsitän väärin. Ei noita työpaikkailmoituksia oikein muuten voi käsittää vai mitä?
Hermo menee piakkoin
Muutto on parin viikon kuluttua. Heti kun anoppi kuuli muutosta, hän alkoi puhelimitse ja sähköpostitse pommittamaan miestäni työpaikkailmoituksilla, joissa työpaikka sijaitsee hänen paikkakunnallaan tai tässä nykyisessä kaupungissamme. Kun soittelee niin myös jaksaa muistutella ettei sitä nyt mihinkään ole pakko lähteä TOISEN ihmisen työn takia, hyvin voi jäädä tänne kotikaupunkiin tai muuttaa hänen luokseen, heillä olisi niin hyvä kaksistaan. Eli viestittää näin ettei halua poikansa lähtevän minun mukaani.
En tiedä miten suhtautua. Olemme olleet yhdessä neljä vuotta, ja tänä aikana olen saanut anopilta pieniä vihjeitä etten ole toivottu sukuun, mutta hän ei ole koskaan suoraan sanonut mitään, pelkästään vihjaillut ja naljaillut lievästi kun poikansa silmä välttää.
Mies lähinnä naureskelee asialle, hänen äitinsä nyt kuulemma on tuommoinen ja että anoppi pelkää jäädä yksin (muut sisarukset asuvat alla tunnin matkan päässä). Sen tiedän että jos anoppini saisi päättää, hän jopa nukkuisi samassa sängyssä mieheni kanssa.. Prkl
Suoraan jos jotain anopille sanoo niin pyörittelee silmiään että ei hän semmoista tarkoittanut. Aina sama juttu jos jostain on huomauttanut, MINÄ käsitän väärin. Ei noita työpaikkailmoituksia oikein muuten voi käsittää vai mitä?
Hermo menee piakkoin
Vastaukset 9
Vanhimmat
Luulenpa,että muuttonne tekee hyvää teille kaikille loppujen lopuksi.Joskus äiti ei sitten millään haluaisi luovuttaa poikaansa pois,vaikka se on maailman selvin asia,että lapsen tulee irtaantua vanhemmistaan ja alkaa oma elämä.
Ei poikaa voi "teljetä peräkammariin",kuulostaa hyvin oudolta vaatimukselta.
Se,että et olisi toivottu sukuun,saattaa olla tuntuma,ja luulen,että siinä tulee sellainen tunne,kun anoppi on niin kiinni pojassaan ja saattaa tietoisesti tai tietämättään johdatella teitä erilleen.
Sanoisin,että anopille tekisi hyvää alkaa elää omaa elämää vertaistensa kanssa.Eli hakisi ystäviä,jolla on sama tilanne.
Oli itsellekin aikanaan kova paikka,kun lapset lähti maailmaalle.Menin kirjoituskerhooon,jossa saimme työstää kirjoittamalla asiaa.
"Marraskuu,tämä marraskuu
syksyn lehdet tuuli vei.
Lasten laulut iloiset
aika vei."
Lapseni lähti syksyllä asumaan tyttöystäviensä kanssa yhteen.
Olen antanut heidän "rakentaa omaa elämäänsä" ja toivottanut tervetulleeksi heidän kaverinsa.Asialla on niin monta puolta,nyt pojilla on oma elämä ja itse saan keskittyä niihin harrastuksiin,joihin ei ollut välttämättä aikaa silloin,kun minulla oli äidin velvollisuudet "koko päiväisesti"
Että iloisin mielin vaan muuttokuormaa rakentamaan ja uudesta työpaikasta nauttimaan.
Voi, tosi hyvä asia anopinkin kannalta ,pitkässä juoksussa, teidän erilleen meno.
Välimatka parantaa välejänne ja mitä parasta anoppisi saa tarvitsemaansa
aikaa miettiä tulevaisuuttaan.Usein käykin aivan toisin mitä pelätään.
Anoppisi pakon edessö havahtuu omaan elämään.
Hän lähtee karkoittamaan yksinäisyyttään kerho-tanssi tai muun harrasteen
pariin .Myös oma rauha on aivan ihanaa kun on päässyt sen makuun ei enää
kaipaa läheisten seuraa yhtä tiiviisti mitä aiemmin.
Peko voitetaan parhaiten kotaamalla pelottavat tilanteet.
Sinulle ap on myös suuri helpotus päästä anoppisi ilmapiiristä
erillee.Todella hyvä ratkaisu monen vaivaan.
Muutto saattaa nyt olla kova pala anopille samoin mitä teille aikanaan
työttömyys.
Muutto on luonnollinen tapa erkaantua läheisistään.
Anoppisi löytää uusia vapauksia elämäänsä kun irtaatuu enemmän
omaan elämään.Hän on kukaties ollut huolissaan teidän pärjäämisestä
ja on yhäkin .Aika armahtaa anopin parempaan elämään .
Ei hänelle tee hyvä roikkua liikaa teidän elämän piirissä.
Voittehan tavata silloin tällöin mutta nyt teillä on ihana tilanne
muuttaa molempien elämän tilannetta parempaan suuntaan.
Suot varmasti anopillekin tällaisen mahdollisuuden joka hänelle
tarjoutuu (puheistaan huolimatta).
Aikuinen ihminen löytää itselleen muutakin seuraa mitä omat lapset.
Tilanne vaikuttaa "herkältä". Tulee mieleen, että mies on kahden tulen välissä kun kumpaankin suuntaan pitäisi olla tahdikas ja ottaa kaikkien osapuolten tunteet huomioon. Ehkä miehellä on taipumus välttää konflikteja ja miellyttää. Hyppy tuntemattomaan tietysti askarruttaa. Kun on tottunut kulkemaan vanhoja polkuja, niin tietää miten se kantaa. Uuden polun ja alun löytäminen vaatisi ehkä opastajaa, ettei joutuis heti ojasta allikkoon. Yhteinen kieli ja ymmärrys on mielestäni tällaisissa tilanteessa tärkeää. Mikä on määränpää ja millä keinoin sinne pääsee. Jotta voi alkaa uuden reitin, on siihen tutustuttava paremmin. Silloin tarvitaan avointa ja rohkeaa vuoropuhelua. Jos ymmärsit, mitä tarkoitan.
Ps. Ymmärrän jos menee hermot, kelläpä ei tuossa tilanteessa
Mitä hulluja hermoilemaan . Anoppi pärjää hyvin omillaan samoin
pariskunta voi irtaantua omaan elämäänsä.
Voiko enää muuta toivoa elämältä..
Kaikki ovat loppupelissä tyytyväisiä saavutetun välimatkan tuomaan
vapauteen.
Uskokaa jo ettei aikuinen ihminen(anoppi) tarvitse lastensa huolenpitoa
Hänellekkin tämä uusi muutos tuo tullessaan enemmän vapautta.
Aivan turhaa murehtia anopin omaa tulevaisuutta tämän miettiminen
on yksinomaan anopin tehtävä.
Eräs äiti oli hyvin kiinni lapsensa perheessä peläten yksinjäämistä
ja muuta vaikeutta.
Kuinkas kävikään kohdatessaan omia pelkojaan hän vapautui pikemmin
omaan elämäänTällä hetkellä hän nauttii omasta olostaan samoin
uusista ihmissuhteista joita hän on saanut luotua sillä aikaa kun aikuinen
lapsi perheineen muutti etäämmälle.
Aivan turhaa käyttää ajatuksia äidin/anopin pärjäämiseen .Aikuinen ihminen
osaa hakea seuraa muistakin ihmisistä.
Valitettavasti omat lapset eivät ole vertaista seuraa jota aikuinen ihminen
tarvitsee .
Omat lapset ovat aina tervetulleita käymään mutta tarvitseehan aikuinen
ihminen ikäistään seuraa .
Ap pariskunnan olisi syytä paneutua omaan uuteen elämään.
Mies voi välillä kysellä äitinsä kuulumisia muuton jälkeen.
Turhaa roikkua anopin napanuorassa kiinni jos sen voi helposti
poikkasta näinkin luontevalla tavalla mitä muutto uudelle paikkakunnalle
mahdollistaa.
En usko että tämä anoppi roikkuu mitenkään poikansa napanuorassa,ja en uskoisi että nyt haluaisi nukkuakkin poikansa kanssa, mutta rakastaa varmasti lastaan kuten kaikki äidit. Muuten tuo sanontasi nukkumisesta äitinsä kanssa paljasti mielestäni miniän pelon ja vastenmielisyyden anoppia kohataan, entä jos miehesi rakastaa äitiään ja sinä olet mustasukkainen hänelle, sillä olen niin monesti nähnyt miten miniä on äitinsä kanssa vatkonut anoppinsa kummallisuutta ja itse päähenkilöllä ei ole aavistustakaan että hänestä ei pidetä ollenkaan miniän taholta. Joten anna anoppisi olla sellainen kun hän on ja lakkaa huutelemasta hänen hulluuttaan ja omituisuuttaan , sillä hän on joka tapauksessa vanhempi ja viisaampi kuin mitä sinä olet , ota välillä oma äitisi hampaisiin ja kirjoittele miten pirullinen hän on , sillä luulen että hänestäkin löytyy vikoja vaikka miten paljon jos katselet häntä samoin silmin kun anoppiasi.
Tässä tapauksessa napanuorassa roikkuja onkin
itseasiassa pariskunta.Mielestäni miniä kontrolloi liikaa anopin asioita .
Ikävä sanoa hän vaikuttaa puheissaan perverssiltä ( haluaa nukkua äitinsä
kanssa) Katkaiskaa anopin napanuora onkin juuri parsikunnan tehtävä
He roikkuvat anoppinsa elämässä sisältönään anopin tekemiset .
Kyllä nuorempien aikuisten tulee tietää etteivät vanhemmat kaipaa
samalla tavoin lastensa seuraa mitä pieninä ollessaan.
Samanikäinen seura on vanhemmille henkisesti huomattavasti antoisampaa
mitä nuoremman väen .
Vanhemmat jäävät vain usein kuulolle lastensa pärjäämisen vuoksi.
Ovat ikään kuin "lastensa hätävara" tarpeen tullen.
Lasten pärjääminen taloudellisesti myös henkisesti on vanhemmille kuin taivaan lahja.Anopillekkin on suuri helpotus kun työtön pariskunta saa
mahdollisuuden ansaita toimeentulonsa eivät kulje toimeettomina miettimässä
anopinkaan /äidin asioita.
Vanhemmat tarvitsevat vertaistaan seuraa harrastusten ynnä muun yhdes-
säolon merkeissä.
Lapset ovat rakkaita samoin lapsen lapset,mutteivät he korvaa millään
muotoa oman ikäluokan keskusteluseuraa tai muuta vuosikymmenten
aikana jaettua elämän kokemuksia.
Vanhemmat tavatessaan lapsensa näin haluavat tietää kasvotusten
lastensa kuulumisia Näin ollen he varmistavat omien jälkeläistensä
toimeentuloa ja pärjäämistä elämässään.
(vanhemmilla on hieman erilainen "napanuora ".
Vanhempien napanuorana tehtävänä onkin varmistaa jälkeläisten selviämiskyky.Tällainen toiminta pohjautuu aivan muuhun kontrolliin näin
varmistetaaan vanhempien antamien evästysten kuntoa.
Tällainen sidos on mielestäni henkiin jäämisenkin kannalta välttämätöntä
näin varmistetaan omien jälkeläisten olemassaoloa kykyä ansaita
jokapäiväinen leipä.Lastensa jälkeläistenkin elämän mahdollisuuden
turvaamista seurataan lasten lasten hyvinvoinnin kautta.
Muutokset herättävät aina meissä kaikissa tuntemuksia, vastustusta ja innostusta ja reagoimme niihin omalla laillamme. Sen vuoksi ei kannattaisi anopista itseensä liikaa ottaa, koska pakkohan sinun ja miehesi on pärjättävä ja elettävä eteenpäin.
Kyllä se anoppi pian tottuu ja tajuaa, miten yhteyksiä voi yhä pitää soittamalla ja ehkä skypettämälläkin.
Kunhan aloittaja miehensä kanssa oppisi ymmätämään ettei ole
kovinkaan vakavasta asiasta kysymys jos anoppi sanoo jotain
kielteistä omalta kannaltaan teidän muuttonne suhteen.
Täysin normaalia reagoida yllättäviin muutoksiin jotka vaikuttavat
myös hänen elämäänsä.Luulenpa hänen saavan muuttonne myötä
enemmän aikaa myös itselleen.Näen asian positiivisena anopin kannalta.
Muutto tuo usein tullessaan stressiä lisänä vielä
työttömyyden jälkeen uusi sopeutuminen työrytmiin .
En yhtään ihmettele jos aloittaja kohdistaa vaikeuttaan anopin
kautta hänen kertoessa mielipiteensä asiasta.
Positiivisistakin muutoksista kertyy mielen päälle paineita.